SARS-CoV-2 koronaviruksen aiheuttama epidemia

Koronavirukset ovat ryhmä yleisiä viruksia, jotka aiheuttavat ihmisellä yleensä lievän hengitystietulehduksen.

Joulukuussa 2019 alkoi Wuhanissa Kiinassa epidemia, jonka aiheuttaja on ihmiselle uusi koronavirus. Sen aiheuttama tauti on viralliselta nimeltään COVID-19. Taudinaiheuttajavirus on nimetty SARS-CoV-2-virukseksi.

COVID-19 on levinnyt maailmanlaajuiseksi. Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi 11.3.2020. Ajankohtaista tietoa koronaviruksesta löytyy THL:n sivuilta: .

SARS-CoV-2-koronavirus aiheuttaa hengitystieinfektioita. Itämisaika tartunnasta oireiden tai jatkotartuttavuuden alkuun vaihtelee 1–14 vuorokauteen. Pienellä osalla tartunnan saaneista on vakava, sairaalahoitoon johtava infektio.

Varmistettuihin koronavirusinfektioihin on Suomessa kuollut noin 0,4 % sairastuneista kesään 2023 mennessä. Koska testauskäytännöt ovat muuttuneet, on tuon ajankohdan jälkeen vaikea saada luotettavaa tietoa kuolleisuudesta. Maailmanlaajuisesti kuolleisuus on ollut epidemian alusta 0,9 % (Lähde: WHO tilannekatsaus 21.1.2024). Infektioon menehtyneillä on ollut elimistön puolustuskykyä heikentäviä perussairauksia useammin kuin siitä toipuneilla, ja he ovat usein olleet iäkkäämpiä henkilöitä.

Suomessa raportoiduista sairastuneista 40–70-vuotiaita on ollut noin 40 % ja 20–40-vuotiaita samoin lähes 40 %. Yli 70-vuotiaita on ollut vajaa 10 % ja alle 20-vuotiaita alle 20 %. Rokotukset ovat vähentäneet jonkin verran tartuntoja ja selvästi vähentäneet vakavan taudin ja sairaalaan joutumisen riskiä. Miesten kuolleisuus on hieman naisten kuolleisuutta suurempi Suomessa (0,8 % miehillä ja 0,6 % naisilla). Esiintyvyysluvuissa on erityisesti lasten osalta aliraportointia ja muutenkin luvut ovat suuntaa antavia. Kuitenkin raportoitujen kuolemien määrä on ollut Suomessa vuonna 2022 korkeampi kuin epidemian kahtena ensimmäisenä vuotena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2022 kuoli COVID-19 infektioon (= pääasiallinen tai myötävaikuttava tekijä) yli 6500 henkilöä ja vuonna 2023 selvästi vähemmän, yli 2500 henkilöä.

Pandemian aikana koronaviruksen perimässä on tapahtunut muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet infektion leviämisnopeuteen tai taudinkuvaan. Syksyllä 2020 Englannissa on yleistynyt ns. UK-variantti. jonka aiheuttama infektio näyttäisi samanlaiselta kuin alkuperäisenkin viruksen aiheuttama infektio.

Kesällä 2021 maailmanlaajuisesti ja myös Suomessa suurin osa tartunnoista aiheutui ns. deltavariantista. Deltavariantti aiheutti oireisen infektion myös rokotetuille, joskin kahden rokoteannoksen saaneilla rokotusten suojateho deltavariantinkin aiheuttamaa infektiota vastaan oli hyvä ja taudinkuva oli lievempi. Kaksi rokotuskertaa vähensi vakavaoireisen infektion riskiä noin 90 prosentilla deltavariantin aiheuttamissa tartunnoissa.

Joulukuussa 2021 deltavariantin syrjäytti omikronvariantti, joka tarttuu aiempia viruskantoja herkemmin, mutta näyttää aiheuttavan jossain määrin harvemmin vakavan, sairaalahoitoa vaativan infektion. Omikronvariantin tartuntaa ei kaksikaan rokotetta kykene estämään, mutta kolme rokotetta ehkäisee vakavaa sairastumista ja sairaalaan joutumista. Omikronvariantista on ilmaantunut vielä uusia alatyyppejä, jotka ovat syrjäyttäneet edeltäjiään vuosien 2022–2023 aikana. Vuoden 2023 alusta omikronvariantit ovat olleet SARS-CoV-2-viruksen valtavariantteja.

