Hampaiden reikiintyminen eli karies on yleisin suun sairauksista ja maailmanlaajuisesti levinnein infektiosairaus. Aikuisväestössä lähes kaikilla on joskus elämänsä aikana esiintynyt hampaiden reikiintymistä. Suomalaisilla lapsilla on nykyisin huomattavasti terveemmät hampaat kuin muutama vuosikymmen sitten. 12-vuotiailla on keskimäärin vähän yli yksi ja 17-vuotiailla keskimäärin neljä reikiintymisen vaurioittamaa hammasta.
Karieksen sijainti vaihtelee iän mukaan. Lapsilla pysyvät poskihampaat reikiintyvät purupinnoilta helposti heti puhjettuaan. Murrosikäisillä ja aikuisilla uusia reikiä tulee herkimmin hampaiden väleissä oleville pinnoille ja ikäihmisillä paljastuneiden juurten pintaan.
Aiheuttajat ja syntymekanismi
Karies aiheuttaa vaurioita hampaan kovakudokseen. Vaurioiden kehittyminen riippuu useista eri tekijöistä: suun mikrobiston eli bakteerikasvuston koostumuksesta, ravinnosta, hampaiden vastustuskyvystä, syljen määrästä sekä ajasta, jonka hampaan pinta on plakin eli hampaan pinnalle muodostuvan bakteeripeitteen peitossa. Reikiintymistä ehkäisee säännöllinen hampaiden puhdistus bakteeripeitteistä fluoripitoisella hammastahnalla kahdesti päivässä (ks. Fluori ja Hampaiden puhdistaminen). Kuva havainnollistaa karieksen syntyä.
Karieksen synty. Karieksen syntyä voidaan havainnollistaa ympyrämallilla. Karieksen syntyyn tarvitaan kaikkien kolmen vaikuttavan tekijän samanaikaista ilmenemistä. Kun suussa on runsaasti reikiintymistä aiheuttavia bakteereita, ruokailutottumukset ovat suun terveyden kannalta huonot, hampaiden kiille on heikko (johtuen esimerkiksi riittämättömästä fluorin saannista) ja syljen eritys on vähentynyt, on reikiintymisen vaara suuri. Toisaalta kariesta kehittyy vähän niille henkilöille, joilla on runsas suun bakteerikanta, mutta terveelliset ravintotottumukset, hyvä suuhygienia ja hyvä syljeneritys.
Tunnistaminen
Varhaisessa vaiheessa hampaan pintaosan reikiintyminen voi tuntua hampaiden vihlomisena, erityisesti silloin kun syödään tai juodaan jotain kylmää, kuumaa tai makeaa. Tällöin hampaan pinnalla voi olla nähtävissä mattamainen valkoinen tai vaalean ruskehtava alue (kuva ). Kun hampaiden reikiintyminen etenee pidemmälle hampaan sisälle, hammasta voi särkeä ajoittain ja hampaan pinta voi kielellä tunnustellessa tuntua rikkinäiseltä (kuva ).
Aktiivinen kiillevaurio hampaan pinnalla. Ensimmäisen poskihampaan purupinnan uurteissa on näkyvissä kiilteeseen rajoittuvaa alkavaa kariesta. Hyvällä omahoidolla reikiintyminen voidaan tässä vaiheessa pysäyttää. Valokuva: Eino Honkala.
Hampaan sisälle edennyt reikiintyminen. Poskihampaan purupinnan reikiintyminen on edennyt kiilteen läpi hammasluuhun asti. Joskus hampaan pinta voi tuntua kielellä tunnustellen rikkinäiseltä. Valokuva: Eino Honkala.
Kun hampaan reikiintyminen on edennyt hampaan ytimeen (pulpaan) asti (kuva ja ), kylmä- tai kuumaärsykkeestä voi seurata ajoittaista tai jatkuvaa sykkivää hammassärkyä tai jomotusta. Hammas voi mennä kuolioon. Tällöin seurauksena voi olla säryn lisäksi hampaan viereen nouseva märkäpaise, posken tai leuan seudun turpoaminen ja joskus kuume. Kuvan hampaan reikiintyminen on edennyt niin pitkälle, että hampaan kruunu on täysin tuhoutunut ja jäljellä on pehmennyt juuri. Sitä e voida enää hoitaa, vaan ainoa vaihtoehto on hampaan poisto.
