Sydänfilmi eli EKG (elektrokardiogrammi) keksittiin jo viime vuosisadan alkupuolella, mutta iästään huolimatta se on pitänyt hyvin pintansa yhtenä yleisimmistä tutkimuksista. Sillä saadaan nopeasti paljon tietoa sydämen toiminnasta. Lisäksi se on täysin vaaraton ja kivuton potilaalle, ja se voidaan ottaa helposti melkein missä vain, kunhan laite on käsillä. Lue halutessasi lisää erilaisista sydänsairauksista, joissa EKG:sta on hyötyä.
Sydämen supistumista säätelevät heikot sähköimpulssit, ja EKG perustuu tämän sähköisen toiminnan mittaamiseen. Sähköimpulssi saa alkunsa noin kerran sekunnissa sydämen eteisen seinämän solmukkeesta, josta se leviää ensin sydämen eteisiin, sitten kammioihin. Herkkä EKG-laite pystyy mittaamaan ihon päältä nämä heikot sähkövirtaukset. Lopputuloksena on laitteen piirtämä käyrä, johon rytmihäiriöt ja muut sydämen sairauden aiheuttavat tunnusomaisia muutoksia.
EKG:ssa on 12 eri kanavaa, joista kuusi mittaa sähköimpulsseja raajoihin ja kuusi rintaan kiinnitetyistä elektrodeista. Eri puolille sijoitetut elektrodit rekisteröivät sydämen toimintaa eri puolilta. Elektrodien sijainti vaikuttaa käyrän muotoon, minkä vuoksi niiden paikat on standardoitu tarkkaan. Se helpottaa suuresti EKG:n tulkintaa, sillä tällöin tarvitsee opiskella vain kahdentoista käyrän muutokset.
Ennen EKG-tutkimusta on hyvä istua 15 minuuttia verenkierron ja sykkeen rauhoittamiseksi. EKG:tä otettaessa elektrodit kiinnitetään tarroilla paljaalle iholle rintakehälle, ranteisiin ja nilkkoihin. Tutkittaessa maataan selinmakuulla rentona paikallaan noin 5 minuuttia.
Nykyiset EKG-laitteet osaavat lukea aika hyvin EKG-käyrää ja antavat englanninkielisen ehdotuksen löydöksestä. Jos EKG on normaali, nauhassa on teksti "normal sinus-rhytm" eli normaali sinusrytmi. Jos EKG ei ole normaali, nauhoissa lukee koneen antamia diagnoosiehdotuksia. Näissä on kuitenkin joskus karkeitakin virheitä, minkä vuoksi niihin ei voi luottaa. Lääkäri aina tarkistaa ja tulkitsee EKG-nauhan itse.
EKG:tä käytetään myös rasitus-EKG-tutkimuksessa, jossa tutkitaan suorituskykyä, rasituksessa ilmenevää sydämen hapenpuutetta tai rytmihäiriöitä.
EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnillä eli Holter-tutkimuksella voidaan seurata sydämen toimintaa pidemmän aikaa, esimerkiksi vuorokauden ajan. Holter-tutkimuslaite on vyötärölle sijoitettava laite, johon kiinnitetään iholle asetettavat sydämen sähkökäyrää rekisteröivät johdot. Tutkimuksella voidaan tarkemmin selvittää rytmihäiriön luonnetta ja mahdollista lääkityksen tai tahdistimen tarvetta.
