Yleistä
Hampaistoon liittyvien tulehdusten syynä ovat omassa suussa elävät mikrobit, useimmiten bakteerit. Hampaiden pinnoille muodostuva hammasplakki on biofilmirakenteen omaava bakteeriyhteisö, jossa eri lajit elävät vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tällaiset bakteeriyhteisöt voivat olla sopusoinnussa isäntänsä kanssa, kun taas eri tulehdusten taustalla on omanlaisensa, tulehdusta suosivaksi muuntunut bakteeriyhteisö (dysbioottinen biofilmi). Useimmat suun infektiot ovat monitekijäisiä.
Hampaistoon liittyvien tulehdusten ehkäisy ja hoito kuuluvat ensisijaisesti hammaslääkärille. Pidemmälle edenneet tulehdukset edellyttävät usein erikoishammaslääkärin suorittamaa hoitoa. Moniammatillinen hammaslääkärin ja lääkärin yhteistyö on tarpeen vakavissa hammasperäisissä infektioissa sekä suun tulehdusten liittyessä yleissairauksiin.
Tarvittaessa voit lukea enemmän normaalista hampaan rakenteesta Terve suu -teoksesta.
Karies eli hampaan reikiintyminen
Karieksen taustalla olevat bakteerit tuottavat aineenvaihdunnassaan happoja ja viihtyvät happamassa ympäristössä. Tunnetuimpia karieksen aiheuttajina ovat mutans-streptokokit, jotka asettuvat useimmilla suun mikrobistoon jo lapsuudessa lähikontaktien kautta. Syvissä kariespesäkkeissä viihtyvät erityisesti laktobasillit.
Karies on monitekijäinen tauti. Kariesbakteerien lisäksi reikien syntymiselle altistavat erityisesti ruokavaliossa tiuhaan nautitut sokeripitoiset tuotteet ja huono suuhygienia sekä alentunut syljen eritys ja muut häiriöt puolustustekijöissä.
Karies on erittäin yleinen suun sairaus. Kariesbakteerien kasvulle suotuisissa olosuhteissa sitä esiintyy lapsuudesta vanhuuteen. Tyypillisesti reikiintymiselle alttiita ovat poskihampaiden purupinnat ja hammasvälit. Alkava karies ulottuu kiilteeseen, mutta läpäistyään kiilteen se etenee nopeasti pehmeässä hammasluussa. Monilla ikääntyneillä esiintyy myös juurikariesta hammaskaulojen paljastumisen myötä. Hammasluuhun edennyt karies aiheuttaa kipuoireita: aluksi vihlontaa ja kylmänarkuutta, mutta vaurion ulottuessa hammasytimen läheisyyteen jomottava särky on tyypillistä.
Karieksen synty on ehkäistävissä hyvällä suuhygienialla ja terveellisillä ruokatavoilla. Huolellinen omahoito tarkoittaa hampaiden harjausta fluorihammastahnalla aamuin illoin sekä hammasvälien puhdistamista päivittäin. Säännöllinen ateriarytmi ja sokeripitoisten makupalojen napostelun välttäminen vähentävät hampaiden altistumista toistuville happohyökkäyksille. Ksylitolipastillin tai -purukumin nauttiminen aterioiden jälkeen on suositeltavaa. Parhaita janojuomia ovat vesi ja maustamaton kivennäisvesi.
Hampaiston kunto pitäisi tarkastaa säännöllisin väliajoin, mutta käyntivälit voivat vaihdella riippuen yksilön kariesriskistä. Kiilteen alueelle rajoittuva kariesvaurio on vielä hoidettavissa fluoripitoisilla aineilla, mutta syvemmälle hammasluuhun ulottuva karies hoidetaan paikkauksella tai kruunuttamalla.
Juurikanavainfektiot
Hammasytimen tulehdus eli pulpiitti
Yleisin syy juurihoidolle on hampaan reikiintyminen. Kun syvä kariesvaurio ulottuu hammasytimen läheisyyteen, bakteereita pääsee hammasluussa sijaitsevien mikroskooppisten kanavien kautta aina ydinonteloon saakka. Siellä oleva pulpakudos, joka sisältää sidekudosta, verisuonia ja hermosoluja, altistuu bakteereille ja tulehtuu. Pulpiitille tyypillisiä bakteerilöydöksiä ovat hapettomassa tilassa viihtyvät anaerobibakteerit.
