Yleistä

Bulimialla tarkoitetaan ruoan ahmintakohtauksia. Näille kohtauksille on ominaista tavallista suuremman, usein runsasenergiaisen, ruokamäärän syöminen lyhyessä ajassa ja samanaikainen tunne syömisen hallinnan puutteesta. Ahminnan jälkeen ongelmasta kärsivä yleensä pyrkii kompensoimaan syömistään esim. oksentamalla, lääkkeillä tai pakonomaisella liikkumisella. Ahmimiskohtaus voi olla luonteeltaan satunnainen stressin tai tiettyjen mielialojen laukaisema kohtaus. Usein se on kuitenkin oire syömishäiriöstä. Bulimiaa muistuttava häiriö on ns. ahmintahäiriö (binge eating disorder, BED). Se eroaa bulimiasta siten, että siihen ei liity syömisen kompensointia, jolla ahmimisen lihottava vaikutus pyrittäisiin poistamaan

Ahmimiskohtauksia voi esiintyä myös laihuushäiriön (anorexia nervosa) yhteydessä.

Ahmimishäiriön oirekuva

Ahmimishäiriölle ovat ominaisia jatkuvat ja usein viikoittain toistuvat ahmimiskohtaukset sekä niihin liittyvä pakonomainen oksentelu ja muut epätavalliset keinot välttää lihomista. Häiriölle on ominaista negatiivinen kehonkuva ja voimakas lihavuuden ja lihomisen pelko. Välttääkseen ahmimiskohtausten aiheuttamaa lihomista ahmimishäiriöstä kärsivät oksentavat tahallisesti sekä käyttävät ylen määrin tai väärin ulostuslääkkeitä, peräruiskeita tai virtsaneritystä lisääviä lääkkeitä. Muita keinoja painonnousun välttämiseksi voivat olla paastoaminen tai runsas liikunta. Taustalla on korostuneen ahdistunut huoli kehon koon, muodon ja painon merkityksestä itsekuvan kannalta.

Ahmimishäiriön esiintyminen

Ahmimishäiriö on viime vuosikymmenien aikana länsimaissa nopeasti yleistynyt syömishäiriö. Se on yleensä murrosikäisten tyttöjen ja nuorten naisten häiriö, mutta alkaa usein myöhemmin nuoruusiässä kuin laihuushäiriö. Vajaa 10 % nuorista naisista täyttää ahmimishäiriön diagnostiset kriteerit, mutta ahmimisoireet ovat yleisempiä. Eri tutkimusten mukaan naisopiskelijoista 20–40 % kärsii ajoittaisista ahmimisoireista. Pojilla ja nuorilla miehillä ahmimishäiriö on selvästi harvinaisempaa.

Ahmimishäiriön syntyyn vaikuttavia tekijöitä

Ahmimishäiriön syitä ei tunneta, mutta tutkimusten valossa hyvin monet tekijät voivat vaikuttaa sen syntyyn. Länsimaisen kulttuurin korostama hoikkuusideaalin ja siihen pyrkivien dieettien ja liikunnan on arveltu olevan keskeinen syy ahmimishäiriön yleistymiseen.

Tämän lisäksi erilaisten perinnöllisten tekijöiden, perfektionismiin pyrkivien luonteenpiirteiden ja itsetuntoon liittyvien ongelmien on esitetty lisäävän alttiutta sairauden kehittymiseen. Vanhempien tai ystävien ruumiinkuvaan tai painoon liittyvät huomautukset tai kiusanteko voivat olla laukaiseva tekijä pakonomaiseen laihduttamiseen ja sen seurauksena syntyvän ahmimis-oksentamis noidankehän syntyyn.

Ahmimishäiriön kulku

Ahmintakohtaukset voivat liittyä tiettyihin stressitilanteisiin sekä mielentiloihin tai ennakoida ahmimishäiriön kehittymistä. Joskus ahmimiskohtaukset rajoittuvat kuukautisia edeltäviin päiviin tai ilmenevät vain yöaikaan. Tiheämmin tai säännöllisesti toistuvina tällaiset ahmimiskohtaukset johtavat usein lihomiseen.

Ahmimishäiriöön liittyvän oksentelun seurauksena voivat olla erilaiset suun sairaudet – hampaiden reikiintyminen, ikenien tulehdukset, sylkirauhasten turpoaminen ja suun haavaumat. Ahmimisen, oksentelun sekä nesteitä poistavien lääkkeiden ja ulostuslääkkeiden käytön seurauksena voi olla myös nestehukka, vakavatkin sydämen rytmihäiriöt ja kuukautisten poisjääminen tai epäsäännöllisyys.

