Elämäntilanteisiin liittyvillä reaktiivisilla häiriöillä tai sopeutumishäiriöillä tarkoitetaan psyykkisiä tiloja, joissa ajankohtaisten elämäntapahtumien katsotaan olevan keskeinen syy oireiden syntyyn. Oireet ovat yleensä lieviä, mutta saattavat rasittavan elämäntilanteen jatkuessa vaikeutua. Oireet lievittyvät yleensä suhteellisen nopeasti ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun psyykkisesti rasittava elämäntilanne on korjaantunut. Reaktioita ei tulisi kuitenkaan vähätellä. Oireet voivat kehittyä vakavammaksi häiriöksi ja etenkin nuorilla liittyä itsetuhoiseen käytökseen.

Elämän myötä jokaiselle ihmiselle tapahtuu väistämättä vaikeita asioita, joihin on vaikea sopeutua. Tällaisiin tilanteisiin liittyvät psyykkiset oireet ovat tavallisia ja normaaleja eikä niitä diagnosoida häiriöiksi. Tällöin ihminen käyttää oppimiaan keinoja selviytyäkseen tilanteesta, joko omilla voimillaan tai ympäristön tuella. Yleensä kohtuullinen kuormitus on hallittavissa. Se voi johtaa henkiseen kasvuun vaikeuksien jälkeen ja auttaa myös oppimaan uusia taitoja. Tällaisia normaaleja tunnereaktioita voivat olla esimerkiksi pelko, ahdistus, suru tai suuttumus, jotka eivät pidempiaikaisesti vaikuta toimintakykyyn. Jos oireisiin liittyy selvä toimintakyvyn lasku ja usein myös unihäiriöitä, voidaan puhua reaktiivisesta häiriöstä tai sopeutumishäiriöstä.

Erilaiset elämäntilanteeseen liittyvät reaktiiviset tilat ovat melko yleisiä. Esiintyvyydestä väestössä on vain vähän tietoa, mutta vuosittaiseksi esiintyvyydeksi on arvioitu 1–10 %. Yleislääkäreiden potilaista jopa 15–30 %:n on arvioitu kärsivän tällaisesta häiriöstä.

Sopeutumishäiriölle altistavat tekijät

Psyykkistä oireilua aiheuttavat rasittavat elämäntilanteet voivat olla hyvin erilaisia. Läheisen kuolema, sairastuminen, tärkeän ihmissuhteen päättyminen, puolison uskottomuus, taloudelliset vaikeudet, muutto, onnettomuudet, kiusatuksi tuleminen, eläköityminen ja työttömyys ja muut suuret elämänmuutokset ovat esimerkkejä tällaisista psyykkisesti kuluttavista tai traumaattisista tapahtumista. Oireilun voivat aiheuttaa yksittäinen vakavampi tapahtuma tai monta erillistä kasautuvaa pienempää stressitekijää.

Altistavana tekijänä voidaan myös pitää suojaavien tekijöiden puutetta eli yksilön sen hetkisen resilienssin heikkoutta. Resilienssiin vaikuttavat muun muassa sosiaaliset suhteet ja yksilön aiemmin oppimat selviytymiskeinot, hänen kykynsä sopeutua hankaliin elämäntilanteisiin psyykkisen joustavuuden avulla sekä hänen kykynsä ja mahdollisuutensa huolehtia itsestään.

Sopeutumishäiriön oireet

Elämäntilanteeseen liittyvät reaktiiviset tilat ovat oireiltaan hyvin monimuotoisia. Joskus oirekuvaa hallitsee masentuneisuus, joskus ahdistuneisuus, joskus erilaiset tunnereaktiot, joskus erilaiset käytösongelmat tai impulsiivisuus.

Viime vuosina hyvin yleisesti käytetty käsite työuupumus on luonteeltaan työtilanteen kuormittavuuteen liittyvä reaktiivinen häiriö.

Usein erilaiset elämäntilanteeseen liittyvät ongelmat ovat keskeisessä asemassa myös masennustiloissa, erilaisissa ahdistuneisuushäiriöissä ja muissa psykiatrisissa sairaustiloissa. Tällöin oirekuva on kuitenkin joko vakava-asteisempi tai oireet eivät häviä, vaikka elämäntilanne korjaantuisikin. Jos vaikeisiin työolosuhteisiin tai hankalaan avioliittoon liittyvät masennusoireet ovat riittävän voimakkaita ja jatkuvia, kyse on diagnostisesti masennustilasta eikä pelkästään elämäntilanteeseen liittyvästä reaktiivisesta tilasta. Esimerkiksi huomattava osa työuupumustiloista kehittyykin luonteeltaan eriasteisiksi masennustiloiksi, jolloin toipuminen kestää pidempään ja vaatii erilaista tukea ja hoitoa.

Sopeutumishäiriön itsehoito

• Yleensä keskustelut ymmärtäväisten läheisten tai ammattilaisten kanssa selkiyttävät ja helpottavat tilannetta.
• Elämäntilanteisiin liittyvien reaktiivisten tilojen hoidossa on tärkeintä pyrkiä korjaamaan oireita aiheuttava elämäntilanne. Toinen tapa on yrittää sopeutua tilanteeseen muuttamalla suhdettaan siihen tai opettelemalla uuden tavan viestiä toiveitaan ja tunteitaan joko puolisolleen, esimiehelleen tai työtovereilleen.
• Kuormittavissa elämäntilanteissa riittävästä unesta, levosta ja liikunnasta huolehtiminen luo pohjan toipumiselle.
• On tärkeää miettiä, voiko muutoin helpottaa arkeaan jollakin toisella elämän osa-alueella siksi aikaa, kunnes hankala elämänvaihe helpottaa.
• On myös hyvä pohtia, onko elämässä sellaisia voimavaroja lisääviä tai palauttavia tekijöitä, joiden toteutumiseen voisi kiinnittää enemmän huomiota.
• Päivittäisten rutiinien ja harrastusten ylläpitäminen sekä läheisten ihmisten tapaaminen on monesti koettu tärkeiksi itsehoitokeinoiksi.
• Alkoholin käyttö oireita lievittävänä aineena on usein omiaan vain pahentamaan vointia.
• Tärkeää olisi opetella itsemyötätunnon taitoa. Itsekritiikin sijaan vaikeassa elämäntilanteessa on tärkeä kohdistaa ystävällisyyttä ja lempeyttä itseä kohtaan.
• Erilaiset rentoutumiskeinot ja ahdistuksen omahoitoon käytetyt välineet voivat olla hyödyllisiä. Niitä löytyy Mielenterveystalon verkkosivuilla, ks. Ahdistuksen omahoito ja Työkaluja mielen hyvinvointiin sekä Terveyskirjastossa ahdistuksen itsehoito- TUTKI-työkalu.

Milloin hoitoon?

Jos elämäntilanne on hankalasti muutettavissa ja oireet tuntuvat vaikeasti hallittavilta, kannattaa kääntyä lähiviikkojen aikana ammattilaisen puoleen. Etenkin silloin, jos oireet pitkittyvät tai muuttuvat masennustilaksi, jatkuvaksi ahdistuneisuudeksi tai unettomuudeksi. Keskustelutuki on erityisen hyödyllistä, jos henkilöllä on alttius reagoida toistuvasti psyykkisin oirein erilaisiin elämäntilanteisiin. Joskus tarvitaan lyhytaikaisesti sairauslomaa. Monesti jo muutama tapaamiskerta ammattilaisen kanssa helpottaa vointia.