Miten yleinen diabetes on?

Diabetes (”sokeritauti”, diabetes mellitus eli DM) alkaa usein lapsuudessa ja on Suomessa muihin maihin verrattuna yleinen. Maassamme on pari tuhatta lapsidiabeetikkoa ja vuosittain ilmenee useita kymmeniä uusia tapauksia. Lapsuuden diabetes johtuu lähes poikkeuksetta haiman insuliinituotannon sammumisesta, eli kyse on tyypin I diabeteksesta. Sen synnyssä sekä perimällä että ulkoisilla tekijöillä, kuten virusinfektioilla, on osuutensa.

Milloin epäillä diabetesta?

Lapsuuden diabetes alkaa lähes aina tyypillisin oirein. Näitä ovat lisääntynyt virtsaaminen ja juominen sekä väsymys ja usein huono ruokahalu. Oireet saattavat käynnistyä infektion aikana, jolloin flunssainen lapsi vaikuttaa poikkeuksellisen väsyneeltä. Lisääntynyt virtsaaminen johtuu glukoosin eli sokerin erittymisestä virtsaan, mikä lisää virtsan määrää ja janon tunnetta. Pienillä lapsilla voi esiintyä kastelua. Mikäli oireisiin ei tässä vaiheessa reagoida, lapselle kehittyy ns. ketoasidoosi, jolloin veren happamuus lisääntyy ja lapsen yleistila huononee voimakkaasti. Hän saattaa valittaa vatsakipua, hengitys muuttuu tiheäksi ja lopulta tajunta heikkenee. Ketoasidoosi on hätätilanne, joka vaatii kiireellistä sairaalahoitoa.

Lapsen oireet kehittyvät yleensä parin viikon aikana, ja mitä nopeammin niihin reagoidaan, sitä parempi. Lapsuuden diabetes siis eroaa aikuisiän diabeteksesta, jossa oireet usein ilmenevät kuukausien ja jopa vuosien kuluessa. Mikäli vanhemmilla tai nuorella itsellään herää epäily diabeteksesta, tulee lääkäriin hakeutua saman tien. Diabeteksen toteaminen on helppoa ja voidaan tehdä veren tai virtsan liuskakokeella. Jos liuskakokeet viittaavat diabetekseen, lapsi lähetetään päivystyksenä lastensairaalaan.

Miten diabetesta hoidetaan?

Lasten diabeteksen hoito muodostuu insuliini- ja ruokavaliohoidosta. Hoito on nykyisin kehittynyttä, ja diabeetikkolapsen ja -nuoren elämä on varsin normaalia ilman suuria rajoituksia.

Miten kilpirauhasen vajaatoiminta ilmenee?

Kaulalla oleva kilpirauhanen tuottaa verenkiertoon tyroksiinihormonia, jota eri elimet tarvitsevat toimiakseen normaalisti. Synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta on harvinainen vika, mutta voi aiheuttaa vaikean aivojen vaurioitumisen. Tämän estämiseksi kaikilta vastasyntyneiltä määritetään napaverestä tyroksiinihormonin pitoisuus. Jos testitulos viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, hoito aloitetaan saman tien. Jos testitulos osoittautuu myöhemmin ”vääräksi hälytykseksi”, hormonihoito lopetetaan.

Myöhemmin lapsuudessa tai nuoruudessa ilmaantuva kilpirauhasen vajaatoiminta on myös harvinainen sairaus. Se ilmenee usein kasvun hidastumisena, mikä paljastuu koulun terveystarkastuksissa. Muita oireita ovat väsymys, ummetus, ihon kuivuus ja joskus hidas sydämen syke. Niinpä kilpirauhaskokeet otetaan herkästi silloin, kun näitä ongelmia esiintyy.

Mitä tehdä, jos kasvu ei suju?

Niin poikien kun tyttöjenkin pituuskasvu selittyy pitkälti perintötekijöillä. Vanhempien pituuden perusteella lapselle voidaan laatia ennustepituus, joka usein myös kohtalaisen hyvin toteutuu. Jos lapsi kasvaa huomattavasti odotuspituutta huonommin tai kasvu selkeästi taittuu, hänet ohjataan yleensä lastensairaalan poliklinikalle arvioon. Kasvun hidastumisen syynä voivat olla monenlaiset sairaudet, kuten munuaisten, suoliston, sydämen tai eräiden umpieritysrauhasten viat. Huono kasvu voi olla ensimmäinen selkeä merkki kyseisestä sairaudesta.

