Viime aikoina mielen hyvinvointia käsittelevissä jutuissa on nostettu esiin myötätunnon ja itsemyötätunnon keskeiset roolit hyvinvointia vahvistavana voimavarana. Mistä se kertoo?
Vaikeudet ja muutokset kuuluvat väistämättä elämään. Jokaisella meistä on hetkiä, kun asiat eivät suju toivotulla tavalla tai odotetusti. Myötätunnon ja itsemyötätunnon taidot ovat kuin puskuri, joka pehmentää iskuja ja auttaa kohtaamaan haasteita tasapainoisemmin sekä kasvattamaan voimavaroja.
Myötätunto on hyvän tahtomista toiselle tavalla, joka koskettaa. Empatia herää ja myötätunto saa meidät toimimaan. Huomaamme toisen tilanteen ja osoitamme omalla toiminnallamme, että välitämme. Useimmille meistä myötätunnon herääminen on luontaista, etenkin jos hankaluutta kokeva ihminen on läheinen. Myötätunnon voima on lisäksi siinä, miten se saa kurottamaan myös meille vieraita kohti ja muistuttaa, miten tuo ihminen, joka kärsii, voisin olla minä. Tämän tunnistaminen yhdistää.
Itsemyötätunnon avulla tarjoamme itsellemme tarvittaessa samankaltaista lämpöä, kannattelua ja huolenpitoa. Ajatuksen tasolla voi olla helppo ymmärtää itsemyötätunnon merkitys, mutta se ei aina siirry käytäntöön voimavaraksi. Tarvitaan havahtumista siihen, että itselle ylipäätään voi osoittaa lämpöä ja ymmärrystä esimerkiksi kovan vaativuuden ja itsekritiikin sijaan. On myös avauduttava sille, että lämpö ja hyvän toivominen itselle saa koskettaa – olen sen arvoinen. Tällaisen kokeminen voi tuntua aluksi vieraalta, jos siihen ei ole tottunut.
Mistä aloittaa?
Myötätuntoisen mielen ja asennoitumisen vahvistaminen voi tapahtua kolmen askeleen avulla.
- Lämpimän utelias ja tietoinen havainnointi auttaa huomaamaan, millaisia omat ajatukset ja tunteet ovat kussakin hetkessä, ja kuinka ne ovat jatkuvassa liikkeessä.Mieli voi jäädä vatvomaan tai vastustella hankalaa asiaa. Oman tilanteen ja olon tunnistaminen ja hyväksyminen on edellytys myötätuntoiselle asenteelle itseä kohtaan.
- Tämä askel muistuttaa inhimillisyydestä ja yhteisestä ihmisyydestä. Monet kokemukset ovat meille yhteisiä. Moni kokee jotain samankaltaista – en ole yksin. Tämän muistaminen antaa tarvittavaa mittakaavaa ja kannattelua tai lohtua. Esimerkiksi terveyden ja toimintakyvyn menetykseen ja moniin muihin vaikeisiin kokemuksiin voi liittyä häpeää ja muita negatiivissävytteisiä tunteita. Ne saavat usein aikaan sen, että ihminen käpertyy liiaksi omaan kokemukseensa. Myös surussa huomio kääntyy sisäänpäin.
- Itsemyötätunto luo tilaa lempeälle ja hyväksyvälle suhtautumiselle itseemme: mitä tarvitsen pitääkseni huolta itsestäni? Ystävällinen asennoituminen on aktiivista ja ymmärtäväistä itsestä välittämistä sekä hyvän toivomista itselle sen sijaan, että vaadimme liikaa, soimaamme tai kritisoimme itseämme.
Itsemyötätunnon hyötyjä
Tunteiden säätelyn taidot ja kyky kohdata epämukavuutta rakentavat mielen hyvinvointia. Myötätuntoinen suhtautuminen itseen mahdollistaa, että vaikeuteen ja sen tuomaan huoleen, pelkoon tai muuhun tunteeseen uskaltaa pysähtyä. Stressi ja uhan kokeminen saa meidät usein välttelemään tai toimimaan reaktiivisesti. Taito suhtautua lämmöllä omaan kokemukseen ja rauhoittaa itseämme hiljentää aivoissa syntyvää uhkakokemusta ja tuo turvaa. Saamme parasympaattisen hermoston aktivoitumaan. Tämän myötä toimintaan tulee harkintaa ja viisautta.
