Metanoli on malliesimerkki kaksinaismoraalista suhtautumisessa kemikaaleihin. Selvästi hengenvaarallisen kemikaalin pitämistä arkipäiväisessä käytössä perustellaan kaupallisilla syillä, vaikka monia turvallisempia aineita on olemassa. Myrkytysten tavallisin kohderyhmä ei herätä useimpien sympatiaa.
Metanoli, metyylialkoholi eli puusprii (CH3OH) kuuluu yleisönkin hyvin tuntemiin kemikaaleihin, koska sen riskit tavallista alkoholia eli etanolia sisältävissä huonosti puhdistetuissa pontikoissa tai denaturoiduissa alkoholituotteissa on koettu vuosikymmenien mittaan kouriintuntuvasti. Suomessa metanolin käyttöön denaturoimisaineena on suhtauduttu hyvin kriittisesti. Lausuipa edesmennyt farmakologian professori Armas Vartiainen kerran Lääkintöhallitukselle, että sen hyväksyminen pitäisi käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska samalla säädetään kuolemanrangaistus denaturoidun alkoholin juojalle.
Metanolimyrkytys on tyyppiesimerkki odottamattomista vaikutuksista, kun yhdenmukaistetaan standardeja sellaisten maiden kesken, joilla on hyvin erilainen kulttuuri ja erilaiset traditiot. Metanolin ja metanolia sisältävien kulutustuotteiden vähittäismyynti vapautettiin Suomen ETA-jäsenyyden myötä v. 1994, kun kemikaalilainsäädäntöömme kuuluvan ilmoitusvelvollisuuden katsottiin rajoittavan tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Metanolia käytetään lähinnä autojen tuulilasinpesunesteissä, ei tosin juuri enää Suomessa. Sen etuja etanoli- ja isopropanolipohjaisiin tuulilasinpesunesteisiin verrattuna on hyvä tehokkuus ja selvästi halvempi hinta.
Terveysvaikutukset
Metanolin terveysvaikutuksiin kuuluvat sekä äkilliset myrkytykset että pitkäaikaiseen altistumiseen liittyvät haitat. Myrkytykset ovat pääosin seurausta metanolia sisältävien pesuaineiden väärinkäytöstä päihtymistarkoitukseen. Metanolimyrkytysepidemia alkoi v. 1995, kun metanolipohjaiset tuulilasinpesunesteet tulivat markkinoille. Metanolin aiheuttamat myrkytyskuolemat yleistyivät vuoteen 2000 saakka, jolloin metanolia sisältävien tuotteiden pakkausmerkintöjä muutettiin niin, että metanolipitoisuudesta riippumatta ruvettiin käyttämään erittäin myrkyllisen kemikaalin pääkallomerkintää. Ongelma on edelleen olemassa, vaikka myrkytykset ovat vähentyneet.
Metanolin tappava annos suun kautta on 80–150 millilitraa 40-prosenttista metanolia, mutta jo 15 millilitran annoksen on todettu joskus aiheuttavan kuoleman. Jo 4 millilitran annoksesta (teelusikallinen) voi seurata sokeus. Sokeus seuraa metanolin hapettumisesta elimistössä formaldehydiksi ja muurahaishapoksi. Formaldehydi hajoaa niin nopeasti edelleen muurahaishapoksi, että sitä ei mittauksissa yleensä todeta, mutta muurahaishappopitoisuudet voivat olla niin suuria, että seuraa metabolinen asidoosi (aineenvaihdunnallinen happomyrkytys), ja tämä vaurioittaa silmiä ja aivoja. Pysyvä sokeus voi seurata 48 tunnissa.
Hengitystiealtistus
Metanolipohjaisten tuulilasinpesunesteiden käyttö voi johtaa pitkäaikaiseen hengitystiealtistumiseen, jonka haittavaikutuksina saattaa ilmetä keskushermosto-oireita, päänsärkyä, näköhäiriöitä, lisääntynyttä väsymystä ja huomiokyvyn heikkenemistä. Nämä puolestaan ovat selvä liikenneturvallisuusriski. Altistuminen riippuu auton raitisilmanoton teknisestä järjestelystä. Vaikka metanolipitoisten pesunesteiden käyttöön liittyvien riskien perusteellinen arviointi edellyttäisi lisätutkimuksia, on selvää, että metanoli voi olla merkittävä terveysriski. Erityisesti raskaana olevien naisten ja pienten lasten altistumista tulisi rajoittaa.
