Kengän koko mielletään yleensä samaksi kuin jalkaterän pituus. Jalkaterveyden kannalta tärkeintä on kuitenkin kiinnittää huomiota kengän istuvuuteen. Istuvuudessa kengän laajuus, leveys ja pituus ovat tärkeimmät ominaisuudet. Hyvä istuvuus päkiän leveimmältä kohdalta on tärkeintä.
Jokaisen ihmisen jalkaterien koko, malli, jalkakaaren korkeus, päkiän ja kantapään leveys sekä päkiän ympärysmitta ovat yksilölliset (ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet, kuva Lapsen päkiöiden ja kantapäiden leveyden vaihtelu). Nämä ominaisuudet eivät ole muuttumattomia, vaan ne vaihtelevat ja muuttuvat jalkojen kuormituksen, elintapojen ja ikääntymiseen liittyvien muutosten myötä. Lisäksi osalla ihmisistä on jalkaterän ja varpaiden asentopoikkeamia ja tiettyjen sairauksien yhteydessä muutoksia jalkaterien rakenteissa (ks. Vaivaisenluun ehkäisy ja hoito, Vasaravarpaiden ehkäisy ja hoito). On siis mahdotonta, että sama kenkämerkki ja -malli istuisi kaikkien jalkoihin.
Kengän hyvien ominaisuuksien lista on pitkä (taulukot Kengän istuvuuteen vaikuttavat ominaisuudet, Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen, Lapsen ja nuoren kenkien hyvät ominaisuudet) Kenkiä, joissa kaikki ominaisuudet olisivat kohdallaan on mahdotonta löytää. Eri valmistajilla on erilaiset lestit (ks. Kengän koron ja lestin vaikutus jalkaterveyteen), kenkämerkit ja -mallit sekä erilaiset kokonumeroinnit.
Kengän päällinen ei saa pullistua pohjan ulkopuolelle eikä muuttaa muotoaan jalkaterän ulokkeiden johdosta. Sopiva kenkä ei paina, purista eikä hankaa päkiän kohdalta, vaan tuntuu mukavan napakalta. Kantapään pitää pysyä tukevasti paikalla ja suorassa asennossa kävellessä.
Laajuus
Kengän laajuudella (tilavuudella) tarkoitetaan lestin laajuutta päkiän kohdalta (kuva ). Tarvittava laajuus määritetään mittaamalla päkiän ympärysmitta leveimmästä kohdasta seisoma-asennossa (kuva Jalkaterän laajuuden mittaus).
Jotta kaikkien jalkateriin saataisiin sopivan laajuiset kengät, tarvittaisiin jokaisesta kenkämerkistä noin 17 eri laajuutta. Yleisimmin on valittavana noin neljää laajuutta (kuva ).
Osa kengistä on sopivia päkiästä, mutta liian laajoja kantapäästä, jolloin kantapää liikkuu ylös alas eikä tue kantapään asentoa. Jos kenkä tuntuu päkiästä suurelta, ei kannata pyytää sovitettavaksi pienempää kokoa. Jos sopivaa laajuutta ei halutusta mallista löydy, on syytä etsiä kenkämallia, jossa on enemmän laajuutta.
Korkea jalkapöytä voi edellyttää lisätilaa kenkiin. Jäykistyneet vasaravarpaat tarvitsevat normaalia enemmän kärkikorkeutta (syvyyttä) päkiän alueelle. Nivelreuman ja diabeteksen yhteydessä ilmenevien jalkavaivojen lisäksi päkiän leviäminen ja laskeutuminen sekä iso- ja pikkuvarpaan vaivaisenluut vaativat usein normaalia enemmän laajuutta.
Kengissä, joissa on irrotettavat pohjalliset, on riittävästi laajuutta ja syvyyttä omille yksilöllisille pohjallisille. Kun pohjalliset hankkii ennen kenkien ostoa, voi yhteensopivuuden varmistaa kenkien oston yhteydessä.
Kengän leveys ja laajuus. Päkiän leveys ja laajuus on otettava huomioon kenkiä ostettaessa. Laajuus on keskeinen kengän istuvuuteen vaikuttava tekijä. Päkiän leveyden vaihtelut ovat yksilöllisiä sekä lapsilla että aikuisilla.
Kengän laajuusmerkinnät. Kengän laajuus on yhteydessä jalkaterän etuosan leveyteen. Kengän laajuus ilmoitetaan kirjaimilla. Yleisimmin saatavissa olevat laajuudet ovat F, G ja H. Tehdasvalmisteisia erikoisjalkineita myyvissä liikkeissä on saatavilla myös laajuuksia K ja M. Tilauksesta on mahdollista saada vielä laajempia kokoja.
Merkinnät
Kengän laajuus ilmaistaan kirjaimin A–J tai numeroin 1–10. Muutos kokonumeron välillä on yleensä 5 mm, samoin saman kokonumeron eri laajuuksien välillä. F, G ja H ovat peruslaajuuksia, joita on tavallisissa kengissä yleensä valittavina (kuva ). H-laajuus sopii henkilölle, jolla on leveä päkiä ja vaivaisenluu.
