Yleistä

Keuhkokuumeen vuoksi sairaalassa hoidetaan maassamme vuosittain 0,5 % alle 6-vuotiaista lapsista. Keuhkokuumeessa (pneumonia) keuhkoon kehittyy tulehduspesäke ja nestettä sekä märkää. Se voi kehittyä toiseen tai joskus molempiin keuhkoihin. Keuhkokuumeen aiheuttajia ovat samat virukset ja bakteerit, jotka aiheuttavat ylähengitystietulehduksia. Pienillä lapsilla keuhkokuume johtuu usein virusinfektiosta, mutta kouluikäisillä keuhkokuume on yleensä bakteerin aiheuttama. Tyypillisiä aiheuttajaviruksia ovat RS-, rino-, parainfluenssa-, metapneumo- ja bokavirukset.

Tavallisin aiheuttajabakteeri on pneumokokki, joka saa aikaan voimakasoireisen tulehduksen. Keuhkoklamydia ja mykoplasma sen sijaan aiheuttavat lieväoireisempia keuhkokuumeita. Myös virusten ja bakteerien aiheuttamat sekainfektiot ovat tavallisia. Virusinfektiot (esim. influenssavirus) voivat altistaa keuhkokuumeelle aiheuttamalla hengitysteiden limakalvomuutoksia siten, että bakteerien on helpompi tunkeutua keuhkokudoksiin.

Keuhkokuumeen oireet

Keuhkokuumeen oireet ovat yskä, kuume ja heikentynyt yleistila sekä nopeutunut ja vaikeutunut hengitys. Keuhkokuumetta epäillään silloin, kun kuumeinen lapsi vaikuttaa kohtuuttoman sairaalta ja väsyneeltä. Jos myös tulehdusarvot ovat hyvin poikkeavat, pitää keuhkokuumeen mahdollisuus selvittää.

Hengitys voi olla pinnallista ja tihentynyttä. Erityisesti pneumokokki voi aiheuttaa nopeasti alkaneen kuumeen, yleistilan heikentymisen sekä tihentyneen hengityksen.

Joskus tauti voi alkaa pikkuhiljaa. Kuumeen ja limaisen yskän jatkuminen normaalia pitempään voi viitata keuhkokuumeeseen. Erityisesti mykoplasmainfektiot aiheuttavat kouluikäisille pitkittynyttä yskimistä ilman korkeaa kuumetta tai muita yleisoireita. Pienillä lapsilla mykoplasma on harvinainen keuhkokuumeen syy.

Milloin hoitoon?

Keuhkokuumetta epäiltäessä on aina syytä hakeutua lääkärin arvioon. Keuhkokuume voidaan todeta keuhkoja kuuntelemalla, mutta paras tutkimus on keuhkojen röntgenkuva. Tulehduksen voimakkuutta arvioidaan myös laboratoriokokeiden avulla. Tyypillistä on, että pneumokokin aiheuttamassa keuhkokuumeessa tulehdusarvo CRP:n pitoisuus suurentuu voimakkaasti. Viruksen aiheuttamassa keuhkokuumeessa tulehdusarvot ovat vähemmän poikkeavia. Taudinaiheuttajan selville saamiseksi potilaasta otetaan verinäytteitä, mutta usein aiheuttaja jää epäselväksi.

Keuhkokuumeen hoito

Keuhkokuume hoidetaan pääsääntöisesti antibiooteilla. Jos tulehdus katsotaan vakavaksi, aloitetaan hoito sairaalassa ja lääke annostellaan suoneen. Lievemmissä tapauksissa potilas voidaan hoitaa kotona ja antibioottihoito annetaan suun kautta.

Lapset toipuvat keuhkokuumeesta hyvin ja jälkitaudit ovat harvinaisia. Pelottavasta maineestaan huolimatta lasten keuhkokuume on nykyisin hyvin hoidettavissa antibiooteilla.

Keuhkokuumeen ehkäisy

Lasten keuhkokuume kehittyy tavallisimmin viruksen aiheuttaman ylähengitystietulehduksen jälkitautina, ja siksi osa keuhkokuumeista voidaan estää influenssarokotteella. Tulevaisuudessa myös RSV:tä vastaan suunnattu rokote tulee ehkäisemään osan keuhkokuumeista.

Bakteeriperäisten keuhkokuumeiden tavallisin aiheuttaja on ollut pneumokokki. Pneumokokkia vastaan on viime vuosina kehitetty ns. konjugaattirokote, joka on otettu lasten yleiseen rokotusohjelmaan vuonna 2010. Tämä erinomainen rokote on vähentänyt keuhkokuumeen ilmaantuvuutta merkittävästi ja yli puolet pneumokokkikeuhkokuumeista on saatu estettyä.