Yleistä
Sarkoidoosi on tulehduksellinen tauti, jossa lähes missä tahansa elimessä voi olla tulehdussolukertymiä eli granuloomia. Tavallisimmat esiintymispaikat ovat keuhkot, iho, silmät ja imusolmukkeet. Sarkoidoosin perussyy on tuntematon, mutta geneettinen tausta vaikuttaa sairastumisalttiuteen ja esimerkiksi mykobakteeri- tai muu tulehdus voi laukaista taudin. Suurin osa sarkoidoosiin sairastuvista on nuoria aikuisia.
Noin neljänneksellä sarkoidoosipotilaista on iho-oireita, ja joskus ihomuutokset ovat ainoa merkki taudista. Iho-oireet voivat olla monimuotoisia, mutta tyypillisiä ovat kyhmyruusu (erythema nodosum), arpisarkoidoosi ja ihon kyhmyinen (makulopapulaarinen) sarkoidoosi. Ihosarkoidoosi paranee useimmiten itsestään.
Sarkoidoosin oireet
Kyhmyruusu eli säärien punoittavat, kipeät kyhmyt on sarkoidoosin yleisin iho-oire (kuva ).Kyseessä on ihonalaisen rasvakudoksen immunologinen reaktio sarkoidoosiin.
Kyhmyruusu. Kyhmyruusu eli erythema nodosum on immunologisen reaktion laukaisema tulehdus ihonalaisrasvassa. Siihen liittyy kuumoittavia ja aristavia kyhmyjä , tavallisesti säären alueella. Potilas tuntee usein itsensä sairaaksi. Kyhmyt paranevat arpia jättämättä.
Granuloomia sisältävällä varsinaisella ihosarkoidoosilla on useita eri alamuotoja, joista yleisimmät ovat arpisarkoidoosi, pienikyhmyinen sarkoidoosi ja isokyhmyinen sarkoidoosi.
Arpisarkoidoosissa taudin alkuvaiheessa vanhat arvet alkavat kasvaa ja ne muuttuvat sinipunaisiksi tai punaruskeiksi (kuva ). Sarkoidoosia sairastavilla myös tatuoidut kohdat voivat alkaa oireilla samalla tapaa. Arpikasvu on yleensä kivutonta eivätkä arvet kutise.
Sarkoidoosi ihon arvessa. Polven arpeen muodostunutta ihosarkoidoosia.
Pienikyhmyisessä sarkoidoosissa raajoihin tai vartalolle, joskus myös kasvoille, ilmaantuu punaruskeita, aristamattomia ja kutiamattomia pieniä kyhmyjä. Niiden läpimitta vaihtelee parista millimetristä noin yhteen senttimetriin. Pienikyhmyinen taudinkuva liittyy yleensä tuoreeseen tautiin.
Isokyhmyinen sarkoidoosi on pitkäkestoisen taudin oire. Siinä todetaan yleisimmin poskissa tai nenässä violetteja, laakeita kyhmyjä (kuva ) tai ruusufinniä muistuttavaa muutosta (kuva ). Kyhmyistä käytetään myös nimeä lupus pernio, ”kylmänhukka”. Ne ovat usein vaikeahoitoisia ja voivat aiheuttaa ihon arpeutumista.
Sarkoidoosi posken iholla 1. Kasvojen ihosarkoidoosi ilmenee sinipunervana alueena, joka tuntuu kiinteältä kyhmyltä..
Sarkoidoosi posken iholla 2. Ihosarkoidoosin sinipunerva laakea kovettunut alue, joka muistuttaa ruusufinniä.
Sarkoidoosin toteaminen
Ihosarkoidoosi todetaan ihon koepalasta tehdyn mikroskooppitutkimuksen perusteella. Sarkoidoosin löytyessä tutkitaan aina myös keuhkot ja imusolmukkeet, tarvittaessa muutkin elimet.
Sarkoidoosin itsehoito
Kyhmyruusu paranee yleensä itsestään 1-2 kuukaudessa. Arpisarkoidoosi ja pienikyhmyinen sarkoidoosi häviävät hitaasti parin vuoden kuluessa kun muukin sarkoidoosi paranee. Isokyhmyinen sarkoidoosi on krooninen ja vaikeahoitoinen eivätkä itsehoitokeinot auta.
Milloin lääkäriin?
Sarkoidoosi kuuluu lääkärin tutkittaviin ja diagnosoitaviin tauteihin. Ihosarkoidoosilla on hyvä parantumistaipumus, ja yleensä muu sarkoidoosi määrää valitun hoidon. Joskus ihomuutoksiin käytetään paikallista tai ihonsisäistä kortisonia. Isokyhmyistä sarkoidoosia voidaan hoitaa suun kautta otettavalla kortisonilla, hydroksiklorokiinilla tai joskus muilla immunosuppressiivisilla lääkkeillä.
Ehkäisy
Koska taudin syytä ei tunneta, ehkäisykeinojakaan ei tunneta.
Kirjallisuutta
- Merola JF. Dermatologic manfestations of sarcoidosis. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 1.10.2020.
- Pietinalho A. Sarkoidoosi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 13.2.2020.
- Pietinalho A. Sarkoidoosi harhauttaa helposti. Suomen Lääkärilehti 2018;73(8):498-504.