Koronavirus on muuttunut ns. endeemiseksi eli paikallisesti jatkuvasti esiintyväksi eri maissa, ja SARS-CoV-2-viruksen aiheuttamia infektioita tulee esiintymään eri maissa tulevina vuosina vaihtelevalla ilmaantumisella. Kesäkuun lopussa 2023 viranomaiset päättivät, että COVID-19-infektio ei ole enää yleisvaarallinen tartuntatauti vaan niin sanottu valvottava tartuntatauti.

Muiden koronavirusten aiheuttamat infektiot ovat Suomessa tavallisia ja aiheuttavat myös ”flunssan” kaltaisia oireita. Näitä ei pidä sekoittaa tähän SARS-2-CoV-koronaviruskantaan.

Tavallisimmat oireet ja oirearvio

Oireet muistuttavat alkuvaiheessa minkä tahansa virusinfektion oireita. Niitä voivat olla

• kuume
• yskä
• hengenahdistus (ks. )
• lihaskivut
• väsymys
• nuha
• pahoinvointi
• ripuli.

Lasten oireet ovat yleensä lieviä.

Taudin yhteydessä on kuvattu myös maku- ja hajuaistin häiriöitä. Pelkästään oireiden perusteella ei voida päätellä, onko hengitystietulehduksen aiheuttaja koronavirus vai jokin muu virus tai bakteeri. Omikron variantti-infektioiden aiheuttama taudinkuva on ollut jonkin verran erilainen ja lievempi kuin esimerkiksi aiemman deltavariantin. Omikron aiheuttaa deltavarianttia useammin kurkkukipua ja harvemmin hajuaistin muutoksia. Osittain rokotusten ja osittain eri varianttien ominaisuuksien takia, omikronin variantit aiheuttavat harvemmin vakavia tehohoitoa vaativia keuhkoinfektioita.

Koronavirus ja raskaus

Raskaana olleet koronavirusinfektioon sairastuneet joutuvat turvautumaan sairaalahoitoon ja tehohoitoon jonkin verran useammin kuin ei raskaana olevat samanikäiset naiset. Näyttää kuitenkin siltä, että raskaus ei lisää infektioon kuolleisuutta. Koronavirusinfektion saaneilla raskaana olevilla on suurentunut ennenaikaisen synnytyksen ja kohtukuoleman riski. Raskauden aikaisen koronainfektion on todettu lisäävän myös vastasyntyneen riskiä joutua tehohoitoon.

Yllä mainitut lisääntyneet riskit raskaana oleville ovat tulleet esille vasta hyvin suuria raskaana olevien aineistoja analysoitaessa, ja näiden vaikeiden raskauskomplikaatioiden ilmaantuminen on käytännössä varsin harvinaista. Rokotukset suojaavat myös raskaana olevia vakavilta koronavirusinfektioilta ja äidin raskaana ollessa saatu rokotussuoja suojaa myös vastasyntynyttä puoleen vuoteen asti vakavalta COVID-19-tartunnalta. Raskaana olevien taudinkuva ei juurikaan poikkea muiden sairastuneiden taudista. Virusinfektoista ja raskaudesta on oma artikkelinsa.

Milloin otetaan yhteyttä terveydenhuoltoon?

Neuvontapuhelimet saattavat olla ruuhkautuneita, joten käytä tietolähteenä ensisijaisesti THL:n ja oman alueesi terveydenhuollon verkkosivustoja. Epidemiatilanteen mukaan ohjeistukset voivat muuttua aika ajoin.

Pandemian alkuvuosina tehdystä koronavirusinfektion jäljitystyöstä on luovuttu.

Jos sinulla on varmistettu koronavirusinfektio, mutta sen oireet ovat lieviä etkä kuulu riskiryhmiin (ks. alla), taudin voi sairastaa kotona. Pysyttele kotona, kunnes kuume on poissa ja muut oireet vähenemässä. Vältä läheistä kontaktia muihin. Hengitystieinfektio paranee useimmiten muutaman päivän kotilevolla. Soita terveyskeskukseen, jos sinulle tulee vakavia oireita, kuten hengenahdistusta, ja yleistilasi heikkenee.

