Lääkityksen lopettaminen

Lopetusoireiden voimakkuuteen vaikuttaa se, minkä verran annos muuttuu suhteessa edelliseen. Aluksi annosta voi pienentää jonkin verran nopeammin ja suurempina annoksina. Eräs tapa on pienentää annosta aina puoleen edellisestä. Esimerkiksi jos käytössä on venlafaksiini annoksella 300 mg, voi sitä viikon välein laskea ensin annokseen 150 mg, sitten annokseen 75 mg, sitten annokseen 37,5 mg ja tämän jälkeen ottaa 37,5 mg kapselin sisällöstä viikon ajan puolet ja sitten vielä viikon ajan yhden neljäsosan. Jos vieroitusoireita tulee, eivätkä ne ole loppuneet ennen seuraavaa annoslaskua, voi annoslaskujen väliä pidentää esimerkiksi kahteen tai kolmeen viikkoon.

Lääkkeen käytön lopettaminen liian nopeasti voi aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi litiumin käyttöä ei tulisi koskaan lopettaa äkillisesti, vaan pienentämällä sen annosta asteittain 1–3 kuukauden ajan. Litiumin käytön äkillinen lopettaminen voi lisätä kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjaksojen esiintymistä lähikuukausien aikana. Myös suuriannoksisen psykoosilääkehoidon ja erityisesti klotsapiinin äkillinen lopettaminen voi voimistaa psykoottisia oireita.

Lopetusoireet

Ahdistusta lievittävien lääkkeiden, nukahtamislääkkeiden, lähes kaikkien masennuslääkkeiden ja antikolinergisen vaikutuksen omaavien psyykenlääkkeiden lopettaminen aiheuttaa lopettamisoireita. Tavallisia oireita ovat ahdistuneisuus, hermostuneisuus, kiihtyneisyys, unettomuus, vatsavaivat, pahoinvointi, hikoilu, lihasnykäykset ja ääniherkkyys. Oireiden voimakkuus ja ajoittuminen vaihtelevat suuresti eri henkilöillä ja riippuvat käytetyn lääkkeen annoksesta ja sen poistumisnopeudesta.

Elimistö sopeutuu lääkkeen säännölliseen saamiseen. Lopetusoireet ovat merkki vain siitä, että elimistö sopeutuu 1–4 viikon aikana uudelleen lääkkeettömään tilaan. Lopetus- ja vieroitusoireet kestävät lääkkeestä ja sen poistumisnopeudesta riippuen yleensä 1–4 viikkoa lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen.

Lopetusoireet ovat lyhyen puoliintumisajan omaavilla lääkkeillä voimakkaimmillaan 1–4 vuorokautta äkillisen lopettamisen tai annoksen merkittävän pienentämisen jälkeen, kun taas pidemmän puoliintumisajan lääkkeiden lopetusoireet ovat voimakkaimmillaan jonkin verran myöhemmin. Esimerkiksi ahdistuslääkkeenä käytetyn diatsepaamin säännöllisen käytön lopettamisen aiheuttamat lopetusoireet ovat usein voimakkaimmillaan 4–7 vuorokautta lääkkeen äkillisen lopettamisen jälkeen. Hyvin pitkän puoliintumisajan omaavan masennuslääkkeen fluoksetiinin käytön jälkeiset lopetusoireet ovat voimakkaimmillaan parin vuorokauden ajan vasta 2–3 viikon kuluttua lääkkeen käytön lopettamisesta.

Säännöllisen lääkkeen käytön synnyttämä "lääkeriippuvuus" lopetusoireineen on fysiologinen ilmiö. Samanlaisia lopetus- ja vieroitusoireita esiintyy monien fyysisissä sairauksissa käytettyjen lääkkeiden lopettamisen yhteydessä.

Lopetusoireiden suurin ongelma on, että ne vaikeuttavat tarpeettomaksi käyneen lääkityksen lopettamista. Lääkkeitä käyttänyt henkilö voi ymmärrettävästi tulkita heti lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen ilmenevät oireet osoitukseksi jatkuvan lääkkeen käytön tarpeellisuudesta tai uudelleen alkavasta masennuksesta. Masennus voi toki alkaa uudelleen, jos ylläpitohoito on loppunut, mutta se ei ala heti muutaman vuorokauden tai parin viikon sisällä lääkkeen lopettamisesta. Psyykkiset nopeasti tulevat oireet liittyvät lääkkeettömään tilaan sopeutumiseen.

Psykoosilääkkeissä sairauden oireet voivat toisaalta ilmaantua hyvinkin nopeasti, jos tarpeellinen lääkitys on loppunut. Samoin osalla kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista maniajakso voi alkaa piankin, jos tarpeellinen lääke, esimerkiksi psykoosilääke, on loppunut.

Lopetusoireille on ominaista niiden voimistuminen heti lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen ja asteittainen lieventyminen 1–4 viikossa. Alkuperäiseen lääkitykseen palaaminen voi olla mielekästä, jos lääkehoidon kohteena olleet oireet jatkuvat tämänkin jälkeen kiusallisina tai voimistuvat. Asiasta kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Tällöin kyse ei ole enää vieroitusoireista, vaan masennus- ja ahdistuneisuustiloihin liittyvistä oireista.