Haitat erilaisia

Energiantuotannon terveysvaarojen vertailua ja etenkin niiden ymmärtämistä vaikeuttaa ennen muuta se, että ne aiheutuvat eri tapauksissa aivan erilaisista asioista. Kivihiilen aiheuttamat terveysvaikutukset liittyvät suurelta osin poltettaessa aiheutuviin päästöihin kuten pienhiukkasiin ja pitkällä tähtäimellä kasvihuonekaasuihin, jossakin määrin kivihiilen kaivosteollisuuden riskeihin.

Vesivoiman terveyshaitat liittyvät suuronnettomuuksiin, jos pato murtuu ja aiheutuu vedenpaisumus, ympäristöhaitat kalastukseen ja suuriin ympäristömuutoksiin. Tuulivoiman haitat liittyvät pääasiassa rakentamiseen tarvittavien materiaalien tuotantovaiheeseen. Ydinvoiman haitat perustuvat uraanin louhinnassa aiheutuviin työterveysriskeihin ja mahdollisen onnettomuuden aiheuttamiin päästöihin. Aurinkovoiman haitat perustuvat aurinkopaneeleihin tarvittavien materiaalien tuottamiseen ja aineiden myrkyllisyyteen ja niistä tuleviin jäteongelmiin. Tässä jos missään tarvitaan siis koko elinkaaren mittaista arviota siitä, mitä haitat yhteensä ovat (ks. Mikä ihmeen elinkaari?).

Normaalikäytöstä vai onnettomuuksista?

Kaikkein eniten yhteiskunnassa on keskusteltu fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman aiheuttamista vaaroista. Tässä ero on hyvin tyypillinen. Ydinvoimasta ei normaalin käytön aikana aiheudu kauas ulottuvia riskejä, mutta onnettomuus voi koskea laajoja alueita. Fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia laajalle leviäviä haittoja taas aiheutuu koko ajan normaalin käytön aikana, mutta onnettomuudet ovat luonteeltaan paikallisia. Melko suuri yksimielisyys on sekä tutkijoiden että maallikoiden kesken siitä, että ydinvoiman osalta onnettomuuden riski on ratkaisevin asia. Tällöin olisi löydettävä tapa verrata onnettomuuden vaikutuksia fossiilisen energiantuotannon jatkuviin riskeihin. Viime vuosina tätä vertailua on pystytty suuresti täsmentämään.

Ydinvoimalaonnettomuuden vertailukohdaksi on muodostunut Tšernobylin onnettomuus. Se oli niin paha kuin ydinvoimalaonnettomuus voi olla, koska huomattava osa kaikesta reaktorissa olevasta radioaktiivisuudesta levisi ympäristöön ensin räjähdyksen ja sitten tulipalon seurauksena (ks. Paljonko Tšernobylin onnettomuus vaikutti terveyteen Suomessa?). Vesijäähdytteisissä reaktoreissa samanlainen tulipalo ei ole mahdollinen, koska niissä ei ole grafiittia, siksi se osa jäisi niissä pois. Niissä on nykyään myös mahdollisen räjähdyksen kestävä suojakupu.

Tšernobylin terveysvaikutuksista tiedetään noin kolmekymmentä välitöntä kuolemantapausta pelastustöiden aikana ja jälkeen. Radioaktiivisen jodipäästön seurauksena on syntynyt noin viisituhatta kilpirauhassyöpää lapsille, näistä henkilöistä alle sadasosa on kuollut. Syöpiä voi tulla jonkin verran lisää, mutta suuruusluokka ei enää muutu. Muita syöpiä voidaan vain arvioida, koska niitä ei pystytä tunnistamaan erilleen Ukrainassa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä joka tapauksessa ilmaantuvista sadoista tuhansista vuotuisista syöpätapauksista. Kokonaissyöpämääräksi on arvioitu suuruusluokkaa 20 000 syöpää 50 vuoden aikana, josta tulisi keskimäärin vain satoja vuodessa. Ne tosin painottuisivat luultavasti 5–15 vuoden kohdalle, mutta silti olisivat vain murto-osa kaikista syövistä. Siten arvio jää laskennalliseksi.

