Levottomat jalat vaivassa on kyse suhteellisen tavallisesta oireistosta, jonka syytä ei tiedetä. Eurooppalaisilla sitä on arvioitu esiintyvän 5–10 %:lla väestöstä. Tyypillistä sille on erilaiset tuntemukset alaraajoissa ja siihen liittyvä tarve liikutella jalkoja oireiden helpottamiseksi. Yleensä vaiva esiintyy levossa ja häiritsee yöunta. Sen onkin katsottu olevan yksi tavallisimmista unihäiriön muodoista.
Levottomat jalat -oireyhtymää voidaan pitää sairautena (diagnoosina), koska sille on yhteisesti sovitut diagnostiset kriteerit. Niiden perusteella potilaan oireistoa voidaan luokitella ja määrätä esimerkiksi lääkehoitoa sekä seurata sairauden kehittymistä.
Oireyhtymää esiintyy lähes kaiken ikäisillä. Osalla oireet alkavat jo lapsuudessa ja toisilla vasta myöhään aikuisiällä. Se on naisilla tavallisempi ja raskauden on todettu olevan riskiä lisäävä tekijä. Raskaudenaikainen oireyhtymä onkin yksi sen tunnetuimmista muodoista (ks. Raskaus ja jalkaterveys).
Toteaminen
Kansainvälisten diagnostisten kriteerien (taulukko Levottomat jalat -oireyhtymän diagnostiset kriteerit) mukaan diagnoosin tekemiseksi ei tarvita muuta kuin potilaan haastattelu ja lääkärin kliininen arvio. Oireyhtymän toteaminen edellyttää, että kaikki viisi diagnostista kriteeriä täyttyvät. Nämä diagnostiset kriteerit on tärkeää tuntea, kun hoitoa arvioidaan tai oireyhtymän tutkimuksia suunnitellaan, jotta varmasti puhutaan samasta oireyhtymästä.
Tyypillisesti oireyhtymää esiintyy sitä useammin, mitä vanhemmiksi tulemme. Selvitysten perusteella sitä esiintyy myös lapsilla, joskin harvemmin.
Aiheuttajat
Geneettisillä tekijöillä näyttäisi olevan merkittävä rooli oireyhtymän synnyssä. Jopa 63 %:lla oireisista potilaista on joku levottomista jaloista kärsivä lähisukulainen. Vaikka geneettisillä tekijöillä on merkitystä, epäillään, että taustatekijöinä vaikuttavat erityisesti raudan puute kudoksissa ja dopamiinin metabolia.
Raudan puutteen osalta on voitu todeta, että ferritiinipitoisuudet (varastorauta) selkäydinnesteessä ovat alentuneet, vaikka ferritiini perifeerisestä verestä mitattuna onkin normaali. Myös erilaisissa kuvantamistutkimuksissa on viitteitä keskushermoston rautavarastojen puutteesta. Keskushermoston raudan puutteen vaikutus saattaa välittyä tiettyjen aivojen osien (erityisesti substantia nigra) hapen puutteen ja myeliinin (hermoston rasvainen, sähköä eristävä kalvosto) vähenemisen kautta.
Dopamiinin metabolian häiriöt
Dopamiinin metabolian on puolestaan todettu liittyvän oireisiin, sillä levodopan (dopamiinin esiaste) tai dopamiiniagonistien (lääkeaineet, jotka vaikuttavat suoraan dopamiinireseptoreihin) on usein todettu lieventävän potilaan kokemia oireita. Dopamiinisysteemin häiriön monimutkaisuus on myöhemmin tutkimuksissa tullut selvästi ilmi. Vaikka dopamiinin (levodopa) lisäämisellä voidaan lievittää oireita, ei varsinaisesta dopamiinin puutteesta aivoissa ole saatu viitteitä. Paradoksaalisesti on todettu jopa dopamiinin olevan koholla ja häiriö liittynee dopamiinin lisääntyneeseen kiertoon. Miten ja missä määrin dopamiinin häiriintynyt metabolia aiheuttaa levottamat jalat oireyhtymää on edelleen paljastamatta.
Raudanpuute kudostasolla ja häiriintynyt dopamiinin metabolia vaikuttavat jollakin tavalla olevan liitoksissa toisiinsa. Viime aikoina on ehdotettu myös muiden välittäjäaineiden kuten adenosiinin ja glutamaatin toiminnallisten häiriöiden olevan merkittäviä taustatekijöitä. On mahdollista, että nämä todetut välittäjäaineiden muutokset ovat seurauksia ja oireyhtymän syntymekanismi on edelleen epäselvä.
