Keskeistä

Yleistä

Keliakian oireet

Oireet voivat olla hyvin monenlaisia. Useilla ne ovat lieviä, ja osalla niitä ei ole lainkaan.

Tyypillisimmät oireet ovat

• pitkäaikainen ripuli ja löysät ulosteet
• vatsakipu, turvotukset ja ilmavaivat
• ummetus
• suolen toiminnan vaihtelu
• lapsilla kasvun hidastuminen.

Oireet voivat olla samanlaisia kuin ärtyvän suolen oireyhtymässä. Laihtuminen on klassinen keliakiaoire, mutta nykyisin suurin osa potilaista on normaali- tai ylipainoisia.

Sairauteen liittyy usein ravintoaineiden imeytymishäiriö, jonka seurauksena voi esiintyä joidenkin ravintoaineiden puutosta. Yleisimmät ovat raudanpuuteanemia, D-vitamiinin puute sekä suolivaurion aiheuttama toissijainen laktoosi-intoleranssi.

Keliakiassa esiintyy myös monia vaivoja, jotka eivät liity suolistoon. Keliakiaa sairastavilla on todettu tavallista enemmän lapsettomuutta, keskenmenoja, osteoporoosia (luun haurastumista), masennusta, maksaentsyymien nousua, pysyvien hampaiden kiillevaurioita ja hermostoon liittyviä oireita, kuten muistihäiriöitä.

Ihokeliakiassa pääoireena esiintyy voimakkaasti kutisevia rakkuloita kyynärpäissä, polvissa, hiuspohjassa ja pakaroissa. Melkein kaikilla ihokeliakiaa sairastavilla on myös ”suolikeliakia”, mutta se on usein lieväoireinen tai oireeton.

Keliakian syyt

Keliakian aiheuttaa vehnässä, rukiissa ja ohrassa esiintyvä valkuaisaine gluteeni. Perinnöllisesti alttiilla henkilöillä se vaurioittaa, ilmeisesti immunologisen reaktion kautta, ohutsuolen sisäpintaa verhoavan limakalvon soluja. Sen seurauksena limakalvon nukkakerros lyhentyy ja vaurioituu, jolloin ravintoaineiden imeytyminen suolesta solujen kautta verenkiertoon häiriintyy (kuva ).

Keliakia on autoimmuunitauti, johon liittyy taipumus vasta-aineiden muodostumiseen omia kudoksia kohtaan. Siksi keliakiaa sairastavilla esiintyy muuta väestöä useammin muita autoimmuunitauteja, esimerkiksi tyypin 1 diabetesta ja kilpirauhasen sairauksia.

Keliakian toteaminen

Keliakiatutkimukset ovat aiheelliset, jos esiintyy siihen sopivia vatsaoireita, ravinnon imeytymishäiriöitä tai ihokeliakiaan sopivaa ihottumaa. Keliakiatutkimukset tulee tutkia normaalin, gluteenia sisältävän ruokavalion aikana. Jos keliakiaruokavalio on aloitettu, tulee palata gluteenipitoiseen ruokavalioon vähintään 3 kuukauden ajaksi ennen näytteiden ottoa.

Ensisijaisena alkututkimuksena on ns. transglutaminaasivasta-aineiden määritys verikokeella. Tutkimusta täydennetään määrittämällä verestä niin kutsutut endomysiumvasta-aineet, joiden esiintyminen on luotettava merkki keliakiasta. Tyypillisessä tapauksessa diagnoosi voidaan tehdä pelkillä vasta-ainetutkimuksilla ilman ohutsuolen tähystystä.

Ellei diagnoosia voida asettaa riittävän korkeiden vasta-ainepitoisuuksien perusteella, keliakiadiagnoosi varmistetaan suolinäytteen mikroskooppisella tutkimuksella. Näyte otetaan mahan tähystyksessä, jonka yhteydessä tähystin viedään ohutsuolen puolelle.

Ihokeliakia varmistetaan terveeltä iholta otetun näytepalan perusteella. Ihokeliakiassa veren keliakiavasta-aineet eivät nouse noin kolmasosalla ihokeliaakikoista.

