Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistus jatkuu pitkään eikä se ole sidoksissa mihinkään tiettyyn tilanteeseen. Noin 5 prosenttia väestöstä kärsii tästä ahdistuneisuushäiriöstä ainakin jossakin elämänsä vaiheessa. Oireiden voimakkuus vaihtelee, mutta ne ovat aina tavallista arkeen kuuluvaa ahdistuneisuutta voimakkaampia ja itsepäisempiä.

Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä henkilöllä on tulevaisuuden suhteen voimakkaita huolia ja pelkoja, jotka ovat suhteettoman suuria todelliseen tilanteeseen nähden. Joskus on vaikea arvioida, onko jokin pelko suhteettoman suuri. Yleensä pelkoja on kuitenkin useampia erilaisia. Lisäksi yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä jatkuviin tulevaisuuteen suuntautuviin pelkoihin liittyy useita fyysisiä oireita, kuten vatsakipua, sydämen tiheälyöntisyyttä, hikoilua ja puutumista jäsenissä. Oireet tulee erottaa sekä paniikkihäiriöstä että somaattisista sairauksista.

Yleistynyt ahdistuneisuus on tärkeä erottaa masennustiloista, paniikkihäiriöstä, kohde- ja tilannekohtaisista peloista ja muista ahdistuneisuushäiriöistä. Erottaminen saattaa olla hankalaa, koska joka toisella yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on samalla vakava tai pitkäaikainen masennus. Molempien häiriöiden olemassaolo on olennaista tunnistaa, jotta hoito voidaan suunnitella kattavasti. Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön monet oireet ovat samankaltaisia kuin traumaperäisessä stressihäiriössä. Myös pitkäaikaisen bentsodiatsepiinien ja rauhoittavien lääkkeiden käytön aiheuttamat vieroitusoireet sekä alkoholin liikakäyttö muistuttavat yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä.

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa tarvitaan säännöllinen hoitosuhde. Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ensisijaisia lääkkeitä ovat ahdistusta vähentävät masennuslääkkeet, buspironi, klomipramiini, pregabaliini, ketiapiini ja hydroksitsiini.

Masennuslääkkeet ja buspironi

Masennuslääkkeitä pidetään nykyisin ensisijaisena lääkkeenä yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa. On todettu, että yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön tehoavat masennuslääkkeistä parhaiten essitalopraami, fluoksetiini, paroksetiini, sertraliini, agomelatiini, duloksetiini ja venlaflaksiini. Masennuslääkkeitä on kuvattu tarkemmin artikkelissa Masennustilojen hoidossa käytettävät lääkkeet.

Buspironin aloitusannos on 5–10 mg vuorokaudessa. Annosta voidaan vaikutuksen mukaan suurentaa, kunnes se on 30 mg/vrk. Buspironi vaikuttaa masennuslääkkeiden tapaan hitaasti 2–6 viikon kuluessa.

Pregabaliini

Pregabaliini on osoitettu masennuslääkkeiden veroiseksi yleistyneen ahdistuneisuuden hoidossa.

Pregabaliinin aloitusannos yleistyneen ahdistuneisuuden hoidossa on 150 mg/vrk jaettuna kahteen tai kolmeen annokseen. Annostusta nostetaan tämän jälkeen viikon kuluttua annokseen 300 mg/vrk ja edelleen tarvittaessa viikon välein annokseen 450 mg/vrk tai 600 mg/vrk jaettuna kahteen tai kolmeen annokseen. Pregabaliini on yleisesti ottaen hyvin siedetty lääke, jonka tavallisimmat haittavaikutukset ovat huimaus, uneliaisuus ja vatsavaivat. Haittavaikutuksina voi myös ilmaantua ruokahalun lisääntymistä, pahoinvointia, ummetusta tai näköhäiriöitä sekä psyykkisen voinnin muutoksia kuten sekavuutta, ärtyneisyyttä ja euforista tunnetta. Tämän, kuten useiden muiden epilepsialääkkeiden käyttöön liittyy raskauden- ja imetyksenaikaisia riskejä, joten ehkäisystä on tärkeää huolehtia lääkettä käytettäessä ja neuvotella hoitavan lääkärin kanssa, mikäli raskaus on toiveena.

Pregabaliinin etuna ovat vähäiset seksuaalisten toimintojen haittavaikutukset. Lääkityksen alussa tulee suhtautua varoen autolla ajoon tai koneiden käyttöön.

Pregabaliinin hoitovaikutus yleistyneessä ahdistuneisuudessa edellyttää lääkkeen säännöllistä käyttöä, mutta ilmenee nopeammin kuin SNRI- ja SSRI-lääkkeitä käytettäessä.

Muut lääkevaihtoehdot

Beetasalpaajat ja rauhoittavat antihistamiinit voivat lievittää yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireita. Beetasalpaajien käytöstä voivat hyötyä erityisesti potilaat, joiden ahdistuneisuuteen liittyy vapinaa, punastumista ja sydäntuntemuksia. Rauhoittavista antihistamiineista yleistyneen tuskaisuuden hoitoon valitaan usein hydroksitsiini (25–50 mg × 1–2/vrk). Maksimiannosta 100 mg/vrk ei saa ylittää.

Toisen polven psykoosilääkkeistä ketiapiinia (50–300 mg iltaisin) voidaan rauhoittavan vaikutuksen vuoksi kokeilla etenkin unettomuutta aiheuttavan yleistyneen ahdistuneisuuden hoidossa.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Kirjallisuutta

  1. Ahdistuneisuushäiriöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu 24.05.2023).
  2. Procyshyn RM, Bezchlibnyk-Butler KZ, Kim DD, toim. Clinical Handbook of Psychotropic Drugs, Hogrefe 2023.
  3. Huttunen MO, Socada L. Psyykenlääkkeet ja niiden käyttö. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2017.