Hoito
Parantavaa hoitoa ei ole koska oireiston taustatekijät tunnetaan edelleen huonosti. Oireistoa voidaan lievittää lääkityksellä, mutta tapauskohtaisesti kannattaa pitkäkestoisen lääkityksen tullessa kyseeseen punnita kokonaistilanne ja ottaa huomioon lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset pitkäaikaisessa käytössä. Nämä vaikutukset pitää tuntea ja verrata niitä yksilöllisesti saavutettavissa olevaan hyötyyn.
Lääkehoitojen lisäksi on myös kuvattu lukuisia lääkkeettömiä hoitoja, mutta niiden tehosta on vain vähän näyttöä. Näitä ovat muun muassa jooga, hieronta, kuumat kylvyt, aerobic ja elämäntapamuutokset.
Lisäksi kannattaa tutkia mahdollisen piilevän raudanpuutteen olemassaolo. Kansainvälisessä kirjallisuudessa pidetään ferritiinitasoa alle 75 mikrog/l yhdessä oireiden kanssa aiheena aloittaa rautasubstituutio. On myös hyvä muistaa, että ferritiini yksinään saattaa olla epäluotettava mittari rautavarastojen suhteen, koska sen pitoisuus verenkierrossa nousee monien akuutin vaiheen reaktioiden (erilaiset tulehdukset) seurauksena.
Lääkehoito
Keskivaikeassa tai vaikeassa levottomat jalat -oireyhtymässä on perusteltua tapauskohtaisesti käyttää lääkehoitoa. Tavallisesti käytetään dopamiiniagonisteja, koska ne lievittävät oireita nopeasti ja tehokkaasti. Kuitenkin ongelmana voivat olla niiden aiheuttamat vakavat haittavaikutukset (pakko-oireet, unettomuus, pahoinvointi ja ortostaattinen hypotensio). Näiden lisäksi saattaa esiintyä levottomat jalat -oireiden lisääntymistä ja vakavia keskushermosto-oireita lääkityksen lopettamisen tai vähentämisen yhteydessä.
Dopamiiniagonisteista tunnetuin on pramipeksoli, jolle levottomat jalat -oireyhtymä on Suomessa määritelty käyttöaiheeksi (Parkinsonin taudin lisäksi). Kyseessä on dopamiiniagonisti, joka sitoutuu selektiivisesti dopamiinireseptoreihin. Saman vaikutusmekanismin lääkkeisiin kuuluvat myös ropiniroli ja iholaastarin muodossa annosteltava rotigotiini, jonka ainoana käyttöaiheena onkin levottomat jalat -oireyhtymän oireenmukainen hoito.
Epilepsialääkkeiden ryhmään kuuluvaa gabapentiinia on myös käytetty oireiden lievitykseen varsinkin silloin kun oirekuvassa on mukana kipu. Sen käyttöaiheeksi ei kuitenkaan ole määritelty levottomat jalat -oireyhtymää.
Kipulääkkeistä opioideihin kuuluvalla oksikodonin ja naloksonin (opioidiantagonisti, joka vähentää opioideihin liittyvän ummetuksen riskiä) yhdistelmävalmisteella on käyttöaiheena myös levottomat jalat -oireyhtymä silloin, kun dopamiiniagonisteista ei ole ollut hyötyä ja oireisto on kestänyt pitkään, yleensä vähintään puoli vuotta. Lääke annostellaan kahdesti vuorokaudessa ja annosta titrataan vähitellen suuremmaksi ja sopivalle tasolle. Hoidon vastetta ja haittavaikutuksia tulee seurata minimissään 3 kuukauden välein.
Ennuste
Levottomien jalkojen oireisto luonnostaan lisääntyy vähitellen. Vaikeimmissa tapauksissa oireita alkaa esiintyä myös aamupäivisin. Käytetyistä lääkkeistä dopaminergiset lääkkeet voivat paradoksaalisesti aiheuttaa oireiden lisääntymistä.
| 1. | Tarve liikutella jalkoja, joka yleensä liittyy niissä tuntuvaan epämukavaan tunteeseen. |
|---|---|
| 2. | Oireet alkavat tai pahenevat levossa. |
| 3. | Oireet lievittyvät osittain tai kokonaan kun jalkoja liikutellaan. |
| 4. | Oireet esiintyvät tai ainakin ovat voimakkaammat illalla tai yöllä. |
| 5. | Oireet eivät liity johonkin muuhun lääketieteelliseen ongelmaan kuten esim. lihaskivut, laskimoiden vajaatoiminta tai turvotukset. |
