Joka kolmas suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa syöpään, ja sairastumisriski suurenee iän mukana. Rintasyöpä on naisten yleisin syöpämuoto, sillä suunnilleen joka kymmenes nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Tauti on yleistymässä ja sitä havaitaan aiempaa nuoremmilla naisilla. Miesten syöpäsairauksista yleisimmät ovat eturauhassyöpä ja keuhkosyöpä. Myös näiden syöpien määrä on lisääntynyt.
Paranemismahdollisuus riippuu syöpäsairauden muodosta ja kasvaimen levinneisyydestä. Mitä aikaisemmin tauti todetaan, sitä paremmat ovat hoitotulokset. Syövän hoitona käytetään taudista ja potilaan voinnista riippuen kirurgiaa, solunsalpaajia sekä sädehoitoa. Syöpähoidot kehittyvät jatkuvasti, ja syöpiä osataan hoitaa yhä paremmin.
Aikuisilla syöpää sairastavilla karies (ks. Reikiintyminen (karies), hampaan juurenpään tulehdukset) on usein merkittävä ongelma, jonka syitä on muun muassa sädehoidon, voimakkaan kipu- tai solunsalpaajalääkityksen aiheuttama suun kuivuminen (taulukko Suun terveys ja lääkkeet) sekä kiinnostuksen väheneminen suun omahoitoon rankkojen hoitojen vuoksi. Hampaiden kulumista, eroosiota (ks. Hampaiston kuluminen (attritio ja abraasio) ja kiilteen liukeneminen (eroosio)), voi aiheuttaa syöpähoitoihin liittyvät toistuvat pahoinvointikohtaukset.
Solunsalpaajahoito ja suun terveys
Solunsalpaajahoitoa käytetään liitännäishoitona esimerkiksi rintasyövän ja paksusuolisyövän hoidossa. Artikkelissa Lapsen leukemia ja suun terveys kuvataan solunsalpaajahoidon aiheuttamat suuoireet ja suunhoito.
Sädehoidon aiheuttamat muutokset suussa
Pään ja kaulan alueen syöpien hoidossa käytetty sädehoito aiheuttaa runsaasti sekä ohimeneviä että pysyviä vaurioita suun alueella. Suun toiminnallisiin haittoihin kuuluvat vähentynyt syljeneritys, makuaistin häiriöt, limakalvomuutokset, mukosiitti (suun limakalvotulehdus), lihasten lyheneminen ja kiristyminen, leukalukko, osittainen pehmyt- ja kovakudoksen tuhoutuminen, makuaistin häiriöt, nielemisvaikeudet sekä hampaiden lisääntynyt reikiintyminen.
Sädetetty kudos paranee huonosti. Suun limakalvojen surkastuminen ja kuivuus vaikeuttavat proteettista hoitoa ja heikentävät suun toimintoja, joihin sylki osallistuu liuottajana ja liukastimena. Suun alueelle annettavan sädehoidon vakavin haittavaikutus on osteoradionekroosi. Osteoradionekroosi tarkoittaa sädehoidon aiheuttamaa luukuoliota. Sitä esiintyy 5–7 %:lla sädehoidetuista potilaista. Osteoradionekroosia aiheuttaa etenkin se, että sädehoito on kohdistunut alaleukaan ja sädeannos on ollut yli 60 Gy. Riskiä lisää hampaanpoisto kyseiseltä alueelta.
Taulukossa Sädehoidon vaikutukset suussa sekä niiden ehkäisy ja hoito esitetään sädehoidosta johtuvat yleisimmät suukomplikaatiot tai haittavaikutukset sekä niiden ehkäisy ja hoito.
Omahoito
Omahoito-ohjeet sädehoidon (pään ja kaulan alueelle) saaneilla noudattaa pitkälle solunsalpaajahoidon jälkeisiä suunhoito-ohjeita (ks. Leukemia ja suun terveys). Päähuomio tulee kiinnittää mahdollisten tulehdusten, suun kuivumisen ja limakalvojen arkuuden ehkäisyyn ja hoitoon.
Hampaat tulee harjata kahdesti päivässä pehmeällä hammasharjalla, jos suuta pystyy avaamaan riittävästi. Suuta tulee huuhtoa, purskutella ja kurlata usein joko vedellä tai suola(sooda)liuoksella (taulukko Leukemia ja suun terveys). Katteinen kieli tulee puhdistaa esimerkiksi pehmeällä hammasharjalla. Huulia on hyvä rasvata säännöllisesti.
Suu tuntuu usein yön jälkeen kuivalta. Sitä voidaan ehkäistä voitelemalla limakalvot illalla parafiiniöljyllä, vaseliinilla tai oliiviöljyllä, johon on sekoitettu pisara piparminttuöljyä.
Ruokailun helpottamiseksi voi ennen ateriaa imeskellä syljeneritystä lisääviä sokerittomia tabletteja tai jääpaloja. Erityisen hankalissa tilanteissa lääkäri tai hammaslääkäri voi määrätä reseptillä saatavaa puuduttavaa suihketta.
Jos suutulehdus on vaikea tai limakalvot hyvin arat, proteeseja käyttävien on hyvä pitää proteeseja mahdollisimman vähän päiväsaikaan ja yöllä mielellään ei ollenkaan.
Asiantuntijahoito
Suunniteltaessa sädehoitoa pään tai kaulan alueelle tulee tehdä suunnitelma myös suun hoidosta sekä ennen että jälkeen sädehoidon. Erikoissairaanhoidossa selvitetään sädehoidon mahdolliset riskitekijät ja suuoireet sekä annetaan ohjeet niiden ehkäisemiseksi. Perusterveydenhuolto vastaa yksilöllisen suun asiantuntijahoidon toteuttamisesta.
