Omahoito
Sydän- ja verisuonitauteja sairastavan suun omahoidossa tulee noudattaa suun hoidossa yleisesti suositeltavia ohjeita (taulukko Suun itsehoito).
Monet sydänlääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksenaan suun kuivumista (taulukko Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen), joka tulee huomioida hampaiden reikiintymisriskin suurentumisen vuoksi (ks. Reikiintyminen (karies), hampaan juurenpään tulehdukset). Fluorihammastahnan ja ksylitolin säännöllinen käyttö on suositeltavaa hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi (ks. Hammastahnat ja Ksylitoli), ja kuivan suun hoidossa voidaan tarvittaessa käyttää artikkelissa Kuiva suu mainittuja tuotteita. Sydän- ja verisuonitauteja sairastavan henkilön on syytä käydä säännöllisesti suun ja hampaiden tutkimuksissa.
Asiantuntijahoito
Suun terveydenhoito on aina syytä keskittää aikaan, jolloin perustauti on mahdollisimman hyvässä tasapainossa. Yhteistyö hoitavan lääkärin ja hammaslääkärin välillä on tärkeää sairauden vaikeusasteen ja lääkitysten vaikutuksen varmistamiseksi. Vaikeaa sydäntautia sairastavat on lähetettävä erikoissairaanhoitoon suu- ja leukasairauksien poliklinikalle.
Angina pectoriksesta kärsivien on hyvä pitää nitrot mukana suun terveydenhoitoon mennessään. Suun terveydenhoitotoimenpiteisiin liittyvät pelot voivat aiheuttaa verenpaineen nousun ja voivat pahimmillaan johtaa jopa sydänpysähdykseen. Suun terveydenhoitopelon lieventämiseksi nitro on hyvä laittaa kielen alle esimerkiksi 5 minuuttia ennen puuduttamista tai muita toimenpiteitä.
Suun hoidossa käytettävät adrenaliinipitoiset puudutteet saattavat nopeuttaa sydämen sykettä eivätkä ole suositeltavia sydän- ja verisuonisairauksia sairastaville.
Hammaslääkärille on aina kerrottava sairauksista ja mahdollisista lääkityksistä. Muun terveydenhuoltohenkilökunnan on hyvä muistuttaa tästä eri hoitokäyntien yhteydessä.
Antikoagulaatiohoito ja suun hoitotoimenpiteet
Varfariinilääkitys ei vaikuta toimenpiteisiin, joissa ei ole verenvuodon vaaraa. Hammaslääkärin tulee kuitenkin tietää vuotoarvot (INR-arvo: ks. Sepelvaltimotauti ja suun terveys) etenkin suunniteltaessa bakteeripeitteiden puhdistusta syventyneistä ientaskuista (ks. Ien- ja tukikudossairauksien hoito) ja kirurgisia toimenpiteitä, kuten hampaanpoistoa tai ienleikkausta (ks. Hampaan poisto ja muut suukirurgiset toimenpiteet).
Turvallinen INR-arvo suun alueen toimenpiteille on 2,0–3,0. Tarvittaessa halutun INR-arvon saavuttamiseksi varfariiniannosta voidaan pienentää ennen suun hoitotoimenpiteitä hoitavan lääkärin ohjeita seuraten. Verikokeella tutkittu vuotoarvo ei saa olla yli vuorokautta vanhempi toimenpidettä aloitettaessa.
Varfariinia käyttävällä potilaalla hampaan poiston jälkeen poistokuoppa ommellaan kiinni, ja siihen laitetaan veren hyytymistä edistävä sieni tai verkko. Sideharsotaitosta tulee purra poistokuopan päällä tunnin ajan. Tulehduksen ehkäisemiseksi hammaslääkäri saattaa määrätä suun kautta nautittavan mikrobilääkkeen (antibiootin). Jos verenvuoto alkaa uudelleen eikä asetu sideharsotaitoksella painettaessa, tulee ottaa yhteyttä hammaslääkäriin.
Suorien antikoagulanttien käyttö ei lisää vuotovaaraa yksinkertaisten suun hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi hampaiden paikkaus, ientaskujen tutkiminen, ienleikkaukset (flap), juurihoito, juurenpään resektio, 1–3 hampaan tavanomainen poisto, leukaluun alveoliharjanteen muotoilu hampaan poiston jälkeen ja 1–3 implantin asennus. Lääkitystä ei tarvitse laittaa tauolle eikä annostusta muuttaa näiden toimenpiteiden takia. Ne olisi kuitenkin turvallisinta tehdä iltapäivällä, kun lääkkeen pitoisuus veressä on laskenut (ks. Sepelvaltimotauti ja suun terveys). Koska suorien antokoagulanttien ja monien tulehduskipulääkkeiden yhteisvaikutus lisää verenvuotoriskiä, kivunhoitoon suositellaan parasetamolia. Jos kipu on kovempaa, voidaan määrätä kodeiinia.
Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Sydän- ja verisuonisairaudet ja suun terveys Sydän- ja verisuonisairaudet ja suun terveys.
