Allergiavasta-ainetutkimukset

Allergiavasta-ainetutkimuksia käytetään silloin, kun haitallisen allergian aiheuttajan osoittaminen on tarpeen diagnostiikan, hoidon tai välttämisen kannalta. Esimerkiksi siedätyshoitovalmisteen valinta, ammattitautiselvitys ja vaikean allergisen reaktion (anafylaksian) jälkeen tietyn allergeenin välttäminen perustuu allergiatestillä varmistettuun diagnoosiin.

Vasta-aineet eli immunoglubuliinit (lyhenne Ig) ovat veren plasmassa olevia valkuaisaineita. Niitä on usean laatuisia, joukossa on ihmiselle hyödyllisiä vasta-aineita bakteereita ja viruksia vastaan. Erityisesti allergiaan liittyvä vasta-aineiden luokka ovat E-ryhmän vasta-aineet (lyhenne IgE). Vasta-aineiden tyypillinen piirre on spesifisyys. Tämä tarkoittaa sitä, että kutakin allergeenia eli allergiaa aiheuttavaa ainetta (joita on tuhansia) vastaan syntyy juuri tähän allergeeniin reagoiva vasta-aine. Tästä on kuitenkin poikkeuksia. Monilla allergeeneilla on toisiaan muistuttavia osia, jotka hämäävät vasta-ainetta niin, että ne tarttuvat myös väärään allergeeniin. Tällöin puhutaan vasta-aineiden ja allergeenien ristireaktiosta.

Seerumin allergiavasta-aineiden määrityksen perusteella arvioidaan herkistymistä tietyille allergeeneille kuten siitepölyille, eläimille, lääkkeille tai ruoka-aineille. Tutkimuksella mitataan joko tiettyä allergeeniryhmää tai yksittäistä allergeenia vastaan kohdistuva IgE-pitoisuus. Perusseulontatutkimuksiin kuuluvat pölyryhmä (S-Pölyerittely) ja ruokaryhmä (S-ruokaerittely), jotka sisältävät tavallisimmat allergian aiheuttajat. Yksittäisen allergeenispesifin IgE -tutkimuksen tekeminen on mielekästä silloin, kun oireiden aiheuttajaksi osataan epäillä yhtä tai muutamaa allergeenia.

Jotkut allergian aiheuttajat, esimerkiksi maapähkinä ja ampiaisen myrkky, sisältävät useita proteiineja eli allergeenikomponentteja, jotka kukin voivat aiheuttaa allergista herkistymistä. Se, mille komponentille ja miten voimakkaasti sille on herkistynyt, vaikuttaa oireiden vaikeusasteeseen. Tätä herkistymisprofiilia voidaan tietyissä tilanteissa selvittää niin sanotuilla proteiinikomponenttitutkimuksilla.

Allergeenispesifin IgE:n ollessa koholla on herkistyminen todennäköistä. Mitä korkeampi arvo on, sitä todennäköisemmin herkistymiseen liittyy myös oireita. Tuloksen merkitys on aina suhteutettava taustatietoihin ja oireisiin. Kaikki herkistyneet eivät saa oireita eli positiivinen testitulos ei aina tarkoita oireista allergiaa. Negatiivinen tulos tekee herkistymisen epätodennäköiseksi, mutta ei täysin poissulje sitä.

Ihopistokokeet

Ihopistokoetta (prick test) käytetään etenkin hengitystieoireiden selvittelyssä sekä nuhaa, astmaa, silmän sidekalvon tulehdusta ja ruoka-allergiaa tutkittaessa.

Pistokoe tehdään tavallisesti kyynärvarren sivulle. Puhtaalle ja kuivalle iholle tipautetaan allergeeniliuosta. Sen läpi pistetään erityisellä pienellä terällä, jota kutsutaan lansetiksi. Testi tarkastetaan 15 minuutin kuluttua, jolloin mahdollinen reaktio on suurimmillaan. Pistokohta voi punoittaa, ja allergiassa punoittavan alueen keskelle nousee paukama. Syntyneen paukaman läpimitta mitataan. Mitä suurempi paukama, sitä todennäköisimmin allergeeni aiheuttaa myös oireita. Ihotestissä voi tulla reaktio jotakin allergeenia kohtaan, vaikka se ei ole aiheuttanut oireita henkilölle. Testien tulkinta ja reaktioiden merkityksen arviointi vaatii kokemusta.

Ihopistokokeen perussarja sisältää tavallisimmat allergian aiheuttajat kuten lehtipuiden, heinien ja pujon siitepölyt, eläinten hilseet, pölypunkin ja luonnossa esiintyvän ulkohomeen. Tämän lisäksi on käytössä erikoissarjoja mm. ruoka-aineille ja lääkeaineille.

