Pulauttelu

Pulauttelu syömisen yhteydessä tai sen jälkeen on normaalia kaikille vastasyntyneille ja imeväisille. Tilastojen mukaan kolmekuisista vauvoista puolet pulauttelee vähintään viisi kertaa vuorokaudessa. Runsasta pulauttelua todetaan vielä joka kymmenennellä 10 kuukauden ikäisellä lapsella. Normaalisti pulauttelu jää pois 12–18 kuukauden iässä.

Pulauttelu johtuu ruokatorven ja vatsalaukun yhteistoiminnan kehittymättömyydestä. Pienen imeväisen ruokatorvi on lyhyt, vain 8 cm. Itkeminen ja vauvan käsittely voivat erityisesti aikaansaada pulautuksia. Pulauttelun määrä on yksilöllistä, eikä se valtaosalla vaadi hoitoa. Mikäli lapsen painon ja pituuden kehitys todetaan neuvolakontrolleissa normaaliksi, runsaskin pulauttelu on valtaosalla vaaratonta. Kuitenkin, jos lapsella esiintyy viitteitä refluksitaudista (ks. alla), on asia syytä ottaa esille neuvolassa.

Pulloruokituilla tutin reiän koko voi joskus olla liian suuri ja lisätä runsaan maidon ja ilman saannin kautta pulauttelua. Myös rintamaitoa ahnaasti juovilla vauvoilla voi esiintyä pulauttelua. Lapsen syöttäminen kohoasennossa, röyhtäyttäminen, sängyn päädyn kohottaminen, lapsen nukuttaminen vasemmalla kyljellä sekä tiheämmät syötönvälit voivat vähentää pulauttelua. Maidon sakeuttaminen apteekista saatavilla valmisteilla tai osittainen vellien aloittaminen jo 3–4 kuukauden iässä voivat myös olla avuksi.

Refluksitauti

Imeväisen refluksitaudista puhutaan silloin, kun pulautteluun liittyy muita oireita, kuten kasvun taittuminen, hengityskatkokset (apneointi) tai yöaikainen levottomuus. Lapsi voi myös vetää niskaansa taaksepäin ojennukseen.

Refluksitaudissa vatsalaukusta virtaa vatsansisältöä takaisin ruokatorveen ja suuhun, mikä voi aiheuttaa limakalvojen ärsytystä ja kipuilua. Useilla lapsilla on lisäksi toistuvia hengitystieinfektioita, eikä paino nouse. Mikäli lapsella on viitteitä pysyvästä takaisinvirtausongelmasta (GER), on syytä hakeutua lääkäriin tutkimuksiin. Lääkärin haastattelun ja tutkimuksen perusteella arvioidaan, onko tarvetta lisätutkimuksille. Ruokatorven happamuuden ja painevaihteluiden mittaus on joskus tarpeen. Ruokatorven tähystys on lisätutkimus oireiden ollessa hankalat.

Tilaa voidaan hoitaa ruoan sakeuttamisella, kohoasennolla, lääkkein ja joskus harvoin myös leikkauksella. Protonipumpun estäjä -lääkkeitä voidaan kokeilla hoidoksi, joskin nykytiedon perustella teho voi jäädä vaatimattomaksi. Näihin haponeritykseen vaikuttaviin hoitoihin liittyy sivuvaikutuksia, kuten suolistoinfektioiden lisääntynyt riski sekä muun muassa D-vitamiinin imeytymisen heikkeneminen.

Mahaportin ahtauma

Jos pulauttelu muuttuu ensimmäisten viikkojen aikana suihkumaisiksi oksennuksiksi ruokailun yhteydessä tai sen jälkeen, lapsi on hyvä viedä lääkäriin. Kyseessä voi tällöin olla mahaportin ahtauma, jolloin ruoka ei pääse riittävän nopeasti vatsalaukusta ohutsuoleen. Mahaportin ahtaumasta johtuva oksentelu on yleensä pahimmillaan kolmen viikon – kahden kuukauden iässä. Lapsi syö halukkaasti, mutta aterian jälkeen alkaa oksentaa. Oksennukset muuttuvat suihkumaisiksi ja ovat maidonvärisiä. Jatkuva oksentelu voi aiheuttaa lapselle huonoa painon kehitystä, neste- ja suolatasapainon häiriöitä ja väsymystä. Vatsan ultraäänitutkimuksessa paljastuu mahaportin lihaksiston liikakasvu. Vaiva korjataan leikkauksessa, joita tehdään vuosittain maassamme noin 60.

Lapsen oksentelu

Tavallisin syy oksenteluun ensimmäisten elinviikkojen jälkeen on virusperäinen suolistotulehdus, joka useimmiten alkaa oksentelulla ja muuttuu parin päivän kuluessa ripuloinniksi. Äkillisesti alkanut kova vatsakipu ja oksentelu puolestaan viittaavat umpilisäkkeen tulehdukseen tai suolitukokseen, jolloin lääkäriin on syytä hakeutua saman tien.

Vatsaperäisten syiden lisäksi oksentelu on melko tavallinen oire muissakin vaivoissa. Voimakas, limainen yskä voi lapsella johtaa oksenteluun. Samoin esimerkiksi nielutulehdukseen ja keuhkokuumeeseen voi liittyä oksentelua. Oksentelu voi myös olla merkki migreenistä, aineenvaihduntasairaudesta, bulimiasta tai hyvin harvoin aivokasvaimesta.

Milloin hoitoon

Oksentelu itsessään ei ole lapselle vaaraksi, mutta jatkuvan oksentelun syy tulee aina selvittää. Jos oksennuksessa esiintyy verta, on aina syytä ottaa yhteys hoitoyksikköön.

Pulautteleva ja oksenteleva pieni lapsi on syytä viedä arvioitavaksi esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

• Muutaman viikon ikäisellä imeväisellä esiintyy voimakkaita kaarimaisia oksennuksia.
• Pienellä lapsella esiintyy jatkuvaa voimakasta oksentamista, verioksennuksia tai vihreitä sappioksennuksia.
• Oksenteluun liittyy nielemisvaikeutta.
• Oksentelu alkaa yli puolen vuoden iässä.
• Lapsella on poikkeavaa väsymystä sekä huono kasvu ja painonkehitys.