Miten saada isovanhemmat ruotuun?

Ongelma on aikuisten välinen. Isoäiti ja lapsi ovat perustaneet liiton, jonka ulkopuolelle te vanhemmat jäätte. Tilanne on muuttunut valtataisteluksi: isoäidillä ja lapsella on yhteisiä salaisuuksia, ja te vanhemmat koette olevanne voimattomia. Jos estätte isoäitiä tapaamasta lasta, rangaistus osuu sekä lapseen että isovanhempaan. Tilanne mutkistuu entisestään: isoäidistä tulee marttyyri, lapsi taas ikävöi mummia ja on teille vihainen.

En estäisi isoäitiä ja lasta pitämästä yhteyttä keskenään, se on ihan turhan järeä keino. Lähtisin liikkeelle teidän aikuisten välisestä keskustelusta ja koettaisin onkia selville isoäidin motiiveja. Ehkäpä hän on sitä mieltä, että olette ihan liian tiukkoja lapsenne kanssa. Isovanhemmuuteen kuuluu usein sellaista pehmeyttä ja sallivuutta, jota ei ole mahdollista suoda kotona, kun rajatkin on pidettävä. Isoäidin on kuitenkin ymmärrettävä oma asemansa. Hän ei saa liittoutua eikä kehitellä yhteisiä salaisuuksia lapsenlapsen kanssa.

Entä jos hoitaisitte kauppa-asiat niin, että enempää lapsi kuin isoäitikään ei ole läsnä? Verta voi kaivaa nenästään muullakin tavoin kuin antamalla näiden salaliittolaisten sählätä yhtä aikaa siellä karkkihyllyjen välissä.

Liian vaativa mummu

Onko tässä nyt mitään järkeä, kysyt. Eipä kovin paljoa järkeä ole tässä, vastaan. Kaksivuotias lapsi elää vaihetta, jolloin hänen omat hallintakeinonsa ovat vasta kehittymässä. Kaksi erilaista ympäristöä panevat pienen pään sekaisin. Isovanhemmilla on toki oikeus joskus hemmotella lapsenlastaan. Sanotaanhan, että "oma laps' on laps', mut lapsenlaps' on lapsukainen". Viisaat isovanhemmat muistavat kuitenkin toimia lapsen omien vanhempien asettamissa rajoissa ja yhteisesti hyväksytyillä tavoilla.

Puolison suku hiertää

Appi suhtautuu sinuun nurjamielisesti ja haukkui sinut pystyyn. Voisikohan tilannetta mitenkään selvitellä aikuisten kesken? Millainen on miehesi kanta asiaan? Saatko häneltä mitään tukea? Oliko kyseessä vanhenevan miehen tilapäinen purkaus, johon kenties oli muitakin syitä kuin sinun käytöksesi? Missä hyvänsä asiassa laiha sopu on lihavaa riitaa parempi. Etsisin teidän yhdessäoloonne jonkinlaista piikkisikaindeksiä - siis kohtaa, jossa ollaan aika lähellä toinen toistaan, mutta riittävän etäällä, jotta piikit eivät pistä. Pyrkisin suhtautumaan neutraalisti nimenomaan siksi, että isovanhemmat ovat lapsille niin tärkeitä. Sinun ei tietenkään tarvitse sietää millaista käytöstä tahansa, mutta sovun hieromista kannattaa aina yrittää.

Mummi ja ukki juovat

Olet ollut urhea ja sitkeä, ja sinun on onnistunut selvitä aikuisuuteen kovalla työllä, jonka tärkeä osa on ollut terapia. Vanhempasi eivät näy ymmärtäneen, miten vaikeita asioita olet kokenut. He eivät tajua, ettet halua altistaa omia lapsiasi sille, mitä olet itse kokenut. Yrityksesi luoda selkeyttä vierailukäytäntöihin törmäävät salailuun, kulissien ylläpitämiseen ja äitisi heittäytymiseen marttyyriksi. Valittavanasi on kaksi huonoa ratkaisua: joko pidät tiukat rajat, mikä saattaa merkitä lastesi ja isovanhempien välisen kontaktin vähenemistä tai jopa loppumista, tai annat periksi ja palaat vellomaan niissä tunnetiloissa, joista irti pääsemiseksi olet tehnyt niin paljon työtä. Kun nokka irtoaa, tarttuu pyrstö, ja päinvastoin. Asioita mutkistaa, ettet ole saanut veljestäsi liittolaista.

Koska hyviä vaihtoehtoja ei ole, on valittava huonoista. Suosittelen keskustelemaan vakavasti isovanhempien kanssa ja pyytämään heiltä selvän vastauksen yksinkertaiseen kysymykseen: lupaavatko he olla selvin päin kun lastenlapset tulevat käymään. Keskusteltavat asiat kannattaa kirjoittaa etukäteen paperille, jotta ne eivät unohdu tunnekuohun alle Voit kertoa tehneesi osuutesi rämpiessäsi ylös masennuksen suosta, ja nyt on isovanhempien vuoro tulla vastaan. Muuten kontaktit harvenevat ja lyhenevät. Sinulla on oikeus pitää lastesi puolta, sillä kukaan muukaan ei sitä tee.

Mummin huoli lapsesta

Esität monta vaikeaa kysymystä. Olet ollut lapsenlapsellesi tuki ja turva, mutta et saa tavata häntä, koska tekemäsi lastensuojeluilmoitus suututti vanhemmat. Niin se on: silloin, kun vanhemmat estävät lapsen ja isovanhemman yhteydenpidon, laki on voimaton, eikä lapsen oikeuksien sopimuksestakaan ole apua.

Kuvaat useita huolestuttavia ja hälyttäviä oireita. Poika ei hallitse itseään lainkaan, heittelee toisia lapsia leluilla ja yrittää vahingoittaa itseään. Käytöksessä on piirteitä, jotka viittaavat jonkinlaiseen seksuaaliseen altistumiseen. Tuon ikäinen lapsi ei riisu ja "rakastele" nukkea ellei hän ole kokenut tai ainakin nähnyt jotakin ikäkaudelleen sopimatonta ja asiaankuulumatonta. Kuolemantoiveet kertovat syvästä epätoivosta.

Ymmärrän, että kirjoitus on vain yksi kuvaus tilanteesta ja että lapsen vanhemmat ja ehkä sosiaalityöntekijätkin saattaisivat antaa siitä toisenlaisen kuvan. Vaikuttaa kuitenkin käsittämättömältä, ettei tilanteeseen ole puututtu pontevammin lastensuojeluilmoituksesta huolimatta. Poika tarvitsee viipymättä monipuolista lastensuojelun ja lasten mielenterveyden ammattilaisten arviota mahdollisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hoidon laiminlyönneistä ja psyykkisestä tilasta. Ei kai auta kuin olla uudelleen yhteydessä lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin ja vedota tarvittaessa johtavaan sosiaalityöntekijään.