Mikä on lapsen normaali hemoglobiiniarvo?

Hemoglobiiniarvo kertoo veren punasoluissa olevan happea kuljettavan valkuaisaineen, hemoglobiinin, määrän. Punasolujen tärkeä tehtävä on kuljettaa happea kudoksiin. Happi on punasoluissa kiinnittynyt hemoglobiiniin.

Hemoglobiiniarvot ovat pienillä lapsilla erilaisia kuin aikuisilla. Vastasyntyneellä normaali hemoglobiiniarvo on 170–200 g/l. Syntymän jälkeen pitoisuus putoaa nopeasti niin, että 2–3 kuukauden iässä saavutetaan taso 120 g/l:n taso. Tämä taso pysyy usein pitkään, ja vasta kouluiässä saavutetaan taso 130 g/l. Aikuistasoa pienempi hemoglobiiniarvo ei ole lapselle haitaksi, mutta voi usein huolestuttaa vanhempia, jotka ovat tottuneet suurempiin arvoihin.

Mikä aiheuttaa anemian?

Anemialla tarkoitetaan pienentynyttä veren punasolupitoisuutta, joka näkyy pienenä hemoglobiiniarvona. Anemia on lapsilla melko harvinainen pulma, joskin sen syitä on monia. Raudanpuutteesta johtuva anemia on normaalia ravintoa nauttivilla lapsilla harvinainen. Mikäli lapsen ruokavaliota on rajoitettu, kuten esimerkiksi vegaaniperheissä voi käydä, tämä on kuitenkin mahdollista. Raudanpuuteanemia voi myös kehittyä murrosikäisille tytöille, joilla esiintyy runsasta kuukautisvuotoa, tai jos ongelmana on anoreksia.

Pienillä lapsilla anemian syynä voi joskus harvoin olla runsas maidon juominen. Tällöin lapsi tuodaan lääkäriin kalpeuden ja väsymyksen vuoksi ja tulohaastattelussa käy ilmi, että lapsi juo yli litrankin maitoa vuorokaudessa. Tilanne korjaantuu, kun maidonjuontia vähennetään. Kolmas anemian syy voi olla infektion laukaisema tilapäinen punasolutuotannon häiriö eli TEC. Se korjaantuu yleensä itsestään muutamassa viikossa. Anemiaa aiheuttavat pitkäaikaiset veritaudit ovat lapsilla harvinaisia.

Moniin pitkäaikaissairauksiin liittyy anemiaa. Erityisesti näin on munuaissairauksissa, joissa se johtuu erytropoietiinihormonin tuotannon vajeesta. Erytropoetiini on munuaisten tuottama hormoni, joka kiihdyttää punasolutuotantoa, kuten kaikki urheilua seuraavat tietävät. Myös reuma- ja suolistosairauksiin liittyy usein anemiaa. Tunnetaan myös harvinaisia veritauteja, kuten sferosytoosi, talassemia ja autoimmuunihemolyyytinen anemia, joihin liittyy punasolujen hajoaminen ja anemia.

Miten anemiaa hoidetaan?

Jos vanhemmat epäilevät, että lapsi on muuttunut kalpeaksi ja väsyneeksi, tulee aina hakeutua tutkimuksiin. Jos anemia kehittyy hitaasti, lapsi voi olla yllättävän hyväkuntoinen, vaikka veriarvot ovat selvästi huonontuneet. Jos anemia johtuu raudan puutteesta, hoito on hyvin yksinkertainen eli raudan antaminen tabletteina tai liuoksena. Raudan syönnin vaikutus näkyy muutamassa viikossa. Munuaissairauksiin liittyvää anemiaa hoidetaan erytropoietiinipistoksilla, jotka tehokkaasti nostavat hemoglobiiniarvoja. Kaiken kaikkiaan sairauksiin liittyvä anemia usein korjaantuu itse perusongelman hoitamisella.

Mitä veren valkosolut kertovat?

Veren valkosolujen (leukosyytit) tehtävä on torjua infektioita. Valkosoluja on eri tyyppejä ja niillä on kullakin omat ”toimenkuvansa”. Valkosolujen kokonaismäärä veressä on lapsilla jokseenkin samanlainen kuin aikuisilla eli noin 5 miljardia solua litrassa.

Jos lapselle kehittyy infektiotauti, valkosolujen määrä suurenee usein voimakkaasti. Näin tapahtuu erityisesti vaikeissa bakteeri-infektioissa, ja niinpä valkosoluarvoa voidaan käyttää yhtenä mittarina arvioitaessa kuumetaudin syytä. Joissain virusinfektioissa voi käydä myös toisin päin eli veren valkosolujen määrä pienenee normaalista. Joskus vähentyminen on niin huomattava, että kestää useita viikkoja, kunnes arvot palaavat normaaleiksi. Vähäinen valkosolujen määrä altistaa infektioille, joten arvojen normaalistuminen on aina syytä varmistaa.