Seurantatutkimusten valossa puolet ahmimishäiriöstä kärsivistä vapautuu vuosien myötä oireistaan ja kolmanneksella ahmintakohtaukset harventuvat satunnaisiksi, mutta viidenneksellä oireet jatkuvat vuosikausia. Ahmimishäiriöön liittyy usein muita psyykkisiä oireita, erityisesti masennus- ja ahdistusoireita.

Ahmimishäiriön itsehoito

Ahmimishäiriön hoidossa on kehitetty itsehoitomenetelmiä. Itsehoidossa keskeistä on pakonomaisen laihdutuksen lopettaminen, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen ruokailurytmi. Paastojaksot lisäävät riskiä siihen, että syöminen riistäytyy hallitsemattomaksi ahmimiseksi. Pysyvien ruokailumuutosten toteuttamista vaikeuttaa epärealistinen ja voimakas pelko painon noususta. Ahminta ja oksentelu muodostavat itseään ylläpitävän kierteen. Tämän vuoksi terveellisen ruokavalion ja säännöllisen ruokailurytmin noudattaminen on keskeinen osa itsehoitoa.

Eristäytyminen ystävistä tai läheisistä lisää yksinäisyyttä ja sen mukanaan tuomaa pakonomaista syömistä. Rentoutusmenetelmät voivat vähentää bulimian taustalla olevaa psyykkistä stressiä ja siten vähentää alttiutta ahmimiseen. Ahmimisesta kärsivän kannattaa pyrkiä tunnistamaan ne sosiaaliset tilanteet tai tunnetilat, jotka laukaisevat ahmimisen. Mielihyvää tuottavien harrastusten löytäminen voi vähentää ahmimista.

Masennusoireiden tapaan ahmimiskohtaukset ovat usein keino laukaista eroihin, pettymyksiin ja riitoihin tai niiden pelkoon liittyviä tunnetiloja (niin sanottu tunnesyöminen). Tämän vuoksi ahmimiskohtaukset usein lievittyvät itsetunnon vahvistumisen myötä. Vapautuminen hoikkuuden idealisoinnista vapauttaa myös laihduttamisen ja bulimian pakonomaisesta kierteestä.

Katso myös Mielenterveystalon Irti ahminnasta! -itsehoito-ohjelma.

Milloin hoitoon

Ahmimiskohtausten muuttuessa säännöllisiksi ja erityisesti, jos niihin liittyy pakonomainen oksentelu ja erilaisten lääkkeiden käyttö tai ylenmääräinen liikunta, on aina viisasta kääntyä lähiviikkojen kuluessa lääkärin tai psykiatrin puoleen. Jatkuva pakonomainen oksentelu tai oksennus-, ummetus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa erilaisia ja jopa hengenvaarallisia seurauksia. Jatkuva oksentelu voi vatsahappojen vaikutuksesta johtaa hampaiden reikiintymiseen tai ruokatorven limakalvon vaurioitumiseen. Oksennus- ja virtsaneritystä lisäävien ja ummetuslääkkeiden käyttö saattaa johtaa kaliumin puutteeseen, sydämen rytmihäiriöihin tai sydänlihaksen tulehtumiseen.

Ruumiinkuvasta ja lihomisesta huolestunut ja ahmimisesta kärsivä saattaa kieltää ongelmansa, ahmia salaa ja olla haluton itse kääntymään lääkärin puoleen. Tällöin on tärkeää, että ongelman huomaava läheinen uskaltaa puhua asiasta avoimesti bulimiasta kärsivälle ja kannustaa häntä kaikin tavoin kääntymään lääkärin puoleen.

Ahmimishäiriön hoito

Ahmimishäiriön hoito koostuu ravitsemusohjannasta ja erilaisista yksilöllisesti suunnitelluista psykoterapioista tai perheterapioista. Ahmimishäiriössä potilaalla on usein negatiivinen kuva/kokemus omasta kehostaan ja voimakasta ahdistuneisuutta, mihin psykofyysinen fysioterapia voi tuoda apua. Ahmimishäiriössä on usein apua SSRI-lääke fluoksetiinista, joka voi vähentää ahmimiskohtausten pakonomaisuutta ja tiheyttä.