Yleistä

Eteisvärinän syyt

Osalla eteisvärinäpotilaista sydämestä ei löydy muuta vikaa, mutta taustalla on usein ylipaino, diabetes tai kohonnut verenpaine. Eteisvärinä voi olla sydämen vajaatoiminnan, läppävian, sepelvaltimotaudin tai muun sydänsairauden aiheuttama. Joskus taustalla on kilpirauhasen liikatoiminta. Runsas alkoholin käyttö ja äärimmäinen fyysinen rasitus voivat aiheuttaa tervesydämisellekin eteisvärinäkohtauksen.

Milloin tutkimuksiin ja hoitoon?

Äkillisesti ilmaantuva uusi epämiellyttävä rytmihäiriötuntemus, huonovointisuus ja suorituskyvyn lasku ovat tuoreen eteisvärinän tyypillisiä oireita. Ainakin sydänsähkötutkimukseen (EKG) on syytä hakeutua kahden vuorokauden kuluessa oireiden alkamisesta.

Jos kohtaukseen liittyy tajunnanmenetys, rintakipu tai halvausoireita, kannattaa soittaa heti 112:een.

Varsinkin iäkkäillä ihmisillä eteisvärinä voi kuitenkin olla oireeton. Jos toteaa itsellään verenpaineen mittauksen yhteydessä, rannepulssia koettamalla tai älypuhelinsovelluksella toistuvasti epäsäännöllisen sykkeen, kannattaa varata aika vastaanotolle sydänsähköttutkimukseen(EKG) (Aivoliitto: Tunne pulssisi).

Joskus ajoittaisten rytmihäiriötuntemusten tai huimausoireiden syyksi paljastuu eteisvärinä vasta sydänsähkökäyrän eli EKG:n (”sydänfilmin”) vuorokausirekisteröinnissä. Tämä tutkimus tehdään kotiin mukaan annettavalla kannettavalla laitteella (Holter-tutkimus).

Pitkäaikaisen hoitosuunnitelman tekemiseen tarvitaan yleensä myös perusverikokeita ja sydämen ultraääni- eli kaikututkimus.

Eteisvärinän hoito

Eteisvärinäkohtaus voi mennä ohi joko itsestään tai lääkehoidolla parissa vuorokaudessa. Jos näin ei tapahdu, rytmi pyritään yleensä palauttamaan normaaliksi ainakin kerran, varsinkin fyysisesti aktiivisilla ja oireisilla henkilöillä. Tämä tapahtuu rytminsiirrolla, jossa rytmi käännetään normaaliksi eli sinusrytmiksi joko lääkkeellä tai lyhyessä nukutuksessa sähköiskulla.

Eteisvärinällä on vaihteleva taipumus uusiutua. Kohtauksittaisella eteisvärinällä on taipumus muuttua vuosien kuluessa pysyväksi. Tämän takia usein jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen aloitetaan beetasalpaajalääkitys niin sanotuksi estolääkkeeksi. Myöhemmin voidaan ottaa käyttöön myös muita rytmihäiriölääkkeitä.

Toistuvat eteisvärinäkohtaukset ovat usein kiusallinen vaiva, yleensä kiusallisempi kuin pysyväksi muuttunut eteisvärinä. Eteisvärinätaipumus voidaan usein jopa parantaa katetriablaatiolla. Se on toimenpide, jossa hereillä olevalle potilaalle asennetaan paikallispuudutuksessa verisuonia pitkin sydämeen katetri, jolla rytmihäiriön aiheuttavat solut eristetään sähköisesti. Tämä toimenpide onnistuu parhaiten niillä potilailla, joilla eteisvärinää on vain kohtauksina ja joiden sydän on muutoin terve.

Rytminsiirto on turvallinen toimenpide, mutta usein toistuvien eteisvärinäkohtausten seurauksena rytminsiirroista voidaan joutua luopumaan, lääkärin ja potilaan yhteisen harkinnan tuloksena. Tällöin pysyvään eteisvärinärytmiin yritetään tottua, yleensä sykettä tasaavien lääkkeiden avulla. Useimmiten hyvä elämänlaatu saavutetaan, jos leposyke saadaan asettumaan välille 60–90 lyöntiä minuutissa.

Ääritapauksissa eteisvärinän aiheuttamia sietämättömiä oireita hoidetaan asentamalla sydämeen tahdistin ja katkaisemalla sydämen eteisten ja kammioiden välinen johtuminen, jolloin syke muuttuu säännölliseksi tahdistinsykkeeksi ja epäsäännöllisen sykkeen aiheuttamat oireet häviävät. Oireettomilla ja lieväoireisilla iäkkäillä (yli 65-vuotiailla) eteisvärinäpotilailla elinaikaennuste ja elämänlaatu eivät huonone, vaikka rytminsiirroista luovutaan, kunhan verenpaineen, sydämen mahdollisen vajaatoiminnan sekä diabeteksen ja muiden valtimotaudin riskitekijöiden hoidosta huolehditaan.

Verenohennushoito eteisvärinässä

Aivohalvaus on pelätyin eteisvärinän seuraus. Eteisvärinän aiheuttamana sydämen vasempaan eteiseen voi muodostua verihyytymä. Jos hyytymä lähtee liikkeelle ja kulkeutuu valtimoveren mukana aivovaltimoihin, seurauksena voi olla aivohalvaus. Aivohalvausriskiä lisäävät ylipaino, sydämen vajaatoiminta, kohonnut verenpaine, diabetes, korkea ikä ja muut verisuonisairaudet.

Eteisvärinään liittyvä aivohalvausriski arvioidaan aina yksilöllisesti. Verihyytymän muodostumista ja aivohalvausriskiä voidaan ratkaisevasti vähentää veren hyytymistä estävällä antikoagulaatiolääkehoidolla. Antikoagulaatiohoito eli "verenohennuslääkitys" on erittäin tärkeä niille eteisvärinäpotilaille, joiden aivohalvausriski arvioidaan suureksi. Osalla eteisvärinäpotilaista aivohalvausriski arvioidaan pieneksi, jolloin jatkuvaa antikoagulaatiohoitoa ei välttämättä tarvita. Tällaisissakin tapauksissa lääkäri voi silti suositella antikoagulaatiohoitoa käytettäväksi.

Verenohennushoidossa käytetään kahdenlaisia lääkkeitä. Jo pitkään käytetyssä varfariini-hoidossa (Marevan^®-hoidossa) lääkeannos säädetään INR-laboratoriokokeen avulla sopivaksi ja hoidon toteutumista seurataan säännöllisillä laboratoriokäynneillä tai INR-kotimittauksilla. Nykyisin uusille eteisvärinäpotilaille aloitetaan useimmiten niin sanottu suora antikoagulantti (apiksabaani, dabigatraani, edoksabaani ja rivaroksabaani), jolloin toistuvia laboratoriomittauksia ei tarvita.

Jokainen eteisvärinäpotilas tarvitsee lääkärin ja/tai hoitajan kanssa yhdessä laaditun hoitosuunnitelman, jossa kiinnitetään erityistä huomiota verenohennuslääkityksen tarpeeseen ja turvalliseen sujumiseen. Verenohennuslääkitykseen liittyvä vuotovaara voidaan useimmiten välttää huolellisella hoidon seurannalla.

Eteisvärinän ehkäisy

Ylipainon välttäminen estää tehokkaasti eteisvärinäkohtauksia varsinkin muutoin tervesydämisillä henkilöillä. Koska eteisvärinä syntyy yleensä eri tavoin vaurioituneeseen sydämeen, ehkäisemällä sydäntauteja ehkäistään samalla eteisvärinää. Yleisimpiä sydäntauteja voidaan ehkäistä kohonneen verenpaineen tehokkaalla hoidolla, sepelvaltimotaudin ehkäisyllä ja sydämen läppävikojen hoidolla.

Jos alkoholin käyttö on runsasta, sen vähentämisellä voidaan suuresti vähentää eteisvärinän vaaraa.