Normaali ahdistus

Ahdistuneisuudella tarkoitetaan pelonsekaista tai huolestunutta tunnetilaa, johon liittyy osin tietoinen tai tiedostamaton huoli menneisyyteen, nykyhetkeen tai tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta.

Kyky tuntea pelkoa ja ahdistuneisuutta on terve ominaisuus, koska se varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Ahdistus on hyvin inhimillinen ja yleinen tunne. Kaikki ihmiset kokevat ahdistusta ainakin lievänä tunnetilana ohimenevästi hyvin usein elämässään.

Ahdistus voi tuntua levottomuutena, rauhattomuutena, lamaannuksena, pelokkuutena tai hallitsemattomana paniikkina. Tunne on monesti hyvin epämääräinen, ja sen taustalla olevia tunteita ja ajatuksia on usein vaikea hahmottaa.

Lievä ahdistus auttaa ihmistä ohjaamaan toimintaansa haluamaansa suuntaan ja välttämään vaarallisia tilanteita. On hyvä, jos se saa ihmisen pohtimaan tilannettaan ja etsimään siihen ratkaisua. Parhaimmillaan se auttaa ihmistä tekemään tärkeitä muutoksia.

Normaalista inhimillisestä ahdistuksesta tulee yleensä ongelmallisempaa, jos ahdistuminen ei jostakin syystä tunnu hyväksyttävältä. Silloin sitä pyrkii kaikin tavoin välttämään. Jatkuva välttely on kuitenkin kuormittavaa ja usein pahentaa tilannetta.

Ahdistuksen syitä

Ahdistus voi johtua yhdestä asiasta tai monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Se voi johtua elämäntilanteesta, ulkoisista tekijöistä tai sisäisistä ristiriidoista. Nykyisin monet kokevat ahdistusta maailman tilanteesta ja uutisista, ympäristöön liittyvistä huolista eli niin sanottua ympäristöahdistusta, sotaan liittyvää ahdistusta tai koronan myötä tartuntatauteihin liittyvää pelkoa. Olipa ihmisen mielessä oleva uhkakuva realistinen tai ei, sen lähestyminen aiheuttaa niin sanottua ennakoivaa ahdistusta.

Usein hieman auttaa, jos pystyy nimeämään ahdistuksen taustalla olevia tunteita tai ajatuksia, kuten pelkoa, huolta tai murhetta jostain asiasta, turvattomuutta, pettymystä, syyllisyyttä, riittämättömyyttä, epäonnistumisen tunnetta, epävarmuutta, häpeää, surua, ärtymystä, itseinhoa, vihaa, hylätyksi tulemisen pelkoa, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden kokemusta, ikäviä muistoja tai ristiriitaisia ajatuksia ja niin edelleen. Myös liiallinen vaativuus itsensä suhteen herättää monissa tilanteissa ahdistusta. Etenkin iäkkäillä ihmisillä ahdistuneisuuden taustalla on usein yksinäisyys, tarkoituksettomuuden kokemus ja kuolemanpelko.

Ahdistuneisuutta liittyy lähes kaikkiin mielenterveyshäiriöihin, esimerkiksi masennustilaan sekä traumaperäisiin ja psykoottisiin häiriöihin. Jos ahdistuneisuus on pääoire, puhutaan ahdistuneisuushäiriöistä.

Ahdistuneisuus voi olla myös monien somaattisten (elimellisten) sairauksien oire tai erilaisten lääkkeiden aiheuttama sivuvaikutus. Tällaisia somaattisia sairauksia ovat muun muassa erilaiset sydänsairaudet, diabetes, kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta tai astma. Myös psyykenlääkkeet, kuten myös ahdistuneisuushäiriön hoidossa käytetyt masennuslääkkeet, voivat ohimenevästi tai liian suurissa annoksissa otettuina aiheuttaa tai lisätä ahdistuneisuutta lääkehoidon alkuvaiheessa. Useimpien psyykenlääkkeiden lopettamisen yhteydessä voi ilmetä lopetus- tai vierotusoireina 1–3 viikon ajan asteittain vähenevää ahdistuneisuutta.

Päihteiden käyttö saattaa hetkellisesti lievittää ahdistuneisuutta, mikä altistaa helposti päihderiippuvuuksien kehittymiselle. Kuitenkin lähes kaikki päihteiden käyttö pahentaa ahdistuneisuutta pitkällä aikavälillä.

Fyysiset reaktiot ahdistuksessa

Ahdistuneisuus aktivoi elimistön sympaattista hermostoa ja sitä kautta monia elimistön stressijärjestelmään kuuluvia fysiologisia toimintoja. Siksi ahdistuneisuuteen liittyy usein erilaisia fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, verenpaineen kohoamista, suun kuivumista, hengenahdistusta, hikoilua, ruokahaluttomuutta, palan tunnetta kurkussa, vapinaa, huimausta tai silmäterien laajenemista.

