Karieksen synty

Tavallisimmat kariesbakteerit ovat niin sanottuja mutans-streptokokkeja. Ne asettuvat lapsen suun kehittyvään mikrobistoon hampaiden puhkeamisen jälkeen lähinnä äidiltä saadun tartunnan seurauksena. Varhainen tartunta lisää reikiintymisalttiutta jo maitohampaistossa ja edelleen pysyvässä hampaistossa. Syvässä kariespesäkkeessä esiintyy runsaasti bifidobakteereita ja laktobasilleja, jotka viihtyvät happamissa olosuhteissa.

Otollista aikaa reikiintymiselle on nuoruus, johon liittyy runsas sokeripitoisten juomien ja makupalojen nauttiminen ja usein riittämätön hampaiden puhdistus. Erityisen haitallista on napostella pitkin päivää sokeria sisältäviä välipaloja ja juomia, joista kariesbakteerit tuottavat aineenvaihdunnassaan happoja ja aiheuttavat näin hampaille joka kerta noin puoli tuntia kestävän happohyökkäyksen. Happohyökkäyksen aikana kiilteestä liukenee mineraaleja sylkeen, kunnes syljen puskurointikyky poistaa happamuuden ja mineraalit saostuvat takaisin hampaan pintaan. Syljen puolustustekijät eivät aina riitä suojaamaan hampaan pintaa usein toistuvilta happohyökkäyksiltä, vaan kiille vaurioituu pysyvästi (kiillekaries) ja karies ulottuu hammasluuhun eli dentiiniin (dentiinikaries).

Myös teini-ikäisten keskuudessa nopeasti yleistynyt sähkötupakointi eli vapetus on noussut esiin uutena kariekselle altistavana tekijänä. Esimerkiksi sähkötupakan aerosolien on todettu vaikuttavan plakin koostumukseen ja lisäävän sen taudinaiheuttamiskykyä.

Ikääntyneillä esiintyy usein ienvetäytymien takija paljastuneita hammaskauloja, joiden puhtaana pitäminen saattaa olla vaikeaa. Kun juurenpintaa peittää kiillettä paljon pehmeämpi juurisementti, siihen kiinnittynyt plakki altistaa juurikarieksen synnylle. Myös monet lääkitykset, samoin kuin pään alueelle kohdistunut sädehoito, vähentävät syljeneritystä aiheuttaen suun kuivumista, jolloin syljen suojatekijöiden puutteen takia kariesvaurioita voi syntyä nopeastikin laajalle alueelle hampaistoon.

Karieksen oireet

Vaurioita esiintyy yleisimmin poskihampaiden purupinnoilla, hammasväleissä ja ienrajoissa. Paikatussa hampaistossa paikkojen saumakohdat ovat alttiita reikiintymiselle.

Karies ei yleensä aiheuta oireita varhaisvaiheessa. Kun karies etenee syvemmälle hammaskudokseen, reikiintynyt hammas alkaa oireilla aiheuttaen aluksi vihlomista ja arkuutta kylmälle. Kun reikiintyminen ulottuu läpi hammasluun aina hampaan ytimeen asti, seurauksena voi olla voimakas koputus- ja kuuma-arkuus hampaassa ja jomottava hammassärky, mikä johtuu hammasytimen tulehduksesta eli pulpiitista.

Karieksen hoito

Joe epäilee itsellään kariesta, on syytä kääntyä hammaslääkärin puoleen. Alkava kariespesäke, joka ulottuu kiilteeseen (kiillekaries), voidaan hoitaa niin sanotulla pysäytyshoidolla, jonka avulla alkava vaurio mineralisoituu. Oleellista on omahoito: huolellinen hampaiden harjaus ja hammasvälien puhdistaminen sekä fluorihammastahnan käyttö. Tällainen alkuvaiheessa pysähtynyt vaurio ei edellytä korjaavaa hoitoa.

Hammasluuhun edenneen karieksen hoito on lähes aina korjaavaa hoitoa. Sen tavoitteena on pysäyttää kariesvaurion eteneminen hampaan ytimeen asti sekä palauttaa hampaan purentatoiminta ja ulkonäkö. Karioitunut hammaskudos poistetaan ja korvataan paikka-aineella, joka voi olla muovia tai keraamia. Aiemmin etenkin poskihammasalueen paikkaamisessa käytettiin amalgaamia. Paikkaamisen sijaan laajasti vaurioitunut hammas kannattaa kruunuttaa, mikä suojaa lohkeamisilta, ja myös purenta saadaan näin vakaammaksi. Jos hammasydin on tulehtunut, hammas tulee juurihoitaa ennen paikkausta tai kruunuttamista.

Karieksen ehkäisy

Hyvä suuhygienia on tärkeää karieksen ehkäisyssä. Koska mutans-streptokokkien tartunta tapahtuu hampaiden puhkeamisvaiheessa altistaen kariekselle jo maitohampaistossa, vanhemmat huolehtivat pikkulapsen hampaiston puhdistamisesta, kunnes omatoiminen hampaiden harjaus onnistuu. Kariesta voidaan ehkäistä säännöllisellä ateriarytmillä ja järkevällä sokerinkäytöllä: vältetään napostelua ja yhdistetään sokeriset herkkuhetket ateriointiin. Sen lisäksi ksylitoli ja fluori ovat tärkeimmät aseet karieksen ehkäisyyn ja hallintaan. Pikkulapsen äidin ja myöhemmin lapsen oma ksylitolivalmisteiden käyttö näyttää estävän tai ainakin myöhäistävän lapsen mutans-streptokokkitartuntaa. Heti ruokailun jälkeen pureskeltu ksylitolipurukumi tai -pastilli katkaisee happohyökkäyksen. Myös pureskelu itsessään lisää syljeneritystä, mikä laimentaa syntyneitä happoja.

Säännöllinen hampaiden harjaus kahdesti päivässä vähintään 2 minuutin ajan fluoria sisältävällä hammastahnalla vahvistaa hammaskiillettä ja tekee sen vastustuskykyisemmäksi happamuutta vastaan. Jotta fluorin vaikutus ei heikkenisi, suun purskuttelua runsaalla vedellä heti hammaspesun jälkeen kannattaa välttää. Suositeltavaa on harjata hampaat puhtaaksi ennen aamupalaa ja illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin harjauksen lisäksi puhdistetaan myös hammaspaiden välit (hammasväliharjalla tai -langalla).