Erityisjalkineita myyvissä liikkeissä voi olla laajuuksia normaalista erittäin leveään (G–M). Saksassa osittain käytössä oleva, kenkätehtaiden ja lääkäreiden yhdessä kehittämä WMS-laajuuksien mittausjärjestelmä helpottaa lasten kenkien hankintaa (W = weit/ laaja, M = medium/keskiverto, S = small/kapea) (www.wms-schuh.de). Lasten kenkien hyvät ominaisuudet on esitetty artikkelissa 8.40 sekä mittaustavat ja hankinta artikkelissa 8.45.
Leveys
Jalkaterän leveys mitataan seisten päkiän leveimmästä kohdasta: ensimmäisen jalkapöytäluun tyvinivelen ulkoreunalta viistosti viidennen jalkapöytäluun tyvinivelen ulkoreunaan. Mittauksen voi tehdä päkiästä riittävän leveällä irtopohjallisella tai piirtämällä paperille jalkapohjan ääriviivapiirros (kuva Jalkaterän ääriviivapiirros). Leveys määritellään termein kapea, normaali ja leveä jalkaterä (kuva ).
Pituus
Kenkien numerointi vaihtelee maittain. Länsi-Euroopassa käytetään ranskalaista tai englantilaista kengän koon numerointijärjestelmää. Yhdysvalloissa on oma numerointi lasten, naisten ja miesten kengille. Koska kenkävalmistajat käyttävät eri numerointia, kenkien ostaminen kokonumeron perusteella on epävarmaa. Keski-Euroopassa on osin siirrytty käyttämään jalkaterän pituuden mittausta kokonumeron sijaan.
Tutkimusten mukaan eri valmistajien kenkien kokonumerot eivät ole yhteneviä kengän sisäpituuden kanssa. Jalkaterien pituus tulee tarkistaa aina kenkiä ostettaessa. Jalkaterien pituutta mitattaessa mitattavan tulee seisoa (ks. taulukko Kenkien osto ja sisäänajo).
Sopivan pituuden merkitys
Liian suuret kengät ovat jalkaterveydelle yhtä haitalliset kuin pienet. Liian leveässä kengässä jalkaterä liikkuu kohti kärkeä, jolloin varpaat ja kynnet iskeytyvät toistuvasti kengän kärkeen. Varpaisiin kehittyy koukkuasentoja ja kynnet paksuntuvat. Kantapää liikkuu ylös, alas ja kenkä hölskyy jalassa. Jotta kenkä pysyy jalassa, siitä pidetään kiinni varpailla, jolloin varpaiden koukkuasento lisääntyy.
Liian pitkässä kengässä jalkaterän rullaus päkiästä estyy tai päkiä taipuu väärästä kohdasta. Erityisesti isovarpaan tyvinivel kuormittuu liikaa yrittäessään taivuttaa kengän pohjaa liian jäykästä kohdasta. Vähitellen jalkaterän etuosan nivelten liikkuvuus alenee. Liian suurten kenkien aiheuttamat haitat näkyvät myös muuttuneessa kävelyn mallissa, mikä voi aiheuttaa vaivoja alaraajanivelissä ja alaselässä (ks. Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen).
Sisätilan syvyys
Normaalia enemmän syvyyttä kengissä tarvitaan tilanteissa, joissa jalkaterän rakenteissa ja varpaissa on esimerkiksi diabeteksen, nivelreuman tai ikääntymisen aiheuttamia muutoksia. Osana hoitoa ovat usein yksilölliset pohjalliset ja varpaiden suojat ja oikaisijat, jotka vaativat lisätilaa kengissä toimiakseen tavoitteiden mukaan. Kengässä oleva irtopohjallinen on helppo tarvittaessa vaihtaa yksilölliseen pohjalliseen.
Kengät, joissa on normaalia enemmän syvyyttä soveltuvat diabeetikoiden ja nivelreumaa sairastavien lisäksi ikääntyneille, joilla on jalkavaivoja.
Varvastila: kärjen malli ja kärkikorkeus
Kengän kärjen malli: leveys, korkeus ja pituus muodostavat varvastilan. Jalkaterän etuosan anatomista mallia mukaileva kärjen malli edistää jalkaterän ja varpaiden toimintoja ja ehkäisee iho- ja kynsimuutosten sekä varpaiden asentopoikkeamien syntyä. Kun varpaat ovat suorassa ja pystyvät harittumaan eivätkä kosketa kengän päälliseen, kengän sisällä on riittävästi tilaa. Kun varpaat voivat levitä, ne laajentavat tukipintaa ja osallistuvat tasapainon ylläpitämiseen (ks. Jalkaterän ja varpaiden toimivuuden ylläpito).
Kengän kärkimalli voi vaikuttaa känsien ja kovettumien syntyyn etenkin kapeakärkisillä kengillä kävellessä (kuvat Epäsopiva kenkä ja Pienten kenkien vaikutukset varpaille). Känsät ovat yleisiä pikkuvarpaassa ja 4.–5. varvasvälissä (ks. Känsän hoito).
