Hajujen ja tuoksujen aistiminen on yksilöllistä. Naisten hajuaisti on keskimäärin parempi kuin miesten ja kaikkien hajuaisti heikkenee iän myötä. Hajuaisti varoittaa meitä vaaroista, kuten tulipalosta ja pilaantuneesta ruuasta. Tuoksut liittyvät usein miellyttäviin tilanteisiin.

Hajumuisti on tarkka ja tietyt tuoksut voivat tuoda mieleen muistoja jopa vuosikymmenten takaa. Ei siis ole ihme, että heikentynyt hajuaisti heikentää ihmisen elämänlaatua ja saattaa aiheuttaa masennusta. Jos hajuaistia ei ole, ruokailu ja siihen liittyvät sosiaaliset tilanteet muuttuvat yhdentekeviksi. Ruuan syöminen voi pelottaa, koska haju ei varoita pilaantuneesta ruuasta. Heikentyneestä hajuaistista kärsivä voi myös pelätä haisevansa pahalle ja eristäytyä. Toiset peseytyvät sairaalloisen ahkerasti.

Hajuaistin häiriöiden syyt

Jopa joka viidennellä aikuisella on heikentynyt hajuaisti, mutta osa ihmisistä ei tunnista vaivaansa tai kärsi siitä. Satojen eri tekijöiden tiedetään vaurioittavan hajuaistia. Tavallisimmat syyt ovat ylähengitystietulehdus, krooninen poskiontelotulehdus ja nenän polyyppitauti, pään vammat ja nenän altistuminen tietyille kemikaaleille, etenkin tupakansavulle. Covid-19-pandemia on tuottanut ennen näkemättömän määrän haju- ja makuaistin häiriöstä kärsiviä potilaita. Vaikka oireiden spontaani paranemistaipumus onkin hyvä, tulee osalle jäämään pysyvä häiriö, jopa hajuaistin täydellinen puuttuminen.

Joidenkin ihmisten hajuaisti puuttuu synnynnäisesti. Huono hajuaisti on tavallisempaa skitsofreniaa, epilepsiaa, Alzheimerin tautia tai diabetesta sairastavilla. Myös monien lääkkeiden samanaikainen käyttö heikentää hajuaistia.

Hajuaistin häiriöiden oireet

Tavallisin hajuaistin häiriö on hajuaistin heikentyminen. Tällöin kaikkien hajujen aistiminen on heikentynyt tai potilas ei haista mitään. Hajuaisti voi myös vääristyä, jolloin tutut hajut haisevat tai tuoksuvat erilaisilta. Esimerkiksi banaani tuoksuukin mansikalta ja ruoho kahvilta. Osa hajuista on kuitenkin ennallaan. Hajuaisti voi myös tuottaa hallusinaatioita, jolloin potilas haistaa hajun, vaikkei mitään hajua ole. Nämä aistimukset ovat yleensä hyvin epämiellyttäviä, kuten pilaantuneen ruuan tai ulosteen haju.

Jos hajuaisti heikkenee pikkuhiljaa, sen huononemista ei välttämättä huomaa. Koska suurin osa maistamisesta on itse asiassa hajua, ihmiset luulevat usein makuaistin heikentyneen.

Hajuaistin häiriöiden toteaminen

Tutkittaessa hajuaistin häiriöstä kärsivää potilasta on tärkeää selvittää tarkasti, mitä potilas tarkoittaa hajuaistin häiriöllä. Aiheuttajan selvittämiseksi on tiedettävä, alkoiko vaiva äkillisesti vai vähitellen ja edelsikö sitä esimerkiksi ylähengitystietulehdus tai pään vamma. Myös potilaan työ tai harrastukset saattavat selventää asiaa. Lisäksi lääkärin on hyvä tietää mahdollisista muista oireista kuten nenän tukkoisuudesta, päänsärystä, nenäverenvuodosta tai muisti- tai näköhäiriöistä. Jotkut lääkärit saattavat antaa potilaalle täytettäväksi hajuhäiriöitä käsittelevän kyselykaavakkeen.