Yleensä tulehdusta seuraa voimakas hammassärky, lisäksi voi esiintyä yleisoireita, kuten kuumetta. Oirehtiva hammas vie potilaan nopeasti hammaslääkärin vastaanotolle. Siellä hammas puudutetaan, tulehtunut pulpakudos poistetaan ja ydinontelo puhdistetaan bakteereista ja lääkitään ennen juurikanavan/-kanavien täyttöä. Tilanteesta riippuen juurihoito tehdään yhdellä tai useammalla käyntikerralla ennen hampaan korjaavaa hoitoa (paikkaus, proteettinen kruunutus).
Joskus pulpakudos joutuu kuolioon ilman mainittavaa oireilua, jolloin hoitamaton tulehdus voi huomaamatta edetä juuren ulkopuolelle.
Hampaan juurenpään tulehdus eli apikaalinen parodontiitti
Oireettomana juurikanavasta juuren ulkopuolelle levinnyt infektio tulee tyypillisesti esiin niin sanottuna sattumalöydöksenä röntgenkuvauksen yhteydessä, jolloin luukato leukaluussa näkyy kirkastumana juurenkärjen alueella. Oireettomuudestaan huolimatta hammas tulee juurihoitaa ja joissain tapauksissa tulee lisäksi tehdä juurenpääleikkaus tai jopa hampaanpoisto.
Vaikka anaerobibakteerit ovat tyypillisiä löydöksiä, niiden ohella esiintyy myös suussa epätyypillisempiä bakteerilajeja. Pesäkkeellisten hampaiden mikrobilöydökset saattavatkin olla vastustuskykyisiä tavanomaisille kemiallismekaanisille hoitomuodoille.
Ientulehdus eli gingiviitti
Ientulehdus syntyy, kun huonon suuhygienian takia bakteeripeitteitä eli plakkia pääsee kertymään useamman päivän ajan ienrajan läheisyydessä oleville hammaspinnoille. Bakteeriärsytys vapauttaa ikenessä tulehdusvälittäjäaineita, jotka kutsuvat verenkierrosta puolustussoluja paikalle tuhoamaan bakteereita.
Ientulehduksen tyypilliset oireet ovat ikenien turvotus, punoitus ja verenvuoto hampaita harjatessa. Tulehdusalttius vaihtelee yksilöiden välillä. Suuhygienian parantuessa ientulehdus rauhoittuu. On huomattava, että ientulehduksen kroonistuessa riski hampaan kiinnityskudosten tulehduksen eli parodontiitin syntymiselle suurenee. Ientulehduksesta poiketen parodontiitti aiheuttaa pysyviä vaurioita hampaan kiinnityskudoksiin.
Puutteellinen suuhygienia ja sitä seuraava ientulehdus on yleistä niin lapsilla kuin aikuisilla. Huolellinen omahoito, eli hampaiden harjaus aamuin illoin sekä hammasvälien puhdistaminen päivittäin, pitää ientulehduksen loitolla ja hampaan kiinnityskudokset terveinä.
Hampaan kiinnityskudosten tulehdus eli parodontiitti
Parodontiitti on sairaus, joka edetessään tuhoaa hammasta ympäröivää leukaluuta, juurenpinnan sementtiä ja näitä yhdistäviä sidekudossäikeitä. Se syntyy aina kroonisen ientulehduksen seurauksena, mutta edellyttää myös muita tekijöitä. Parodontiittiin liittyy ienrajassa ja ientaskussa olevan plakin (biofilmin) koostumuksen muutos, jossa tietyt taudinaiheuttamiskykyiset anaerobibakteerit runsastuvat. Porphyromonas gingivalis on parodontiitin avainbakteeri, joka viihtyy erityisesti tulehduksen aikaansaamassa emäksisessä ympäristössä, missä se muuntaa biofilmin koostumusta ja vaikuttaa kiinnityskudosten tuhoon. Sairauksia aiheuttavat biofilmit ovat tyypillisiä tupakoivilla.
Tupakoinnin ohella diabetes on merkittävä parodontiitin riskitekijä. Muita parodontiitin synnylle altistavia tekijöitä ovat muun muassa metabolinen oireyhtymä, lihavuus, stressi ja perinnölliset tekijät.