Imeväisiässä ravinnon saanti vaikuttaa huomattavasti kasvuun, mutta myöhemmin sen merkitys vähäinen. Niinpä pelko siitä, että lapsen huono ruokahalu johtaa huonoon kasvuun, on yleensä aiheeton. Lapset syövät yleensä terveesti eli sen minkä fyysinen aktiviteetti ja kasvu vaativat.

Kroonisia sairauksia potevien lasten huonoa kasvua voidaan nykyisin parantaa kasvuhormonihoidolla. Hoito on usein varsin tehokasta. Perimältään lyhyiden lasten hoidossa sitä ei kuitenkaan käytetä kuin silloin, jos taustalla on esimerkiksi kromosomipoikkeavuus.

Mikä on ”kaksinkertainen miinusvariantti”?

Hidas kasvu on erityisen suuri murhe 13–15-vuotiaille pojille, jotka herkästi ovat ikätovereitaan ”pari päätä lyhyempiä”. Kyse on tällöin useimmiten kaksinkertaisesta ongelmasta eli perimän aiheuttamasta lyhytkasvuisuudesta ja hitaasta murrosiän kehityksestä. Tällainen poika omaa lyhyet vanhemmat ja kasvaa alakäyrillä. Kun murrosiän kasvupyrähdys viivästyy, ero muihin vain korostuu. Jos tilanne aiheuttaa suurta murhetta, on parempi kääntyä lääkärin puoleen. Tilanteen selvittäminen nuorelle auttaa usein kestämään sen paremmin. Tietyissä tilanteissa voidaan myös harkita murrosiän jouduttamista, kuten alla on esitetty.

Mitä tehdä, jos tytöstä on tulossa liian pitkä?

Isokasvuisuus johtuu pääosin perintötekijöistä, kuten on laita lyhytkasvuisuudenkin kohdalla. Poikien kohdalla asia on harvoin ongelma, mutta jos tytöstä on tulossa kovin pitkä, saatetaan tarvita lääkärin arviota. Ennustepituushan voidaan määrittää vanhempien ja lapsen kasvutietojen sekä ns. luustoiän avulla. Tietyissä tilanteissa voidaan loppupituutta vähentää siten, että tytön murrosiän kehitystä joudutetaan, jolloin kasvun loppuminen aikaistuu. Joudutushoidosta päättää ja sitä valvoo aiheeseen paneutunut lastenlääkäri (endokrinologi) yhdessä perheen kanssa.

Miten pojat kehittyvät murrosiässä?

Pojan murrosiän eli puberteetin ensimmäiset merkit ovat kivesten koon kasvaminen, kivespussin venyminen ja tummeneminen sekä voimakkaan hajuisen hien erityksen alkaminen. Nämä muutokset tapahtuvat ikävuosien 9–13 välillä, keskimäärin 11,5 vuoden iässä.

Kiveksen kasvu katsotaan alkaneeksi, kun se on vähintään 2 senttimetrin pituinen. Lopulliset mittansa kivekset saavuttavat yleensä 15 vuoden iässä. Penis alkaa kasvaa vuotta myöhemmin kuin kivekset eli keskimäärin runsaan 12 vuoden iässä ja saavuttaa lopulliset mittansa yleensä aiemmin eli runsaan 14 vuoden iässä. Ensimmäinen siemensyöksy ilmaantuu usein masturboimalla 13–15 vuoden iässä. Häpykarvoitus ilmaantuu yleensä 12 vuoden iässä ja saavuttaa aikuistason vuosien kuluessa.

Huomattavaa on, että poikien kasvupyrähdys ajoittuu yleensä murrosiän myöhäisvaiheeseen. Parta alkaa yleensä kasvaa selvästi myöhemmin eli usein vasta armeijaiässä.

Miksi pojalle ilmaantuu rinnat?