Jos potilaalla on esimerkiksi polyyppeja tai allergisen nuhan turvottama limakalvo, nenän tutkiminen saattaa selvittää heikentyneen hajuaistin syyn. Nenän pahanlaatuiset kasvaimet ovat hyvin harvinaisia hajuhäiriöiden syitä.

Hajututkimuksia on kahdenlaisia. Niin sanottua hajukynnystä määritettäessä potilaalle annetaan haisteltavaksi pulloja, joissa on samaa hajua eri vahvuuksina. Laboratoriohoitaja ojentaa pullot ja potilas kertoo, milloin hän aistii hajun. Hajujen tunnistamistestissä potilas saa haisteltavakseen tikkuihin tai pulloihin uutettuja hajuja, jotka hän yrittää tunnistaa.

Mikäli hajuhäiriön syy ei ole selvinnyt potilasta haastattelemalla tai nenään katsomalla, potilas saatetaan lähettää nenän sivuonteloiden ja aivojen magneetti- tai tietokonekuvaukseen. Näiden avulla selviää, onko potilaalla esim. poskiontelotulehdus, otsan tai nenän alueen murtumia tai aivokasvaimia. Kasvain on harvinainen heikentyneen hajuaistin syy ja aiheuttaa melkein aina myös muita oireita. Jos potilaan hajuaistin menetys liittyy koronavirusinfektioon, ei häntä tarvitse lähettää korvayksikköön hajuasioiden selvittelyyn.

Hajuaistin häiriöiden hoito

Nenäpolyyppeja, allergista nuhaa ja kroonista poskiontelotulehdusta hoidetaan nenään annosteltavalla kortisonilla. Nenäpolyyppeja ja kroonista poskiontelotulehdusta voidaan hoitaa myös leikkauksella, jonka jälkeen heikentynyt hajuaisti palautuu usein ainakin osittain. Ylähengitystietulehduksen tai pään vamman vuoksi heikentynyttä hajuaistia voi kuntouttaa hajuharjoittelulla ks. Hajuharjoittelu - ohje potilaalle, joka kannattaa aloittaa mahdollisimman pian hajuaistin heikkenemisen jälkeen. Ilman harjoitteluakin hajuaisti palautuu usein ajan kuluessa jonkin verran, mutta harjoittelu parantaa ja nopeuttaa hajusolujen elpymistä ja uusien kehittymistä. Hajuaisti ei välttämättä palaa ennalleen. Tupakointi on syytä lopettaa.

Tärkeä osa heikentyneen hajuaistin hoitoa on monipuolisen ruokavalion ylläpitäminen. Kun hajujen ja sitä kautta myös makujen aistiminen on heikentynyt, on ruuan esillepanoon ja koostumukseen kiinnitettävä erityistä huomiota. Ateria kannattaa rakentaa niin, että ruoka-aineet tarjoavat aivoille runsaasti ärsykkeitä, kuten värejä, lämpötilaeroja ja erilaisia suutuntumia. Esimerkiksi karkea leipä, raasteet, viileät kastikkeet, pähkinät, siemenet ja sattumia sisältävät muusit ovat suositeltavia. Värikäs ja vaihteleva ruoka on usein myös ravinto-opillisesti järkevää.

Heikentyneestä hajuaistista kärsivien on oltava huolellisia ruuan laitossa ja avotulen käsittelyssä, noudatettava tarkkaan elintarvikepakkausten päivämäärämerkintöjä ja hankittava kotiin riittävästi palovaroittimia.

Hajuaistin häiriöiden ehkäisy

Tupakoinnin lopettaminen ja hengityssuojainten käyttäminen voimakkaita kemikaaleja, kuten liuottimia, käsiteltäessä estäisivät osan hajuaistin häiriöistä. Useimmat hajuaistin häiriöt eivät ole ehkäistävissä.