Parodontiitti on hyvin yleistä: vaikea-asteisena sitä esiintyy noin 10 prosentilla, mutta lievempänä noin puolella aikuisikäisistä. Alkuvaiheessa parodontiitti etenee vähäisin, jopa olemattomin, oirein aiheuttaen verenvuotoa ikenistä sekä pahaa makua ja pahanhajuista hengitystä. Hoitamattomana kiinnityskudosvauriot lisääntyvät, ja niinpä hampaiden liikkuvuus ja asentomuutokset ovat tyypillisiä vaikeaa parodontiittia sairastavan hampaistossa. Pahimmillaan hampaita menetetään, mikä voi johtaa purennan romahtamiseen.
Parodontiitin hoito alkaa riskitekijöiden kartoituksella sekä opastuksella hampaiden huolelliseen omahoitoon ja tarvittaessa tupakasta vieroittumiseen. Aktiivinen perushoito eli bakteeripeitteiden ja niitä ylläpitävien tekijöiden, kuten hammaskiven, poistaminen hammaspinnoilta tehdään kaikille parodontiittipotilaille riippumatta taudin vaikeusasteesta. Vaikeimpien vaurioiden hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkärin (parodontologin) osaamista. Näissä kirurgia on usein tarpeen, myös mikrobilääkitys voi tulla kyseeseen nuorten nopeasti etenevässä parodontiitissa. Parodontiitin hoito jatkuu riskikartoitukseen perustuvilla ylläpitohoitokäynneillä läpi elämän. Hyvä suuhygienia ja savuttomuus edesauttavat hoitotulosten pysyvyyttä.
Hammasimplantteihin liittyvät tulehdukset eli peri-implanttisairaudet
Hammasimplantit ovat yhä yleistyvä hoitomuoto puuttuvien hampaiden korvaamiseksi. Useimmissa tapauksissa ne toimivatkin hyvin, mutta osassa implantteja esiintyy infektioperäisiä ongelmia. Taustalla on biofilmimuodostus elottoman biomateriaalin pintaan. Erityisesti huonosti toimiva omahoito, parodontiitti ja puutteellinen implanttihoidon seuranta altistavat hammasimplanttia ympäröivän kudoksen tulehduksille, peri-implanttimukosiitille ja peri-implantiitille.
Peri-implanttisairauden silmin havaittavia tulehdusmerkkejä ovat punoitus ja turvotus implantin ympärillä. Kliinisessä tutkimuksessa taskusyvyyksiä mitattaessa ilmaantuva verenvuoto paljastaa tulehduksen. Sen lisäksi luuvaurion toteaminen edellyttää röntgenkuvaa, jossa näkyy kraaterimaisen luukadon paljastamia implanttikierteitä. Peri-implanttimukosiitista puhutaan, kun tulehdus rajoittuu implanttia ympäröivään pehmytkudokseen. Peri-implantiitti on kyseessä, kun tulehdus on edennyt ja tuhonnut implanttia tukevaa leukaluuta.
Peri-implanttimukosiitin hoitoennuste on yleensä hyvä, kun ammattimainen puhdistus sekä potilaan säännöllinen omahoito toteutetaan huolella, mutta hoitamattomana tulehdus etenee ja leviää implanttia tukevaan luukudokseen. Peri-implantiitin pysäyttäminen on haasteellista ja edellyttää erikoishammaslääkärin (parodontologin) toimenpiteitä, kuten kirurgiaa. Toimenpiteistä huolimatta on mahdollista, että implantti menetetään.
Puhkeamassa olevan hampaan vieruskudoksen tulehdus eli perikoroniitti
Perikoroniitti on varsin tavallinen ongelma nuorilla aikuisilla, joilla on puhkeamassa olevia viisaudenhampaita. Varsinkin alaviisaudenhampaan kohdalla käy usein niin, että tilanpuutteen takia hammas puhkeaa vain osittain. Tällöin suun bakteereita pääsee vain osittain hammasta peittävän limakalvoläpän alle, mistä niiden puhdistaminen on mahdotonta, ja pehmytkudos tulehtuu. Perikoroniitti on sekainfektio, jossa anaerobibakteerit vallitsevat.
Perikoroniitti on kivulias, ja se aiheuttaa turvotusta, pahaa makua ja hajua sekä suun avaamisvaikeuksia. Myös yleisoireita, kuten kuumetta, voi esiintyä.