Kortisonitablettiannokset, jotka ovat alle 20 mg vuorokaudessa, eivät vaikuta testituloksiin. Antihistamiinitabletit (mm. setiritsiini) estävät reaktioiden ilmaantumisen. Siksi niiden käyttö on lopetettava 5 päivää ennen testejä.

Epikutaanitestit (lapputestit)

Epikutaanitesteillä tutkitaan viivästynyttä kosketusallergiaa. Se voi ilmetä kutisevana ihottumana esimerkiksi metallikorun kohdalla nikkeliallergisella henkilöllä. Lapputestejä käytetään erityisesti selviteltäessä käsi- ja kasvoihottumien syytä.

Testiaineet laitetaan testiliuskoissa oleville alumiinikuvuille eli ihotestilapuille ja kiinnitetään teipin avulla iholle. Testialueet tarkastetaan ensimmäisen kerran kahden vuorokauden kuluttua, kun ihotestilaput poistetaan. Lopullisesti Ihotautilääkäri tulkitsee tulokset ihon muutoksista (kutina, punoitus, turvotus, rakkulat) 3–5 vuorokauden kuluttua testin aloittamisesta.

Lapputestissä käytetään yleisimmin perussarjaa, joka kattaa tavallisimmat kosketusallergian aiheuttajat. Se sisältää metalleja, kumikemikaaleja, voiteiden ainesosia, hajusteita, säilyteaineita ja kortisoneja. Tämän lisäksi on useita muita valmiita testisarjoja kuten hampaanhoitosarja, hoitoaineet, muovit ja liimat, kosmeettiset aineet, kampaajasarja jne.

Kortisonivoidetta ei pidä laittaa testialueelle, sillä se voi heikentää reaktiota. Antihistamiinitabletteja ei tarvitse tauottaa ennen testiä, sillä ne eivät vaikuta reaktioihin tässä testaustavassa (toisin kuin ihopistokokeessa).

Altistuskokeet

Altistuskokeessa tutkitaan, aiheuttaako allergeeni oireita ihmisessä. Selviteltävästä oireesta ja sen voimakkuudesta riippuu, miten ja missä testi suoritetaan.

Ihon altistuskokeessa viivästynyttä kosketusallergiaa epäiltäessä kyynärvarren iholle levitetään tutkittavaa ainetta kahdesti päivässä viikon ajan. Ihottuma ilmestyy yleensä 2.–4. päivänä kokeen alusta.

Avotestissä välitöntä kosketusallergiaa tutkittaessa tutkittava aine levitetään ja hangataan kevyesti kyynärvarren iholle. Tulos tarkistetaan 15–20 minuutin kuluttua.

Lääkeaine- tai ruokayliherkkyyttä tutkitaan suun kautta tapahtuvassa altistuskokeessa. Ruoka-aineallergian toteamiseksi ei riitä välttämiseen liittyvä oireiden väheneminen, vaan diagnoosi selviää altistuksessa, jos välttämisen aikana hävinnyt oire palaa. Kokeessa epäiltyä ruokaa vältetään 1–2 viikkoa. Tämän jälkeen ruoka palautetaan ruokavalioon joko kotona kokeilemalla tai terveydenhuollossa valvotulla altistuskokeella. Oireilua seurataan ruokapäiväkirjalla. Usein tämä pyritään toistamaan, jotta tulos saadaan varmistettua.

Silmän sidekalvojen altistuskoetta käytetään joskus allergisen nuhan ja silmätulehduksen syitä etsittäessä. Kokeessa silmiin tiputetaan vesiliukoista allergeenia. Kokeen tulos viittaa allergiaan, jos kutinaa ja punoitusta ilmenee 15 minuutin kuluessa.

Nenän limakalvoaltistusta käytetään eniten tilanteissa, joissa epäillään työperäistä tai muuta allergista nuhaa. Allergeeni voidaan viedä eri tavoilla nenän limakalvoille: allergeenilla imeytetyllä pumpulisykeröllä, sumutteena tai tippoina. Jos henkilö on allerginen käytettyä allergeenia kohtaan, ilmenee kutinaa, limantuloa, aivastuksia ja nenän tukkoisuutta. Tämäkin reaktio alkaa 15 minuutin kuluessa.

Keuhkoputkien altistuskoetta tarvitaan joskus astman tutkimiseksi. Altistuskoe on vaativa tutkimus jo senkin takia, että jos käytetty allergeeni aiheuttaa astmakohtauksen, potilas tarvitsee välitöntä hoitoa. Kokeen aikana potilas hengittää laitteesta sumutteena olevaa allergeenia, jonka pitoisuutta sumutteessa vähitellen lisätään. Hengityksen ulosvirtausta mitataan lyhyin väliajoin. Sen heikkeneminen on merkki siitä, että allergeeni on aiheuttanut keuhkoputkien supistumista.