Mahdolliset tulehdukset suussa ja hampaissa tulee hoidattaa ennen sädehoitojen aloittamista. Ensimmäisenä vuonna sädehoidon jälkeen suositellaan tiheämpiä suun ja hampaiden tutkimuksia mahdollisten vaurioiden havaitsemiseksi ja hoitamiseksi. Hyvästä suuhygieniasta ja suun kostutuksesta tulee huolehtia erityisen hyvin.
Sädehoidon jälkeen hampaat, jotka ovat olleet sädekentän alueella, tulee hoitaa mahdollisimman konservatiivisesti. Yli 60 Gy:n suuruisen sädeannoksen saaneilla alueilla hampaiden poistoa tulee välttää. Jos kuitenkaan muuta vaihtoehtoa ei ole, tulee hoitolinjauksesta ja mahdollisesta mikrobilääkeprofylaksiasta (antibioottiprofylaksiasta) konsultoida erikoissairaanhoidon suu- ja leukasairauksien yksikköä. Jos osteoradionekroosi kehittyy, sen hoito vaatii tulehtuneen alueen kirurgista hoitoa, joka tehdään sairaalassa.
Jos sädehoidosta seuraa leukalukko (trismus), purentaelimen toiminta häiriintyy; suun avaus, ruokailu, suuhygienian ylläpito ja puhuminen vaikeutuvat. Fysioterapeutti ohjaa omatoimisiin harjoituksiin purentaelimen toiminnan normalisoimiseksi (taulukko Purentaelimistön oireet ja sairaudet).
Bisfosfonaatit ja suun terveys
Jos syöpä on levinnyt luustoon (luustoetäpesäkkeet), luunmurtumia ehkäisemään voidaan käyttää niin sanottuja luulääkkeitä, bisfosfonaatteja. Niiden haittavaikutuksena on leukaluun osteonekroosi, erityisesti alaleuassa. Bisfosfonaatien aiheuttama osteonekroosi määritellään 6–8 viikkoa kestäneeksi luukuolioksi (nekroosi) ilman pään tai kaulan alueen sädehoitoa. Osteonekroosin riski on annosriippuvainen; mitä suurempia annoksia ja mitä pidempään bisfostonaatteja henkilö on saanut, sitä suurempi riski osteonekroosille on. Bisfosfonaatteja käytetään myös osteoporoosin hoidossa, mutta silloin niiden annosmäärät ovat selvästi pienemmät kuin luustoon levinneen syövän hoidossa. Ennen bisfosfonaattihoitoja, kuten ennen syöpähoitoja, suun ja hampaiston tutkimus on tärkeää mahdollisten kroonisten ja piilevien tulehduspesäkkeiden löytämiseksi ja hoitamiseksi.
| Haittavaikutus | Määritelmä ja oireet/seuraukset | Alkamisajankohta sädehoidon aikana | Ehkäisy ja hoitokeinot |
|---|---|---|---|
| Mukosiitti | Suun ja nielun limakalvon akuutti tulehdus Limakalvojen punoitus Kipeitä limakalvohaavaumia Syömisongelmia Vakavuusaste riippuu sädehoidon annoksesta ja hoidetusta alueesta Superinfektio tavallinen |
Hoidon toinen viikko | Asiantuntijahoito
Omahoito:
|
| Kserostomia (ks. Kuiva suu) | Kuiva suu Syljen pH alentunut Syljen viskositeetti lisääntynyt (sitkeää) Mutans-streptokokkibakteerien määrä lisääntynyt Suurentunut kariesriski Kipua suussa Syömis- ja puheongelmia Makuaistin muutoksia |
Ensimmäinen viikko | Asiantuntijahoito:
Omahoito:
|
| Kandidaasi (ks. Suun sienitulehdukset) | Suun sienitulehdus Suun normaali mikrobifloora vähenee, jolloin sieni valtaa alaa Limakalvojen punoitus, kirvely, kipu tai irrotettavat valkoiset limakalvopeitteet |
Voi ilmetä välittömästi | Asiantuntijahoito
Sienitulehduksen lääkehoito:
|
| Hampaiden reikiintyminen (ks. Karies (hampaan reikiintyminen)) | Syljen pH:n alentuminen ja suun mikrobiflooran muutos (kariesta aiheuttavien bakteerien
lisääntyminen): nopea, tuhoisa hampaan kovakudoksen menetys Suun kuivumisen seuraus |
Ennen sädehoitoa ja sen jälkeen suun kuivumisen yhteydessä | Asiantuntijahoito:
Omahoito:
|
| Osteoradionekroosi | Sädetetyllä alueella oleva - yli 1 cm:n kokoinen - paljastunut luualue, jolla vähäinen mahdollisuus uusiutua, vastustaa tulehdusta tai kestää vammautumista | Välittömästi sädekentän alueella | Asiantuntijahoito:
|
| Leukalukko (ks. Purentaelimistön oireita ja sairauksia) | Alaleuan liikerajoitus Puremalihasten arpimuodostus |
Saattaa ilmetä välittömästi | Asiantuntijahoito:
Omahoito:
|
| Makuaistin muutokset | Tavallisesti ohimenevä Palautuu 60–90 päivän päästä hoidon jälkeen Voi jäädä pysyväksi, jos vaikea kserostomia |
Välittömästi | Asiantuntijahoito:
Omahoito:
|
| Syömisvaikeudet esim. aliravitsemus |
Muiden oireiden aiheuttama laihtuminen, puutostilat | Voi alkaa 2–3 viikkoa sädehoidon aloituksesta | Asiantuntija- ja omahoito:
Asiantuntijahoito:
|
Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Pään ja kaulan alueen syöpien sädehoito ja suun terveys Pään ja kaulan alueen syöpien sädehoito ja suun terveys.