Riskiryhmään kuuluvien tulee ottaa muita herkemmin yhteyttä terveyskeskukseen tai lääkäriin. Riskiryhmät on lueteltu THL:n sivuilla: ks. . Soita heti terveyskeskukseen, jos yleistilasi heikkenee.

Jos saat parhaillaan solunsalpaaja- tai muuta elimistön puolustuskykyyn vaikuttavaa hoitoa syöpään tai pahanlaatuiseen veritautiin tai jos sinulle on tehty elinsiirto tai olet saanut kantasolusiirron hiljattain (alle 2 vuotta), niin ota yhteys hoitavaan yksikköön mahdollisimman pikaisesti, kun sinulla on todettu koronavirusinfektio. Henkilöille, joilla on erittäin suuri riski vaikeaan koronavirusinfektioon, hoitava yksikkö voi tarjota varhaista lääkehoitoa. Lääkehoito tehoaa parhaiten henkilöillä, joiden oireiden alkamisen alusta on kulunut alle 5 (mielellään alle 3) vuorokautta.

Milloin otetaan COVID-19-näyte?

COVID-19-näytteenotto ja COVID-19-testit

Laboratorioiden tekemät COVID-19-näytteet otetaan nenänielusta ja ne tutkitaan tavallisimmin nukleiinihapon osoitustestillä (PCR). Vastauksen saaminen vie yleensä 1–2 vuorokautta.

Käyttöön on tullut myös viruksen rakenteita tunnistavia antigeenitestejä, jotka ovat usein nopeampia kuin nukleiinihapon osoitustestit. Ne eivät aina ole yhtä herkkiä viruksen tunnistamisessa kuin nukleiinihapon osoitustestit. Niin sanotut kotitestit ovat yleensä antigeenitestejä. Markkinoilla on myös testejä, jotka perustuvat vasta-aineiden tunnistamiseen verestä, mutta näitä ei pidä käyttää oireisen koronavirusinfektion toteamiseen.

Vasta-aineita testataan, jos halutaan tietää onko henkilö sairastanut COVID-19-infektion. Vasta-ainetestit eivät infektion akuutissa vaiheessa ole luotettavia. Sairastetun taudin arvioidaan antavan suojan uusintainfektioita vastaan puolen vuoden ajaksi. Suoja ei kuitenkaan ole 100-prosenttinen.

Markkinoilla olevien ns. kotitestien herkkyys viruksen havaitsemisessa vaihtelee. Kotitestien käyttö voi helpottaa epidemian hallintaa. Näyte pitää ottaa ohjeiden mukaisesti. Positiiviseen kotitestiin kannattaa kuitenkin suhtautua siten, että noudattaa koronaan sairastuneen eristystoimenpiteitä. Vääriä negatiivisia testituloksia voi tulla muun muassa siitä syystä, että näytettä ei ole otettu kunnolla.

Koronavirustartunnan ehkäisy

• Ks. THL:n ohjeet kansalaisille koronaviruksesta: .
• Koronavirusrokotukset estävät tehokkaasti sairastumisen taudin vakavimpiin muotoihin. Koronavirusrokotteista on oma artikkeli.
• Koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisara- ja kosketustartuntana, kun henkilö yskii tai aivastaa. Viime aikoina on vahvistunut epäily, että infektio voi tarttua myös aerosolina ilman välityksellä.
• Noudata hyvää käsihygieniaa ja käsien saippuapesuohjeita.
• Yski tai aivasta oikein!
  • Suojaa suusi ja nenäsi kertakäyttönenäliinalla, kun yskit tai aivastat.
  • Jos sinulla ei ole nenäliinaa, yski tai aivasta vaatteesi hihan yläosaan, älä käsiisi.
  • Laita käytetty nenäliina välittömästi roskiin.
• Ks. THL:n ohjeet oikeaoppisesta käsien pesusta ja yskimisestä: .
• Kasvomaskin asianmukainen käyttö voi vähentää tartuntoja estämällä pisaroiden leviämistä ympäristöön. Katso THL:n ohjeet tartunnalta suojautumisessa, jossa on ohjeita mm. kasvomaskien käytöstä: ks. . Ks. myös artikkeli Käsihygienia, hengityssuojaimet ja suojakäsineet virusinfektion torjunnassa.
• Vältä oireisena tai altistuneena ihmisjoukkoja ja vältä lähikontaktia sairastuneiden kanssa tartuttavuusaikana.
• Älä vieraile infektioherkkien tai iäkkäiden henkilöiden luona oireisena tai jos epäilet altistuneesi hiljattain koronavirustartunnalle.
• Sairastuneita ei enää viranomaisten taholta määrätä yleensä eristykseen tai altistuneita karanteeniin.
• Jos sairastut, pysy kotona, kunnes oireet ovat selvästi vähentyneet ja kuume on poissa. Yleensä tähän menee 3–5 päivää. Jos joudut sairaana lähtemään kodin ulkopuolelle, voit halutessasi käyttää maskia.
• Jos sinulla on hengitystieinfektion oireita ja olet tulossa sairaalaan suunniteltuun hoitoon, leikkaukseen tai poliklinikkakäynnille, ota puhelimitse yhteys hoitavaan yksikköön tai peruuta sairaalaan tulosi.

