Yleistä
Norovirus on puhtaasti ihmisten virus, kun taas useimmat muut ripulin aiheuttajat ovat yleisiä myös eläinkunnassa. Norovirus kuuluu kalikiviruksiin. Se aiheuttaa taudin, jonka oireisiin kuuluvat oksennukset, ripuli ja usein matala kuume. Se on hyvän hygienian maissa, kuten Suomessa, yleisin äkillisten suolistoinfektioiden aiheuttaja. Tautia esiintyy joka vuosi, mutta vuosittainen vaihtelu on verrattain suurta. Norovirustaudin vilkkainta aikaa on tammikuun ja toukokuun välinen aika.
Vuonna 2022 Suomessa todettiin 3 747 virustestillä varmistettua norovirustautia. Koska viruksen osoittamiseen harvoin pyritään, todellisten tapausten määrä on ollut moninkertainen.
Norovirus on yksi yleisimmistä elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajista. Vuonna 2022 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Ruokaviraston yhteiseen rekisteritietojärjestelmään (RYMY) ilmoitetuista 80 epidemiaepäilystä (joukkosairastumisesta) 19 (24 %) oli noroviruksen aiheuttamia.
Noroviruksen tarttuminen ja epidemiat
Norovirus tarttuu ja sen epidemia alkaa ensisijaisesti juomavedestä tai elintarvikkeista, jotka ovat saastuneet ihmisulosteella. Erityisesti epidemiat on yhdistetty kypsentämättömänä syötäviin kasviksiin, esimerkiksi ulkomailta tulleisiin pakastemarjoihin. Ilmeisesti tauti on tarttunut myös uimavedestä. Päinvastoin kuin useimmat ripulitaudit, norovirusripuli tarttuu herkästi myös ihmisestä toiseen ja aiheuttaa tautiryppäitä. Hyvin pieni annos, vain 10 norovirusta, riittää aiheuttamaan taudin, ja grammassa ripuliulostetta on miljardeja viruksia. Tartunnan voi siten saada myös pinnoilta, joita sairas on koskettanut (kotona esimerkiksi valokatkaisijoista ja ovenkahvoista). Ympäristössä, esimerkiksi kodeissa, virus säilyy tartuttavana useitakin päiviä. Kun yksi perheestä sairastuu, yleensä kaikki saavat tartunnan, mutta vainnoin puolet saa taudin. Samaa saastunutta ruokaa syöneistä usein valtaosa sairastuu, ja näin epidemia havaitaan ja syynä oleva ruoka-aine voidaan usein tunnistaa. Osa ihmisistä ei sairastu ollenkaan oireiseen tautiin tai he sairastuvat lievästi. Tämä liittyy suolen solujen pinnalla olevien viruksen reseptorina toimivien rakenteiden erilaiseen geneettiseen ilmenemiseen.
Norovirus aiheuttaa epidemioita herkästi myös sairaaloissa ja laitoksissa huolimatta näissä noudatettavasta käsihygieniasta. Noin puolet osaston potilaista ja henkilökunnasta saattaa sairastua viikon tai parin kuluessa, kunnes epidemia väistyy.
Noroviruksen oireet
Taudin itämisaika on lyhyt, yleensä 12 tunnista kahteen vuorokauteen. Rotavirus ja norovirus aiheuttavat hyvin samankaltaisen taudin. Sairaus eroaa bakteeriripuleista (ks. esim. Turistiripuli eli matkaripuli ja Kampylobakteerin, salmonellan, shigellan ja EHEC-bakteerin aiheuttamat suolistotulehdukset) yleensä siten, että oireet alkavat hyvin äkillisesti ja oireina ovat ripulin lisäksi lähes kaikilla pahoinvointi tai oksennukset ja usein myös lievä kuume tai kuumeinen olo särkyineen.
Oireet loppuvat yleensä lähes yhtä äkillisesti kuin ovat alkaneetkin. Niiden kesto on tyypillisesti 1–2 vuorokautta. Vaikka potilas on parantunut norovirustaudista, hän erittää virusta vielä useita päiviä. Käytännössä tartuttavuus kuitenkin päättyy heti, kun varsinainen ripuli loppuu. Suolen toiminta voi olla tämän jälkeenkin epäsäännöllistä vielä usean viikon ajan.
Elintarviketyössä olevien tulisi olla pois töistä kaksi vuorokautta ripulivaiheen ja oksennusten päättymisen jälkeen. Lasten kohdalla kahden vuorokauden oireeton aika ennen päivähoitoon palaamista on myös suositeltavaa.