Pojan murrosiän kehitys on pitkälti testosteronihormonin aikaansaannosta. Samaisen hormonin vaikutukset näkyvät myös rinnoissa. Nänni muuttaa normaalisti väriään tummaksi, ja noin puolella pojista ilmenee myös rintarauhasen turpoamista (gynekomastiaa). Osalla tämä on häiritsevää ja aiheuttaa murhetta ja väljien vaatteiden käyttöä. Tällöin tärkeätä on tukea nuorta ja kertoa tilanteen korjaantuvan yleensä parissa vuodessa.

Milloin pojan kehitys on viivästynyt?

Pojilla murrosiän viivästyminen on yleisempää kuin tytöillä. Pojan murrosiän tulisi alkaa 13–15 vuoden ikään mennessä, jolloin kivesten kasvu pitäisi olla todettavissa. Mikäli näin ei ole tapahtunut, voidaan määrittää ns. luustoikä yksinkertaisella röntgenkuvauksella. Luuston kehitysaste paljastaa tarkemmin nuoren ”biologisen iän” ja on hyödyksi arvioitaessa jatko-ohjelmaa. Jos pojan oikea ikä on 14 vuotta ja luustoikä vain 12 vuotta, selittää se viiveen. Murrosiän aikataulu on perinnöllistä, ja tieto vanhempien kehittymisestä on tärkeä.

Viivästynyt murrosikä on nuorelle usein stressin ja murheen aihe, ja jos näin on, lääkärin pakeilla on hyvä käydä. Tietyissä tilanteissa murrosikää voidaan jouduttaa testosteronihoidon avulla. Tällöin nuorelle annetaan lihakseen testosteroni-injektioita kuukauden välein muutaman kerran. Testosteroni käynnistää muutamassa viikossa murrosiän kehityksen.

Millainen on tytön kehitys?

Tytön puberteettikehitys alkaa yleensä rintojen kehittymisenä 8–13 vuoden iässä. Rintojen kasvu loppuu 3–5 vuoden kuluttua alkamisestaan. Häpykarvoitus ilmaantuu 9–13 vuoden välillä ja kuukautiset 10–14 vuoden välillä. Huomattavaa on, että tytöillä kasvun kiihtyminen alkaa yleensä samoihin aikoihin kun rinnat alkavat kasvaa, joten tyttöjen kasvupyrähdys ajoittuu huomattavasti aiemmaksi kuin pojilla.

Tytöillä murrosikä on viivästynyt, jos rintojen kehitys ei ole alkanut runsaan 13 vuoden iässä. Tämä on kuitenkin melko harvinaista ja on usein perittyä. Tytöillä varhain ilmenevät murrosiän merkit ovat puolestaan melko yleisiä. Toisen tai molempien rintojen kasvua saattaa esiintyä jo alle kouluikäisilläkin. Jos muita merkkejä ei ole havaittavissa, tilannetta voidaan useimmiten rauhassa seurata. Jos varsinainen murrosiän kehitys alkaa ennen 8. ikävuotta, on kyse todellisesta varhaisesta puberteetista. Tällöin on hyvä tehdä lastenlääkärin tilannearvio, joskin syytä varhaiseen kehittymiseen ei yleensä löydy.

Milloin lääkäriin?

Hormonisairaudet ovat lapsuudessa harvinaisia ja voivat ilmetä hyvin monella tavalla. Niiden hoito kuuluu alaan erikoistuneille lastenlääkäreille. Tärkein sairaus on diabetes. On olennaista, että jos epäily diabeteksesta herää esimerkiksi runsaan virtsaamisen ja juomisen vuoksi, lääkäriin tulee aina hakeutua saman tien.

Kasvuun ja murrosikään liittyvät ongelmat eivät sen sijaan ole akuutteja ongelmia, ja niiden osalta neuvola ja kouluterveydenhoito ovat apuna. Keskeistä on myös kuunnella nuorta itseään lääkärissäkäynnin tarpeellisuutta arvioitaessa. Varhaisnuoret ovat herkkiä oman kehonsa suhteen, ja pienetkin poikkeavuudet kavereista voivat olla sangen merkitseviä.