Keliakian hoito

Hoitona on pysyvästi gluteeniton ruokavalio, joka on ainoa tehokas keliakian hoitomuoto. Ruokavaliossa vältetään kokonaan vehnää, ruista ja ohraa sisältäviä ruokia, ja ne korvataan gluteenittomilla tuotteilla. Hoito on elinikäinen, ja siinä tulee pyrkiä mahdollisimman tiukasti karttamaan mainittuja viljoja. Gluteeniton kaura soveltuu keliakiaa sairastaville. Ruokavaliohoito aloitetaan ravitsemusterapeutin ohjauksessa. Keliakian ravitsemushoidosta on oma artikkeli.

Ihokeliakian hoidossa noudatetaan samaa elinikäistä gluteenitonta ruokavaliota kuin suolistokeliakiassa. Pelkällä ruokavaliolla iho-oireet häviävät hitaasti, minkä takia ihotautilääkäri aloittaa usein alkuvaiheessa dapsoni-lääkkeen. Dapsoni-lääkettä tarvitaan usein 1–2 vuotta.

Hoidon aikana vatsaoireet yleensä häviävät vähitellen muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Hoidon tehoa voidaan seurata oireiden ja poikkeavien löydösten korjaantumisella, veren vasta-ainemäärityksillä ja joissakin tapauksissa tähystyksessä otetun seurantakoepalan tutkimuksella. Taudin oireet ja suolivaurio ilmaantuvat uudelleen, jos palataan normaaliin ruokavalioon tai gluteenittomasta ruokavaliosta lipsutaan.

Joskus tiukkakaan ruokavalio ei paranna keliakiaa. Tilasta käytetään nimitystä refraktaarikeliakia. Se on Suomessa harvinainen. Tällöin erikoislääkäri tutkii, onko syynä jokin muu suoliston sairaus vai jokin harvinainen keliakian alatyyppi.

Kela myöntää asianmukaisesti varmistettua keliakiaa tai ihokeliakiaa sairastavalle lapselle perusvammaistukea 16-vuotiaaksi asti. Aikuisilta Kelan myöntämä ruokavaliokorvaus on poistunut.

Keliakialiitto ry tarjoaa tietoa keliakiasta ja sen hoidosta sekä apua ja ohjausta gluteenittoman arjen asioihin.

Keliakian seulonta

Seulontaa (keliakian tutkimista vaikka ei esiinny oireita) verikokeen avulla suositellaan henkilöille, joilla riski sairastua on tavallista suurempi. Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt, joiden jollakin perheenjäsenellä on keliakia, tyypin 1 diabetes tai autoimmuunipohjainen kilpirauhastauti (vajaatoiminta, liikatoiminta, krooninen tulehdus), Sjögrenin oireyhtymää sairastavat, Downin oireyhtymän omaavat, pälvikaljupotilaat ja veren immunoglobuliini A:n puutoksesta kärsivät.

Keliakian ehkäisy

Keliakia syntyy perinnöllisesti alttiille henkilöille, eikä siihen tunneta ehkäisyä. Taudin toteamisen ja hoitamisen jälkeen sairauden uusien ohutsuolimuutoksien ja ihokeliakiaihottumien synty voidaan estää gluteenittomalla ruokavaliolla.

Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa tai vilja-allergiaa

Viime aikoina on havaittu, että jotkut ihmiset saavat oireita gluteenista, vaikka heillä ei ole todettu keliakiaa tai vilja-allergiaa. Gluteeniherkkyyden syntymekanismi on epäselvä, mutta syyksi on ajateltu muun muassa ohutsuolen limakalvon lisääntynyttä läpäisevyyttä. Gluteenin ohella esimerkiksi viljojen muiden ainesosien ja FODMAP-hiilihydraattien epäillään olevan ainakin osin oireyhtymän taustalla. Gluteeniherkkyyden toteamiseksi ei ole olemassa mitään luotettavaa testiä ja sen yleisyyttä ei tunneta. Gluteeniherkkyyden erottaminen ärtyvän suolen oireyhtymästä voi olla vaikeaa.

Gluteenittomaan ja viljattomaan ruokavalioon siirtymiseen voi liittyä ravitsemuksellisia pulmia, koska silloin ruokavalio usein muuttuu muuten epäterveellisempään suuntaan. Gluteenitonta dieettiä noudattavilla on todettu kuidun ja kivennäisaineiden (rauta, seleeni, magnesium) saannin vähentyneen ja sokerin käytön lisääntyneen.

Ennen kuin gluteeniherkkyysdiagnoosi voidaan tehdä, pitää keliakian mahdollisuus ja vilja-allergia sulkea pois sopivilla testeillä.