Hampaan kaula-alueen reikiintymisen yhteydessä puhutaan myös juurikarieksesta (kuva ). Hampaan kaulaosa reikiintyy helpommin, koska sitä ei suojaa kova kiille niin kuin hampaan kruunua. Juurikarieksen syntyä edesauttavat muun muassa hampaan ienrajan huono puhdistus, hampaan kaulaosan paljastuminen ikenen vetäytyessä ja kuiva suu. Juurikaries on edellä mainituista syistä tavallisinta ikääntyneillä henkilöillä.
Hampaiden reikiintyminen etenee maitohampaissa nopeammin kuin pysyvissä hampaissa. Pysyvissäkin hampaissa alkava reikä voi kehittyä jopa muutamassa viikossa, mikäli olosuhteet reikiintymiselle ovat suotuisat.
Hampaan ytimeen asti edennyt reikiintyminen. Karies on tuhonnut hammaskudosta hampaan ytimeen asti. Reikä on suurempi ja tuntuu selvästi kielellä tunnusteltaessa. Kylmä tai kuuma voivat aiheuttaa sykkivää särkyä. Nykytekniikalla hammas, jossa on hyvinkin syvä reikä, voidaan säästää juurihoidolta tekemällä niin sanottu vaiheittainen hampaan vaurioituneen osan puhdistus. Hammasta tulee seurata ja varmistaa, että hammas on vitaali, "elossa". Mikäli oireilu jatkuu tai röntgenkuvassa nähdään juurenpäässä muutoksia, joudutaan hammas juurihoitamaan ja paikkaamaan. Kuva: Eino Honkala.
Hampaan viereen muodostunut märkäpaise. Hampaan ytimestä tulehdus voi edetä juurikanavia pitkin juuren kärkeen ja sitä ympäröivään leukaluuhun, mistä se voi levitä edelleen luukalvon läpi pehmytkudoksiin muodostaen märkäpaiseen. Paise voi aiheuttaa leuan seudun turpoamisen ja jopa kuumeen. Valokuva: Eino Honkala.
Juurikaries. Ienreunoihin paikallistuva karies. Kuva: Tanja Ketola-Kinnula.
Omahoito
Jokainen voi ehkäistä hampaiden reikiintymistä harjaamalla hampaansa kahdesti päivässä fluorihammastahnalla (ks. Fluori ja Hampaiden puhdistaminen), puhdistamalla hammasvälit säännöllisesti, rajoittamalla ruokailun 5–6 kertaan vuorokaudessa välipalat mukaan lukien (ks. Suun terveys ja ravinto), käyttämällä kohtuullisesti sokeripitoisia ruokia ja juomia ja mieluiten ruokailun yhteydessä, juomalla vettä janojuomana sekä syömällä ksylitolituotteita vähintään kolmesti päivässä (ks. Ksylitoli).
Näin tulisi erityisesti toimia silloin kun hampaan reikiintyminen on jo alkanut, mutta se on edennyt vasta hampaan pintaosiin eli kiilteeseen (kuva ) asti. Tällöin jo alkanut hampaan reikiintyminen voidaan pysäyttää. Myös hampaan sisälle edenneitä kariesvaurioita pystytään pysäyttämään hyvällä omahoidolla.
Mikäli hampaassa on iso lohkeama, joka hankaa poskia tai kieltä eikä hammaslääkärille meno ole heti mahdollista (esim. matkoilla, viikonloppuna tai loma-aikoina), voi väliaikaiseksi avuksi apteekeista ostaa paikka-ainetta. Väliaikaisella paikka-aineella pärjää muutaman päivän ajan, kunnes saa ajan hammaslääkärille hampaan korjausta varten.
