Yleistä

Valtimotaudin aiheuttamat verenkiertoelinten sairaudet ovat yleisin kuolinsyy Suomessa. Valtimotauti (valtimonkovettumatauti, ateroskleroosi) kehittyy hitaasti vuosien, jopa vuosikymmenien, kuluessa valtimoseinämien rasvakertymistä ja niiden aiheuttamista paikallisista kovettumista eli plakeista (kuva ). Vuosien kuluessa plakit paksuuntuvat ja aiheuttavat ahtaumia, lopulta jopa tukoksia. Taudista käytetään myös kansanomaista nimeä "verisuonten kalkkeutuminen", jota tapahtuukin taudin pitkälle edetessä.

Valtimotaudin aiheuttamat sairaudet ja oireet

Valtimotauti heikentää niin sanottujen kohde-elinten verenkiertoa ja aiheuttaa siten erityisesti hapenpuutetta näissä elimissä. Tavallisimmat valtimotaudit ovat sepelvaltimotauti, aivohalvaus ja katkokävely.

Sepelvaltimotaudin tavallisin ensioire on erityisesti rasituksessa tuntuva ja levossa ohimenevä rintakipu. Sepelvaltimotauti voi kuitenkin aiheuttaa jopa ensioireena välittömästi hengenvaarallisen sydäninfarktin.

Aivo- ja kaulavaltimoihin kehittyvä valtimotauti voi aiheuttaa hyvin erilaisia välitöntä hoitoa vaativia ohimeneviä tai pysyviä halvausoireita (ks. artikkelit aivohalvaus ja ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA)).

Alaraajojen valtimoiden ahtautuminen aiheuttaa rasituksessa pohjekipua eli niin kutsutun katkokävelyoireen, pahimmassa tapauksessa valtimon tukkeutuessa raajan kuolion.

Valtimotaudin vaara- ja riskitekijät

Valtimotaudin kehittyminen on yhteydessä riskitekijöihin, joista useimmat liittyvät elintapoihin. Myös perinnöllisellä alttiudella on osuutta. Jos lähisukulainen (alle 55-vuotias mies tai alle 65-vuotias nainen) on sairastunut valtimotautiin, oma sairastumisriski on suurentunut. Naisilla valtimotaudin riski on pienempi kuin samanikäisillä miehillä. Samoilla riskitekijöillä naiset sairastuvat myöhemmin kuin miehet.

Pienellä osalla väestöstä periytyvä FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia nostaa veren kolesterolia ja aiheuttaa valtimotautia.

Yleensä elintapoihin liittyvät riskitekijät määräävät valtimotaudin riskin suuruuden. Kolme pääasiallista valtimotaudin riskitekijää ovat tupakointi,suurentunut veren "pahan" kolesterolin eli LDL-kolesterolin määrä ja kohonnut verenpaine. Veren rasvoista riskiä lisäävät myös matala "hyvän" kolesterolin eli HDL-kolesterolin ja suurentunut triglyseridi-rasvojen (trigly)taso. Muita vaaratekijöitä ovat sokeritauti eli diabetes, reumasairaudet, uniapnea, vakavat mielenterveyshäiriöt sekä lihavuus ja liikunnan vähäisyys. Lihavilla henkilöillä on normaalipainoisiin verrattuna keskimääräistä korkeampi verenpaine ja korkeammat veren kolesteroli-, triglyseridi-, ja sokeriarvot. Liikapaino ja lihavuus ovat siten yhteydessä useisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, myös liikunnan vähäisyyteen.

Valtimotaudin aiheuttama kuolemanvaara lisääntyy jyrkästi, jos samalla henkilöllä on useita riskitekijöitä (kuva  ). Henkilökohtaista sydäninfarktiin ja/tai aivohalvaukseen sairastumisen riskiä voidaan arvioida suomalaisiin tutkimustuloksiin perustuvalla FINRISKI-laskurilla.

Kaikkia valtimotaudin syntyyn liittyviä tekijöitä ei tunneta. Joissakin suvuissa esiintyy sepelvaltimotautia tavallista nuoremmalla iällä, vaikka tunnettuja riskitekijöitä ei olisikaan. Näiden sukujen jäsenillä sepelvaltimotautiin sairastumisen vaara on suurempi kuin ihmisillä yleensä.

Joidenkin tekijöiden on todettu suojaavan valtimotaudin synnyltä. Tavallista suurempi veren hyvän kolesterolin määrä pienentää taudin vaaraa. Tiettyjen ruoka-aineiden käyttöön liittyy tavallista pienempi valtimotaudin vaara. Näitä ovat etenkin kala, jonka vaikutus liittynee edullisiin rasvoihin, sekä vihannesten ja hedelmien runsas käyttö. Säännöllinen liikunta vähentää myös valtimotaudin vaaraa.

Valtimotaudin hoito ja ehkäiseminen

Valtimotauteihin sairastuneita voidaan hoitaa tehokkaasti lääkkeiden lisäksi myös leikkaus- ja muilla toimenpidehoidoilla. Sepelvaltimotauti- ja aivohalvauskohtauksessa välitön hoitoon hakeutuminen on hyvin tärkeää. Valtimotautiin sairastunut tarvitsee aina pysyvää lääkehoitoa, mutta lähes aina myös elintapamuutoksia. Erityisesti liikunnallisella kuntoutuksella on tärkeä osa sairaudesta toipumisessa ja uusiutumisen ehkäisyssä.

Elintavoilla voidaan ratkaisevasti vaikuttaa valtimotaudin riskitekijöihin ja sairastumisvaaraan. Seuraavassa luetelmassa on yhteenveto elämäntapoihin liittyvistä seikoista, jotka vähentävät valtimotaudin riskiä.

• Tupakoinnin lopettaminen
• Ravintoon liittyvät seikat
  • Ruoan kovan (tyydyttyneen) rasvan vähentäminen ja pehmeän (tyydyttymättömän) rasvan lisääminen. Tavoite on, että kovasta rasvasta saadaan alle 10 prosenttia päivittäisestä energiasta.
  • Ruoan kuitumäärän lisääminen, tavoite on 25–35 grammaa päivässä.
  • Kalaruokien nauttiminen, tavoite on kaksi kertaa viikossa.
  • Hedelmien, marjojen ja kasvisten runsas käyttö, tavoitteena on 400 grammaa päivässä (perunaa ei lasketa mukaan).
  • Suolan käytön vähentäminen
• Liikunta
  • Minimitavoite on vähintään 30 minuuttia liikuntaa useimpina päivinä viikossa. Runsaampi liikunta on suositeltavaa. Liikunnan tehon tulisi olla sellainen, että sen aikana lievästi hengästyy (ks. Terveysliikunta – kuntoa, terveyttä ja elämänlaatua).
• Painonhallinta
  • Painon ja etenkin vyötärönympäryksen pitäminen normaaleissa rajoissa (vyötärö miehillä alle 100 cm ja naisilla alle 90 cm). Laihduttaminen ja painonhallinta silloin, jos on jo kehittynyt keskivartalolle painottunut lihavuus eli vyötärön mitat ovat lukuja suuremmat.

Lisätietoa

Tupakoinnin lopettaminen (tupakasta vieroitus)

Kolesteroli

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)

Diabetes ("sokeritauti")

Sydäninfarkti ja sydänkohtaus

Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto)

Liikunta ja tyypin 2 diabetes

Liikunta ja painonhallinta

Sepelvaltimotauti – liikuntaohje

Liikunta ja kohonnut verenpaine

Terveysliikunta – kuntoa, terveyttä ja elämänlaatua

Katkokävely - liikuntaohje

Laihduttaminen ja painonhallinta