Yleisiä ovat myös erilaiset suolisto-oireet, kuten ripuli, pahoinvointi ja närästys. Monet kokevat myös lihaskireyttä eri puolilla kehoa ja sen myötä usein puristuksen tunnetta kurkussa, hartioissa tai vatsalla. Ahdistuneisuus johtaa helposti myös unen häiriintymiseen ja keskittymisen ongelmiin.

Voimakas tai jatkuva ahdistus

Voimakas tai jatkuva ahdistus heikentää merkittävästi toimintakykyä ja kykyä olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ahdistus voi johtaa välttämiskäyttäytymiseen, joka yleensä vielä lisää ahdistuneisuutta.

Ahdistuneisuutta esiintyy oireena lähes kaikissa mielenterveyden häiriöissä. Jos voimakkaampaan ahdistuneisuuteen ei liity psykoottisia oireita tai masennustilaa, voi lääkäri tehdä diagnoosin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä tai muusta ahdistuneisuushäiriöstä. Äkillinen ja odottamatta ilmenevä paniikinomainen pelkotila on usein toistuessaan oire paniikkihäiriöstä. Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä ahdistus voi johtua sosiaalisten tilanteiden pelosta. Jos ahdistuneisuus on luonteeltaan tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen liittyvää pelkoa, kyse on usein erilaisista fobioista tai pelkotiloista. Traumaattisiin tapahtumiin liittyvät muistot laukaisevat ja ylläpitävät ahdistuneisuutta, jolloin kyseessä voi olla traumaperäinen stressihäiriö. Unen saanti häiriintyy herkästi ahdistuneisuuden vuoksi, ja toisaalta voi lisätä ahdistuneisuutta. Ahdistuneisuus on merkittävä päihteiden käytön ja päihderiippuvuuden syy ja seuraus.

Pahimmillaan ahdistuneisuus muistuttaa kuolemaan, hajoamiseen tai yksinjäämiseen liittyvää kauhunomaista ja lamaavaa pelkoa. Kyse ei tällöin ole useimmille ihmisille tutusta jännittyneisyydestä tai lievistä peloista. Tämän voimakkaan ahdistuneisuuden luonteen ymmärtäminen on tärkeää autettaessa ja tuettaessa voimakkaasta ahdistuneisuudesta kärsiviä. On oleellista, ettei tätä voimakasta tunnetta väheksytä tai mitätöidä.

Ahdistuksen itsehoito

Ahdistuksen hoitoon kuuluu sen asteittaista kohtaamista, hyväksymistä ja ymmärtämistä. Asiallisen tiedon saaminen ahdistuksen luonteesta on ensisijaista.

Ahdistuneisuutta voi työstää keskustelemalla ymmärtävien läheisten kanssa. Yritys piilottaa ahdistuneisuutta usein lisää sitä, mutta sen avoimesti esiin tuominen yleensä vähentää sen kokemusta. Erilaiset tietoisen läsnäolon harjoitukset ja rentoutusmenetelmät on koettu hyödyllisiksi. Monesti auttaa, kun ymmärtää, että ahdistukseen liittyvät ajatukset ja tunteet ovat vain ajatuksia ja tunteita. Ajatukset ja tunteet tulevat ja menevät. Niitä voi tarkastella ja ihmetellä, ja niiden rinnalle kannattaa etsiä myös uusia parempia ajatuksia.

Runsasta kofeiinin, alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä tulisi välttää, koska se pahentaa ahdistuneisuutta. Riittävästä unesta kannattaa huolehtia. Varsin pienenkin päivittäisen liikunnan on todettu vähentävän ahdistusta.

Ahdistuksen omahoitoon on välineitä Mielenterveystalon verkkosivuilla, ks. Ahdistuksen omahoito ja Työkaluja mielen hyvinvointiin sekä Terveyskirjastossa ahdistuksen itsehoito- TUTKI-työkalun avulla.

Milloin hoitoon?

Hoitoon on syytä hakeutua jos

• ahdistus alkaa heikentää toimintakykyä
• ahdistus pitkittyy
• ahdistukseen liittyy välttämiskäyttäytymistä, voimakasta tai lamaavaa pelkoa tai toistuvia paniikkikohtauksia.

Ensisijaisia hoitopaikkoja ovat terveyskeskukset, työterveyshuolto, opiskelijaterveydenhuolto ja muut matalan kynnyksen hoitopaikat. Joissakin kunnissa on esimerkiksi mielenterveystoimistoja ja erilaisia nuorten mielenterveyspalveluita.

Ahdistuksen hoito

Hankalampaa ja itsepäisempää ahdistuneisuutta voidaan hoitaa erilaisten keskusteluhoitojen, psykoterapioiden ja lääkkeiden avulla. Ammattilainen voi ohjata myös tietoisuustaito- ja rentoutumisharjoituksia. Lisäksi ahdistuksen hoitoon on olemassa nettiterapioita.