Asiantuntijahoito
Kaikkien tulisi käydä säännöllisesti suun terveydenhuollon vastaanotolla tutkituttamassa suun ja hampaiden terveys. Tutkimusväli määritetään yksilöllisesti ottaen huomioon reikiintymisen eri riskitekijät. Joillakin potilailla tutkimusväli voi olla 1–1,5 vuotta mutta joidenkin erityisryhmien on syytä käydä vastaanotolla vielä useammin. Jos väli- tai takahampaita on paikattu, tulee näistä hampaista ottaa säännöllisin välein röntgenkuvat (ns. bite wing -kuvat), jotta nähdään täytteiden alle. Lisäksi näistä kuvista nähdään hammasvälien tilanne. Alkavat hammasvauriot ja alkavat reiät voidaan todeta usein vain röntgenkuvien avulla. Lisäksi kuituvalo (kuva Kuituvalon käyttö suun tutkimuksen apuvälineenä) on hyvä apuväline hampaiden tutkimisessa ja hoitopäätöksen teossa.
Uusimman karieksen hallintaa koskevan Käypä hoito -suosituksen (2020) mukaan karieksen hallinta ja ehkäisy on avainasemassa. Jos aktiivisia kariesvaurioita havaitaan, niiden syntyyn johtaneet syytekijät pyritään selvittämään ja vaurioiden eteneminen pysäyttämään. Potilasta tuetaan myös elintapojen kohentamisessa. Suosituksena on hampaiden harjaus kaksi kertaa päivässä vähintään kahden minuutin ajan fluorihammastahnalla ja hammasvälien puhdistus säännöllisesti hammasväliharjoilla, -tikuilla tai -langalla. Jos reikiintymisriski on poikkeuksellisen suuri, hammaslääkäri voi määrätä 16 vuotta täyttäneelle 5 000 ppm fluoridia sisältävää hammastahnaa päivittäiseen omahoitoon. Suun terveydenhuollon ammattihenkilö näyttää oikeanlaiset puhdistusvälineet ja neuvoo suun terveyden kannalta hyödylliset ruokasuositukset.
Karies eli reikiintyminen etenee joskus täysin oireettomasti. Ei siis pidä odottaa, että hampaaseen tulee oireita ja vasta sitten hakeutua hammaslääkärille. Hampaat ja suu pitää tutkia säännöllisesti, jotta vältetään hankalat vauriot. Alkava kiillevaurio (kuva ) ja alkava reikä (kuva ) voidaan saada pysäytettyä hyvällä omahoidolla ja ammattihenkilön tekemällä hoidolla. Ehjä, paikkaamaton hammas on paljon kestävämpi ja terveempi kuin jo paikattu hammas. Mikäli kariesta ei saada hallintaan, seurauksena on jatkuva paikkauskierre, juurihoidot ja lopulta voidaan joutua poistamaan hammas. Toisin sanoen tärkeintä on karieksen ehkäisy ja pysäytyshoito.
Mikäli kariesvaurio on kuitenkin edennyt reilusti hammasluun puolelle (kuva ) eikä sitä saada pysäytettyä, on hammas paikattava. Tällainen paikattu hammas on riskissä reikiintyä uudelleen, mikäli suun olosuhteet ja omahoito eivät ole kohentuneet.
Syviäkin reikiä voidaan nykyisin hoitaa ns. vaiheittaisesti (kahdella eri käynnillä esim. 3–6 kk välein) ilman juurihoitoa, mikäli hammas säilyy elävänä eli hampaan sisällä kulkeva verisuonitus ja hermotus säilyvät terveenä. Syvä reikä puhdistetaan varoen, ettei hampaan ydin paljastu.
Jos reikä on kuitenkin edennyt hammasytimeen asti (kuva , piirroskuva), hammaslääkäri tekee hampaaseen juurihoidon (ks. Juurihoito). Kun reikä on vaurioittanut hammasta erittäin syvälle (ks. valokuvassa oleva pehmennyt juuri), joudutaan hammas joskus poistamaan (ks. Hampaan poisto ja muut suukirurgiset toimenpiteet) sen aiheuttaman tulehdusvaaran takia.