Koronavirusinfektioiden hoito

Lähes aina koronavirusinfektio hoituu levolla, kuumetta alentavilla lääkkeillä ja huolehtimalla ruoan ja juoman saannista.

Suuren riskin potilaille ja vakavasti sairastuneille sairaalapotilaille on tarjolla virusta vastaan toimivia viruslääkkeitä ja suonensisäisesti annettavia vasta-aineita. Suun kautta otettavan nirmatrelviirin ja ritonaviirin yhdistelmä ja suonensisäisesti annettava remdesiviiri ovat varsinaisia viruslääkkeitä. Vasta-ainehoidot taas sitovat viruksen elimistössä estäen viruksen jakautumisen ja soluun tunkeutumisen. Lisäksi jos potilaalle on tiedossa riskitekijöitä verisuonitukoksille, lääkäri voi aloittaa muutaman viikon kestävän tukoksia estävän pistoshoidon. Päätöksen lääkityksen aloittamisesta tekee aina lääkäri, jolloin otetaan huomioon mahdolliset yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa ja mahdolliset muut riskitekijät, esimerkiksi perussairaudet ja lisääntynyt taipumus verihyytymien muodostumiseen.

Virukseen vaikuttavien lääkkeiden teho on sitä parempi, mitä varhaisemmin oireiden alusta ne voidaan aloittaa. Niistä saadaan paras teho, kun oireiden alusta on kulunut vähemmän kuin 5 vuorokautta. Viruslääkkeet eivät yleensä enää tehoa, jos potilas on jo joutunut teho-osastolle.

Toipilasaika

Töihin voi palata, kun oireet ovat selvästi vähentyneet ja kuume on poissa. Yleensä tähän menee 3–5 päivää. Työpaikat voivat antaa omia ohjeita. Lapsi voi mennä kouluun tai päiväkotiin, kun oireet ovat selvästi vähentyneet, kuume on poissa ja lapsen yleisvointi sellainen, että hän jaksaa osallistua opetukseen tai varhaiskasvatukseen. Virusinfektioissa tartuttavuus vähenee nopeasti oireiden alkamisen jälkeen, vaikka nuha tai yskä jatkuisi pidempään.

Sairaaloissa ja ympärivuorokautista hoivaa antavissa laitoksissa voi olla omat ohjeet eristyksen ja mahdollisen karanteenin (esim. sairaalan osasto- tai huonealtistuksissa) kestosta.

Koska COVID-19-infektio ei enää ole yleisvaarallinen tartuntatauti, viranomaiset eivät voi enää määrätä potilasta eristykseen tai koronavirukselle altistunutta karanteeniin. Tartuntatautipäivärahaa ei myöskään enää makseta vaan sairastunut, joka ei voi mennä töihin, voi saada normaalikäytännön mukaisesti sairauslomaa ja sairauspäivärahaa työkyvyttömyyden takia.

Koronaviruksen aiheuttamasta keuhkokuumeesta toipuminen normaalikuntoon kestää yleensä viikkoja ja vakavimmissa tapauksissa kuukausiakin. Osalle sairastuneista jää koronavirusinfektiosta pitkäaikaisia oireita, joita käsitellään tarkemmin artikkelissa Koronavirusinfektion (COVID-19) pitkäaikaisoireet, “pitkä korona”, “long Covid”.