Suuaukko, kantio ja nauhakiinnitys
Riittävän kapea suuaukko ja kapea kantio (kantakappi, kuva Kengän osat) sekä nauhakiinnitys pitävät kantapään paikalla ja kengän tukevasti jalassa. Nauhakengissä vähintään kolmen reiän nauhoitus mahdollistaa kengän suuaukon aukeamisen riittävästi, että jalka menee vaivatta kenkään (ks. Kenkien nauhoitustekniikat).
Jos jalkaterä on kapea, kapea kengän suuaukko on tärkeä kengän istuvuuden kannalta. Suuaukkoa voi jonkin verran kaventaa liimaamalla kantapään sisäpuolelle sukansuojan. Kapea kantio (kantapäätä ympäröivä kengän osa) estää kantapään irtoamisen ylös kengästä (kuva Kengän osat). Sukan suojuksella kantiota saa hieman kavennettua.
Kengissä, joissa on nauhakiinnitys, suuaukon kokoa voi säädellä nauhojen avulla. Perinteisen nauhoitustavan lisäksi kannattaa kokeilla erilaisia nauhoitustekniikoita, jotka lisäävät kengän istuvuutta (ks. Kenkien nauhoitustekniikat). Tarra- tai remmikiinnityksen avulla suuaukon säätäminen riippuu remmien pituudesta ja rei'ityksestä. Tarrat kuluvat ja löystyvät käytön myötä.
Avokkaissa ja ballerinoissa istuvuuden kannalta ovat parhaita mallit, joissa on remmi- tai tarrakiinnitys tai joustava kuminauhareuna.
| Koko | Riittävä koko (ks. Kenkien osto ja sisäänajo ja Lasten ja nuorten jalkaterveyttä heikentäviä tekijöitä) |
|---|---|
| Jalkaterien mittaus ennen kenkien ostoa esimerkiksi jalkaterapeutilla (ks. Jalkaterapeutti: asiantuntemus ja työskentely ja Lapsen jalkaterän mittausmenetelmät) | |
| Jos jalkaterät ovat erimittaiset, sovitetaan kengän koko isomman jalkaterän mukaan. | |
| Laajuus | Päkiän ympärysmitta (kuvat Kengän leveys ja laajuus ja Jalkaterän laajuuden mittaus) |
| Ilmoitetaan kirjaimin (yleiset F, G, H, ks. kuva Kengän laajuusmerkinnät). | |
| Sopiva laajuus löytyy eri kenkämerkkejä ja -malleja kokeilemalla. | |
| Yksilölliset pohjalliset vaativat kenkään lisälaajuutta, jos pohjallisen paksuus on 6 mm, tarvittava lisälaajuus on 2 × 6 mm = 12 mm. | |
| Pituus | Jalkaterän pituus ja leveys muuttuvat päivän kuluessa (ks. Kenkien osto ja sisäänajo). |
| Käyntivara 1,5–2 cm pisimmän varpaan eteen (ks. Kasvu- ja käyntivara lapsen ja nuoren kengässä) | |
| Lisätila paksuhkoille sukille (esim. sukan vahvikkeet) ja pohjallisille (ks. Sukkien pukeminen ja pesu sekä ostaminen) | |
| Leveys | Päkiän levein kohta viistosti mitattuna (1.–5. jalkapöytäluun päät) (kuva Jalkaterän ääriviivapiirros) |
| Sisätilan syvyys | Jalkaterän ja varpaiden asentopoikkeamat |
| Yksilölliset pohjalliset | |
| Kärki: pyöreä, leveä | Jalkaterän etuosan mallinen niin, että kaikki varpaat ovat suorassa ja mahtuvat harottumaan (ks. Lapsen jalkaterän kehityksen ominaispiirteet). |
| Kärkikorkeus | Riittävä kärkikorkeus (kuva Epäsopiva kenkä) |
| Isovarpaan korkeuden (> 2 cm) tai koukkuvarpaiden korkeuden arviointi (kuva Pienten kenkien vaikutukset varpaille) | |
| Suuaukko | Kapea, kantapään muotoinen (kuva Lapsen päkiöiden ja kantapäiden leveyden vaihtelu) |
| Estää kantapään ylös–alasliikkeen kävelyn aikana. | |
| Suuaukon kaventaminen liimattavalla sukansuojalla (suutari, kenkäkauppa) (kuva Kengän osat) | |
| Kantio (kantakappi) | Kantapään mallinen, kapea ja sopivan korkuinen |
| Estää kantapään ylös–alasliikkeen kävelyn aikana. | |
| Pitää kantaluun asennon vakaana kantaiskuvaiheessa. | |
| Sopiva korkeus: ei hankaa kehräsluita, eikä akillesjännettä. | |
| Kiinnitys | Nauhat, tarrat, remmit |
| Säätövaraa jalan turvotustilanteissa | |
| Napakoittaa kengän istuvuutta ja estää jalkaterän liikkumisen kohti kengän kärkeä. | |
| Erilaiset nauhoitustekniikat lisäävät kengän istuvuutta (ks. Kenkien nauhoitustekniikat). |