Näitä vaikutuksia on verrattava fossiilisten polttoaineiden käytön aikana aiheutuviin vaikutuksiin. Pienhiukkasten on arvioitu aiheuttavan Euroopassa 300 000 ylimääräistä kuolemaa vuodessa (ks. Mikä kaupunki-ilmassa mättää?). Tämä tarkoittaa, että yhden vuoden fossiilisten polttoaineiden päästöt aiheuttavat enemmän kuolemantapauksia kuin Tšernobylin onnettomuus 50 vuoden aikana. Siten vaikka onnettomuus sattuisi joka vuosi, vaikutus ei yltäisi fossiilisten polttoaineiden haittoihin.

Tähän on kaksi ilmeistä vastaväitettä. Ensiksikään ei tiedetä, mikä osa pienhiukkasten aiheuttamasta kuolleisuudesta aiheutuu energiantuotannosta, ja mikä osa esim. liikenteestä. Tämä onkin tärkeä kysymys selvittää. Tämän hetken arvio on, että noin puolet aiheutuisi liikenteestä.

Toinen vastaväite on, että kuolemat eivät ole vertailukelpoisia. Pienhiukkaset tappavat todennäköisemmin vanhoja, sydänsairaita ja hengityselinsairaita, joilla ei ehkä olisi muutoinkaan kovin paljon elinaikaa jäljellä. Tämäkin on totta, ja on tärkeä selvittää, minkälaisiin väestöryhmiin pienhiukkaset itse asiassa vaikuttavat. Ne lisäävät jonkin verran myös lapsikuolleisuutta. Toisaalta myös säteilyn aiheuttama syöpä, jodin aiheuttamaa lasten kilpirauhassyöpää lukuun ottamatta, kehittyy hitaasti ja on siten myös lähinnä ikääntyvien riski.

Vuonna 2011 tapahtui Japanissa maanjäristyksen ja siitä seuraavan tsunamin aiheuttama Fukušiman ydinvoimalaonnettomuus. Onnettomuuden takia ei säteilyyn kuollut välittömästi yhtään ihmistä, ja vaikka osa työntekijöistä sai sallitut maksimiarvot ylittäviä säteilyannoksia, pitkäaikaisvaikutuksina ei voida odottaa havaittavaa syöpätautien tai muiden säteilyn aiheuttamien sairauksien lisääntymistä. Siten onnettomuuden suurimmat seuraukset ovat taloudellisia, ja terveysvaikutukset ovat puhtaasti laskennallisia arvioita. Ensimmäiset arviot ennustavat 180 laskennallista syöpätapausta onnettomuuden seurauksena, vaikka epävarmuusrajat ovat melko suuret (24–1 800 tapausta). Se on paljon vähemmän, kuin seuraisi tuotettaessa sama määrä energiaa fossiilisilla polttoaineilla. Tsunamin aiheuttama tulva taas tappoi noin 20 000 ihmistä.

Vertailtava vaikka vaikeaa

Esimerkit osoittavat, minkälaisten ongelmien kanssa terveystutkijat joutuvat painiskelemaan, kun arvioidaan erilaisten energiantuotantomuotojen terveysvaikutuksia. Arviot eivät ole riidattomia, mutta tämän hetken paras arvio on kuitenkin keskeisten johtopäätösten osalta aika selvä. Energiantuotantomuotojen keskinäinen haitallisuusjärjestys on:

kivihiili >> öljy >> uusiutuvat energiantuotantomuodot > maakaasu ja ydinvoima

Kivihiili on toisin sanoen haitallisin ja maakaasu ja ydinvoima vähiten haitallisia. Samalla on kuitenkin sanottava, että nämä perustuvat olemassa oleviin tilastotietoihin, ja tekniikan kehittyminen aiheuttaa suuria eroja yhden muodon sisällä. Esimerkiksi 1950-luvulla rakennettu hiilivoimala on täysin toisenlainen terveysriskien suhteen kuin uusinta päästöjen hallintatekniikkaa soveltaen rakennettu 2000-luvun hiilivoimala. Samoin maakaasun aiheuttamat räjähdysriskit ovat erittäin suuret, jos tekniikka ja valvonta eivät ole kunnossa. Suurimmissa maakaasuonnettomuuksissa on kuollut tuhansia ihmisiä.

Koska edellä oleva vaarallisuusjärjestys perustuu olemassa oleviin tilastoihin, siitä puuttuu ilmastonmuutoksen vaikutus. Kuten toisaalla esitetään (ks. Vaikuttaako ilmastonmuutos terveyteen?), ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksien suuruus on vielä epäselvä. Se joka tapauksessa edelleen lisää fossiilisen energiantuotannon syntilistaa.