Virtsan partikkelien laskennalla saadaan tietoa munuaisten ja virtsateiden tilasta. Tutkimuksella saadaan virtsan kemiallista seulontaa (U-KemSeul) tarkempi kuva virtsassa olevien solujen määrästä.

Punasolujen eli erytrosyyttien (Eryt) lisäännyttyä virtsassa puhutaan verivirtsaisuudesta eli hematuriasta. Jos virtsa on kirkasta, mutta punasoluja löytyy, käytetään termiä mikroskooppinen hematuria. Jos virtsa on punaista, kyseessä on paljain silmin näkyvä eli makroskooppinen hematuria.

Verivirtsaisuus on monien virtsatiesairauksien oire ja vaatii lisäselvityksiä. Ensin kuitenkin tarkistetaan, onko sittenkin kysymyksessä kuukautisvuodon tai liian voimakkaan alapesun hiertymän aiheuttama "väärä hälytys". Kuukautisten aikana näitä tutkimuksia ei siksi kannattaisi tehdä. Myös virtsatieinfektion aikana punasoluja löytyy enemmän virtsasta. Merkittävä hematuria vastaa noin 50 E6/l tai sitä suurempaa punasolujen pitoisuutta.

Valkosolujen eli leukosyyttien (Leuk) esiintyminen virtsassa merkitsee yleensä tulehdusta tai näytettä ei ole otettu tarpeeksi puhtaasti, jolloin iholta on tullut soluja virtsaan. Virtsatietulehduksen todennäköisyys on suuri, jos leukosyyttipitoisuus on 100 E6/l tai suurempi.

Virtsassa voidaan nähdä myös muita soluja, jotka ovat hilseilleet munuaistiehyeiden ja virtsateiden seinämistä. Levyepiteelisoluja voi tulla virstanäytteeseen myös silloin, jos näytettä ei ole otettu tarpeeksi puhtaasti. Näiden muiden epiteelisolujen ja lieriöiden merkitys virtsateiden sairauksien tutkimisessa on nykyisin melko vähäinen.

Jos bakteereita näkyy paljon, viittaa se tulehdukseen. Silloin yleensä tehdään myös virtsan bakteeriviljely (U-BaktVi)