Yksi uskomus on, että itsemyötätunto voisi syödä motivaatiota ja aikaansaamista: entä jos päästän itseni liian helpolla? Asia on kuitenkin päinvastoin. Itsemyötätunto on avuksi motivaation löytämisessä ja ylläpitämisessä esimerkiksi elämäntapamuutoksissa. Koska monesti matkaan tulee mutkia ja kuoppia, kompurointiin osaa suhtautua hyväntahtoisesti ja ymmärtävästi. Rohkaiseva sisäinen puhe ruokkii motivaatiota ja toiveikkuutta, se on kuin viisaan ystävän tarjoamaa tukea. Millaiset sanat ja eleet tuovat sinulle voimaa ja vahvuutta? Jo äänensävyltään sisäinen kannustava puhe on hyvin erilaista kuin mahdollinen moitepuhe, joka kumpuaa riittämättömyydestä, epäonnistumisen pelosta tai häpeästä.
Tutkimukset tukevat arkikokemusta siitä, että myötätuntoisen asennoitumisen myötä tyytyväisyys elämään ja onnellisuuden kokeminen vahvistuvat. Itseä ja omia kokemuksia oppii katsomaan lempeästi ja arvostamaan omia vahvuuksiaan. Kun huomaa aktiivisesti sitä, mitä tarvitsee ja mikä ravitsee, alkaa pitää vastuullisemmin huolta itsestään ja hyvinvoinnistaan. Myös avun vastaanottaminen tuntuu tällöin helpommalta.
Myötätuntoinen suhtautuminen itseen välittyy myönteisesti myös muille ihmisille. Viritymme toisten taajuudelle ja jaksamme paremmin vastata heidän tarpeisiin, kun säilytämme yhteyden myös itseemme ja pidämme huolta omista voimavaroista. Itsemyötätunto siis auttaa luomaan tasapainoa itsestä ja toisista huolehtimiseen. Se suojaa väsymiseltä tai uupumiselta, jos vastuullasi on pitää huolta toisista ja kohdata erilaisia hankaluuksia.
Itsemyötätunto on sekä pehmeää että voimallista. Pehmeä puoli tuo kokemuksiin lämpöä ja huolenpitoa. Voimallista puolta tarvitsemme, kun vedämme rajoja ja puolustamme itsellemme tärkeitä asioita ja arvoja sekä silloin, kun on tarve saada asioita aikaan.
Miten itsemyötätunto avuksi arkeen?
Itsemyötätunnon kasvattamisessa tärkeä kysymys on, minkälaisia asioita tarvitset pitääksesi huolta itsestäsi. Mikä tuo keveyttä tai palautumista jokaiseen päivään? Joskus vastaus on tietoinen pysähtyminen ja läsnäolo, hellittämistä ja tasapainoa tuova hengitys tai kosketus, joskus liikkeelle lähteminen tai juttelu ystävän kanssa. Arjen valinnoilla on iso merkitys siinä, miten myötätuntoinen mieli alkaa juurtua – on se sitten työn ja tekemisen rajaamista tai ajan järjestämistä merkityksellisille asioille.
Samalla itseen kohdistuvan myötätunnon vahvistamisesta ei pidä tulla uusi vaatimus tai itsensä parantamis- tai kehittämisprojekti. Pikemminkin se on keskeneräisyyden sallimista, joka koskee myös tämän taidon omaksumista. Silloin voi olla sovussa itsensä, kaikenlaisten asioiden ja elämän tarjoaman sekasotkun kanssa, riittävän hyvänä ja juuri sopivana.
Kirjoittajat:
Mari Juote, FM, työnohjaaja ja valmentaja
Leena Rasanen, sosiaalipsykologi, psykoterapeutti
Molemmat ovat mindfulness- ja itsemyötätuntotaitojen opettajia/ Center for Mindful Self-Compassion