Mikä on leukemia?

Leukemia on lasten yleisin syöpä, johon sairastuu parikymmentä lasta vuosittain. Leukemiassa jokin valkosolulaji alkaa jakautua kontrolloimattomasti. Tavallisimmin kyse on lymfosyytistä, jolloin leukemia saa lyhenteen ALL. Harvemmin häiriö tapahtuu myelooisen linjan solussa, jolloin käytetään termiä AML.

Leukemiasolun jatkuva lisääntyminen häiritsee luuytimessä normaalien solujen tuotantoa, ja niinpä leukemiapotilaalla ongelmaksi muodostuvat veren vähäinen punasolujen määrä (anemia) ja pieni verihiutaleiden pitoisuus. Jälkimmäinen johtaa usein ihoverenvuotojen syntymiseen. Leukemian ensi oireet ovatkin anemiasta johtuva kalpeus ja väsymys sekä ihoverenvuodot. Usein lapsilla on myös jokin infektio, mikä saattaa häiritä alussa sairauden toteamista.

Epäiltäessä leukemiaa lapsesta otetaan luuydinnäyte, joka yhdessä normaalin verinäytteen kanssa varmistaa diagnoosin. Huonosta maineestaan huolimatta lasten leukemia on usein hyvin hoidettavissa. Valtaosa lapsista saadaan pari vuotta kestävän hoidon avulla paranemaan taudistaan.

Mikä verenvuotojen syynä?

Luuydin tuottaa muiden veren solujen ohella verihiutaleita, joiden tehtävä on hyydyttää verta. Jos lapselle tulee esimerkiksi haava, verihiutaleet tulevat paikalle ja tyrehdyttävät vuodon tukkimalla suonen. Mikäli luuydin tuottaa huonosti verihiutaleita tai verihiutalepitoisuus veressä pienenee muusta syystä, seurauksena on verenvuotoja. Ne ilmenevät usein ihossa pieninä punaisina pisteinä (petekiat) tai laajempina mustelmina. Mikäli lapsella esiintyy ihovuotoja, syynä voi olla esimerkiksi leukemian aiheuttama tuotantohäiriö tai liiallinen verihiutaleiden hajoaminen. Jälkimmäinen on nimeltään ITP ja sitä tavataan eri ikäisillä lapsilla. ITP on hyvänlaatuinen sairaus, joka usein korjaantuu itsestään muutamassa viikossa.

Toistuvien mustelmien ja muiden verenvuotojen syynä voi olla myös ns. hyytymistekijöiden puutos. Kuuluisin näistä taudeista on hemofilia, joka esiintyy suvuittain. Sitä on eri muotoja ja vaikeusasteita, joiden hoito määräytyy perusvian perusteella.

Johtuuko nenänverenvuoto verisairaudesta?

Nenäverenvuoto (epistaksis) on lapsilla yleinen pulma. Syynä on nenän limakalvon ohuiden suonten rikkoutuminen. Tavallinen paikka on nenän väliseinän etuosa. Nenäverenvuoto on lähes poikkeuksetta seurausta paikallisesta verisuonivauriosta, eikä kyse ole veritaudista, kuten vanhemmat usein pelkäävät. Nuha ja niistäminen sekä nenän kaivelu altistavat nenäverenvuodolle. Vuoto hoituu parhaiten puristamalla sieraimet lyttyyn kymmeneksi minuutiksi. Mikäli vuotoja esiintyy usein, korvalääkäri voi käsitellä vuotokohdan laapisliuoksella, jolloin ongelma usein poistuu. Mikäli toistuviin nenäverenvuotoihin liittyy selvää mustelmataipumusta, kalpeutta, väsymystä tai muita yleisoireita, on syytä hakeutua lääkäriin. Nenäverenvuotojen syynä on kuitenkin harvoin veritauti.

Mitä ovat veren tulehdusmittarit?

Infektiotaudeissa veren valkosolupitoisuus usein suurenee, kuten edellä on esitetty. Toinen tulehduksen mittari on C-reaktiivinen proteiini eli CRP, jonka pitoisuus kasvaa monissa infektioissa ja tulehdustaudeissa. CRP on luetettavampi kuin veren valkosolupitoisuus, ja niinpä sitä käytetäänkin runsaasti apuna kuumeista lasta tutkittaessa. Ks. myös artikkeli CRP (P-CRP).

Normaalisti CRP-arvo on veressä alle 20 mg/l, mutta vaikeissa bakteeri-infektioissa CRP-arvo voi suurentua tasolle 200–300 mg/l. Virusinfektioissa arvo suurenee yleensä vähemmän. CRP-arvon mittaaminen on tärkeää ajateltaessa esimerkiksi antibioottihoidon aloitusta, mikä kuitenkin perustuu CRP:n ohella lapsen muihin löydöksiin, ja niinpä päätökset tehdään aina yksilöllisesti.