Taudin sairastaneille kehittyy vain lyhytaikainen, kuukausia tai vuoden kestävä immuniteetti eikä sekään ole täysin suojaava. Lisäksi suoja on huono muita kuin juuri tuon taudin aiheuttaneen noroviruksen kantoja vastaan. Esimerkiksi vuonna 2015 Suomessa oli liikkeellä kuusi eri norovirustyyppiä (genotyyppiä). Toisin kuin useat bakteeriripulit, norovirustauti ei aiheuta jälkitauteja, kuten kroonista ripulia tai niveltulehduksia (reaktiivisia artriitteja).
Noroviruksen toteaminen
Koska noroviruksen aiheuttama tauti on oireiltaan tyypillinen, lyhytaikainen ja ankarista oireistaan huolimatta varsin viaton eikä siihen ole lääkehoitoa, ulostenäytteitä viruksen etsimiseksi ei yksittäisiltä potilailta yleensä oteta. Taudinmääritys tehdään tyypillisten oireiden ja sairauden käyttäytymisen perusteella. Epidemioiden yhteydessä virus tunnistetaan yleensä geenimonistustekniikalla (PCR-testillä) potilasnäytteestä, vedestä tai ruoasta.
Noroviruksen itsehoito
Noroviruksen aiheuttamaan tautiin ei ole olemassa lääkehoitoa. Yleishoito kotona on sama kuin muissa äkillisissä ripulitaudeissa. Tärkeintä on pitää huolta riittävästä nesteen nauttimisesta (ks. ).
Milloin hoitoon?
Taudin toteamista (diagnoosia) varten lääkäriin ei tarvitse lähteä, jos oireet ovat tyypilliset. Usein lähiympäristössä on joku muukin sairastunut samankaltaisin oirein. Parantavaa hoitoakaan ei ole tarjolla.
Ripuli ja oksennukset voivat kuitenkin jo vuorokaudessa aiheuttaa voimakkaan nestehukan. Erityisesti hyvin iäkkäät potilaat sekä pienimmät lapset voivat joutua hakemaan apua elimistön kuivumiseen, etenkin jos oksentelu haittaa juomista. Kuivuminen näkyy voimakkaana uupumisena ja limakalvojen kuivuutena. Viimeistään jos kuume ei väisty parissa vuorokaudessa, jos ulosteessa on verta ilman että on peräpukamia tai jos ripuli kestää laantumattomana pitempään kuin kolme päivää, on syytä mennä lääkäriin selvittämään, onko aiheuttaja sittenkin jokin muu kuin norovirus. Lääkärin apuun turvautuminen on kuitenkin hyvin harvoin tarpeen.
Jos isompi seurue sairastuu norovirusripuliksi sopivaan tautiin aterioituaan yhdessä samassa ruokapaikassa tai syötyään samaa kypsentämätöntä ruokaa, asiasta on hyvä ilmoittaa terveyskeskukseen, jotta voidaan selvittää viruksen mahdollinen laajempi leviäminen.
Norovirustartunnan ehkäisy
Huolellinen käsienpesu vähentää virusten määrää käsissä merkittävästi. Siksi kädet tulee pestä aina WC:stä lähtiessä ja ennen ruokailua runsaalla lämpimällä vedellä ja saippualla. Käsien kuivaaminen pesun jälkeen lisää tehoa. Desinfektioaineet (esim. alkoholipitoiset käsihuuhteet) eivät hävitä virusta käsistä ja pinnoilta yhtä tehokkaasti kuin saippuapesu, eikä niiden käyttö korvaa pesemistä (ks. tarkemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohje).
Noroviruksen säilyminen taudinaiheuttamiskykyisenä riippuu ulkoisista olosuhteista. Vaikka virusten määrä pinnoilla vähenee jo tuntien kuluessa, norovirus voi säilyä hengissä ympäristössä useita vuorokausia. Siksi huolellinen WC:n, hanojen ja kosketuspintojen siivous klooripohjaisilla siivousaineilla on tarpeen niin sairastuneen kodissa kuin laitoksissakin.
Oksennus ja mahdollinen ripuliuloste siivotaan kertakäyttöhansikkaita käyttäen. Puhdistusliinat ja hansikkaat suljetaan välittömästi jätepussiin ja kuljetetaan jäteastiaan samoin kuin kaikki lähietäisyydellä olevat ruoat. Vaatteet ja lakanat pestään pyykinpesukoneessa mieluiten vähintään 60 °C:n lämpötilassa. Virus ei kuole kylmässä (se säilyy elossa pakasteissakin). Ruoka-aineen turvalliseksi tekeminen vaatii keittämisen tai kuumentamisen 90 °C:een kahden minuutin ajaksi. Tätä käsittelyä on suositeltu erityisesti ulkomaisille pakastemarjoille.
Norovirusta vastaan ei ole rokotetta, eikä lapsille annettava rotavirusrokote suojaa norovirusripulilta.