Perikoroniitin ensiapuna hammaslääkäri puhdistaa alueen. Särkylääkkeen lisäksi mikrobilääkitys voi tulla kyseeseen, jos tulehdus aiheuttaa yleisoireita. Suuhygieniasta huolehditaan purskuttelemalla antiseptisella suuvedellä.
Hampaan poistokuopan tulehdus eli alveoliitti
Joskus hampaanpoiston jälkeen kuopan paranemiseen tarvittavan verihyytymän muodostuminen häiriintyy ja luu paljastuu. Suun bakteerit muodostavat biofilmejä paljastuneen luun pinnalle, ja poistokuoppaan syntyy tulehdus.
Oireena on särky, joka alkaa muutaman päivän sisällä hampaanpoiston jälkeen. Hammaslääkäri puhdistaa ja verestää poistokuopan tulehduksen rauhoittamiseksi ja paranemisen jatkumiseksi.
Hammasperäiset eli odontogeeniset infektiot
Punoitus, turvotus ja kipu ovat tyypillisiä hammasperäisen tulehduksen merkkejä suun limakalvolla. Joskus tulehduspesäke muodostaa selkeärajaisen, märkää sisältävän paiseen. Selkeärajainen paise on yleensä peräisin juurenpään infektiosta, mutta se voi myös olla peräisin parodontiitin aiheuttamasta syvästä ientaskusta. Näiden bakteerilöydökset eroavat jossain määrin toisistaan.
Paise aiheuttaa kudoksiin painetta ja kovaakin särkyä. Tämä on akuutti tilanne, joka vie potilaan hammaslääkärin vastaanotolle, missä paise avataan. Joskus märkä pääsee spontaanisti purkautumaan tulehduspesäkkeestä ympäröiviin kudoksiin muodostuneen käytävän kautta. Tällöin tulehdus on oireeton ja kroonistuu.
Paikallinen hammasperäinen infektio voi lähteä leviämään pienimmän vastuksen suuntaan ympäröiviin kudoksiin, kuten ihon tai kielen alle aiheuttaen turvotusta. Oireet ovat moninaiset: suunavaus voi olla rajoittunut, nieleminen vaikeutunut ja usein esiintyy kuumetta. Nämä äkilliset infektiot tulee hoitaa välittömästi, sillä ne voivat edetä nopeasti ja edellyttää sairaalahoitoa. Pahimmassa tapauksessa infektio leviää sidekudoskalvojen kautta pitkälle suun ulkopuolelle. Esimerkiksi rintakehän alueelle levitessään tila on hengenvaarallinen.
Suun infektioiden yhteys yleisinfektioihin ja -sairauksiin
Paikallisesta infektiosta bakteereita pääsee verenkiertoon. Näin tulehdus voi levitä muualle elimistöön ja aiheuttaa etäinfektion. Erityisesti pään alueen infektioissa, esimerkiksi aivopaiseen märkänäytteessä, suun bakteerit ovat yleinen löydös. Etäinfektioriskin takia suun terveydentilan tutkimusta ja tarvittavaa hoitoa edellytetään ennen kirurgisia toimenpiteitä, kuten sydänläppä- ja keinonivelkirurgiaa.
Koska suun bakteereita niellään syljen mukana jatkuvasti, suun huono terveys lisää taudinaiheuttajabakteerien määrää ruoansulatuskanavassa. Niitä pääsee hengityksen kautta myös alempiin hengitysteihin, mikä altistaa varsinkin iäkkäitä vuodepotilaita keuhkokuumeelle.
Suun infektioiden merkitys yleisterveydelle on yhä kasvavan tutkimusmielenkiinnon kohteena. Suoraan elimistöön päätyvien suun bakteerien lisäksi myös verenkiertoon päätynete bakteerisolujen tietyt rakenteet ja suun infektioperäisessä tulehduksessa vapautuvat tulehdusvälittäjäaineet ovat merkittävässä roolissa lisäten systeemistä hiljaista tulehdusta.
Kirjallisuutta
- Mikrobilääkkeet hammasperäisten infektioiden hoidossa ja komplikaatioiden ehkäisyssä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 22.10.2025). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
- Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 9.10.2025). Saatavilla internetissä:
- Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu 9.10.2025). Saatavilla internetissä:
- Hampaan juurihoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu 9.10.2025). Saatavilla internetissä:
