Väkivallan, kiusaamisen tai laiminlyönnin seuraukset

Nuoret, jotka ovat kokeneet fyysistä tai seksuaalista hyväksikäyttöä, käyttäytyvät itsetuhoisesti todennäköisemmin kuin muut ikätoverinsa. Itseä vahingoittava käyttäytyminen voi olla seurausta väkivallasta, jota ihminen on itse kokenut tai jota hän on ollut todistamassa. Äidin pahoinpitelyn näkeminen on lapselle yhtä traumaattista kuin lapseen kohdistuva pahoinpitely.

Hyväksikäyttöä tavallisempaa kuitenkin on, että viiltelyyn on altistanut lapsuusajan laiminlyönti. Se tarkoittaa, että lapsi on joutunut kasvamaan ilman riittävää aikuisen läsnäoloa ja suojaa. Näin ollen hän ei ole oppinut riittäviä tunteiden säätelytaitoja, jotka hoitaja tavallisesti opettaa pienelle lapselle tämän kokiessa hankalia tunteita.

Myös pitkäkestoinen koulukiusaaminen voi olla kasvavalle lapselle ja nuorelle traumaattista. Nuori rakentaa omaa identiteettiään ikätovereiden avulla. Jos hänet jätetään yksin ja hän joutuu ryhmän ulkopuolelle, häneltä riistetään samalla yksi keskeisistä minuuden rakennusmateriaaleista. Tuolloin nuoruusiän kehitys voi hidastua tai pysähtyä. Nuori kääntyy sisäänpäin ja kääntää vihan ja turhautumisen itseään kohtaan. Siitä seurauksena nuori masentuu ja käyttäytyy itsetuhoisesti.

Itsetuhoiseen käyttäytymiseen voi altistaa yhdistelmä, jossa lapsi on luonteeltaan sulkeutunut ja hän kasvaa perheessä, jossa negatiivisista tunteista ei puhuta ja hankaliksi koetut tunteet ”lakaistaan maton alle”. Lapsi ei tuolloin opi tunnistamaan, hyväksymään ja ilmaisemaan tunteitaan.

Samoin lapsen voi olla vaikeaa oppia hyväksymään ja käsittelemään tunteitaan, jos hänen kokemansa tunnereaktiot ovat voimakkaita ja ne kestävät pitkään. Jos hän tämän lisäksi kasvaa perheessä, jossa muut perheenjäsenet ovat kovin rauhallisia, hän ymmärtää olevansa erilainen ja kokee häpeää tunteistaan. Tällaisessa tilanteessa lapsi tarvitsee erityisen paljon säätelyapua tunteisiinsa ympärillä olevilta aikuisilta.

Sosiaalinen eristyneisyys

Sosiaalinen eristäytyminen tai eristetyksi joutuminen aiheuttaa aivoissa neurobiologisia muutoksia. Muutokset näkyvät käyttäytymisen tasolla siten, että itseä vahingoittava käyttäytyminen ja ajatukset kuolemasta lisääntyvät. Aggressiivinen käytös lisääntyy muusta laumasta eristetyillä yksilöillä. Samoin itsetuhoinen käyttäytyminen ja itsemurha-ajatukset lisääntyvät ihmisen vetäytyessä sosiaalisista kontakteista.

Masennuksesta kärsivillä ja itsetuhoisesti käyttäytyvillä ihmisillä on tyypillisesti taipumus eristäytyä sosiaalisista kontakteista. Syinä tähän ovat korostuneet häpeän tunteet ja voimattomuus saada ylipäätään asioita tehdyksi. Käyttäytymisen aktivointi sekä sosiaalisten kontaktien lisääminen ja niiden laadun parantaminen ovatkin masennuksen ja viiltelyn hoidossa keskeisiä teemoja.

Kokeileminen

• Harvinainen yksin tehty kokeilu tai jännityksen hakuun tähtäävä toiminta yhdessä kavereiden kanssa
• Pinnallisia naarmuja, viiltoja tai palovammoja
• Seurausta kavereilta saaduista vaikutteista
• Ei riippuvuutta

Ajoittainen

• Nuori viiltelee muutaman päivän, viikon tai pidempään, jonka jälkeen hän ei viiltele viikkoihin tai kuukausiin.
• Viiltoja, palovammoja ja/tai ruhjeita
• Samanaikaista päihteiden käyttöä
• Itsetuhoinen käyttäytyminen aktivoituu stressitekijöiden lisääntyessä ja haastavissa elämäntilanteissa.
• Ei riippuvuutta
• Ei halua tai ei usko pystyvänsä lopettamaan viiltelyä.

Keskivaikea

• Viiltely on sattumanvarainen tapahtuma päivittäin tai joka toinen päivä.
• Viiltoja, palovammoja tai muista menetelmistä jääneitä jälkiä
• Samanaikaisesti bulimiaa, päihteiden käyttöä tai seksuaalisesti vaarallista käyttäytymistä
• Voi olla aiempia psykiatrisia hoitojaksoja ja diagnooseja
• Riippuvuus on kehittymässä.
• Ei halua tai ei usko pystyvänsä lopettamaan viiltelyä

Vaikea

• Viisi tai useampia itseä vahingoittavia toimintoja päivässä
• Henkilö käyttää useita menetelmiä vahingoittaessaan itseään, ja hän on tehnyt vakavia kudosvaurioita.
• Samanaikaista syömisoireilua ja päihteiden käyttöä
• Laaja psykiatrinen hoitohistoria ja diagnooseja
• Usein psykiatrisen hoidon tukena myös lääkitys
• Usein kokenut psyykkistä, fyysistä tai seksuaalista hyväksikäyttöä
• Ei pelkää kuolemaa. Usein yrittänyt tehdä itsemurhan.
• Riippuvuus ja toleranssi ovat kehittyneet.
• Kyky aistia kipua on heikentynyt.
• Viiltely on pakonomaista.
• Itsetuhoisella käyttäytymisellä on psyykkisiä, fyysisiä, sosiaalisia ja koulunkäynnissä tai työelämässä näkyviä seurauksia.
• Osa ei halua tai ei usko pystyvänsä lopettamaan itseä vahingoittavaa käyttäytymistä, osa haluaa lopettaa.

Kognitiivinen psykoterapia

Kognitiivisessa lähestymistavassa keskeistä on auttaa yksilöä tunnistamaan viiltelyyn johtavien tilanteiden ja tapahtumien vaikutus omiin ajatuksiin ja tunteisiin ja näiden yhteys viiltelyimpulsseihin.

Hoidossa haetaan tehokkaampia ahdistuksen hallintakeinoja ja opetellaan tunnistamaan tarkemmin omia tunteita, olemaan avoimempi ja hyväksyvämpi suhteessa omiin tunteisiin ja ajatuksiin, ilmaisemaan omia tarpeita ja olemaan jämäkkä ihmissuhteissa sekä rakennetaan tasapainoisempaa suhdetta omaan kehoon.

Dialektinen käyttäytymisterapia

Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) on kehitetty erityisesti itsetuhoisten ja epävakaiden potilaiden hoitoon, ja sillä on laajaa tutkimusnäyttöä epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa. Dialektinen käyttäytymisterapia on käsikirjapohjainen hoito-ohjelma, jonka on kehittänyt amerikkalainen psykologian professori Marsha Linehan.

Hoito-ohjelmassa potilas oppii ketjuanalyysien avulla ymmärtämään itsetuhoisen käyttäytymisen laukaisevia tekijöitä, sitä vahvistavia tekijöitä ja sen seurauksia. Uusien taitojen avulla hän oppii käyttäytymään joustavammin, paremmin toimivilla tavoilla. Näitä taitoja ovat ahdistuksen sieto, tunteiden säätely, tehokkaampi vuorovaikutus ja keskitien taidot.

Skeematerapia

Skeematerapia kuuluu DKT:n rinnalla niin sanottuun kolmannen aallon kognitiiviseen terapiakenttään. Sen on kehittänyt amerikkalainen psykoterapeutti Jeffrey E. Young. Skeematerapiassa esimerkiksi masennuksen ja ahdistuksen nähdään johtuvan ongelmallisista ydinuskomuksista sekä ajattelu- ja toimintamalleista. Näitä malleja kutsutaan tunnelukoiksi. Tunnelukkojen nähdään syntyvän jo lapsuusaikana.

Skeemat ovat käsittelemättöminä melko pysyviä ja joustamattomia. Skeemat ovat kuin vääristävät silmälasit, joiden läpi havaitsemme itsemme ja koko muun maailman. Skeematerapian päämääränä on auttaa potilasta tunnistamaan omat ”silmälasinsa” ja samalla ymmärtämään, mistä hänen oireensa johtuvat. Siihen käytetään kognitiivisen psykoterapian tekniikoita ja harjoituksia, joiden avulla pitkäaikaiset persoonallisuutta koskevat ongelmat on mahdollista purkaa ja selvittää.

Psykodynaaminen psykoterapia

Psykodynaaminen lähestymistapa korostaa viiltelyn hoidossa potilaan suhdetta omaan kehoonsa. Omaan kehoon ei ole kehittynyt riittävän mielihyvän sävyistä suhdetta ja älyllinen kehitys dominoi. Nuoren on vaikea hyväksyä seksuaaliseksi muuttuvaa kehoaan ja hän pyrkii hallitsemaan ja kontrolloimaan sitä. Tällainen suhde omaan kehoon altistaa syömishäiriölle ja viiltelylle.

Tässä lähestymistavassa korostuvat lapsuuden traumojen vaikutukset, joiden seurauksena ja käsittelytapana viiltely nähdään. Viiltely on keino hallita tunteita ja ottaa oma paha olo hallintaan. Viiltely antaa tunteen, että voi kontrolloida itse tunnetta, jonka pelkää muuttuvan hallitsemattomaksi.

Erityisesti aggression käsittely on vaikeaa, koska ympäristön sietokykyyn aggression suhteen ei voi luottaa. Näin ollen aggressio kääntyy sisäänpäin ja syntyy masokistinen suhde omaan itseen. Kärsimyksestä tulee sanaton ase, jolla henkilö toivoo pystyvänsä vaikuttamaan myös hänelle tärkeisiin ihmisiin.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia

Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa painotetaan viiltelijän vahvuuksia ja kekseliäisyyttä sekä hyödynnetään perheterapeuttista viitekehystä. Terapiaprosesseissa tavataan yleensä myös nuoren perheenjäseniä tai muita nuorelle tärkeitä ihmisiä. Heitä ohjataan toimimaan nuoren tukena ja apuna niillä tavoin, jotka nuori itse kokee tärkeäksi.

Ratkaisukeskeisyyden keskeinen pyrkimys on niin sanottu ongelman normalisointi. Viiltely nähdään pahana tai erikoisena tapana hallita ahdistusta. Ihminen voi oppia uusia tapoja hallita ahdistusta. Uusien tapojen löytymiseen hän tarvitsee kekseliäisyyttä, rohkaisua ja usein muiden ihmisten apua.