Mikä on infektiotauti?

Infektiotaudit ovat virusten, bakteerien, sienten ja joskus harvoin parasiittien eli loisten aiheuttamia tulehdustiloja. Aiheuttajia voidaan kutsua yhteisnimellä mikrobit, ja ne ovat aina vastuussa infektiotaudin synnystä. Infektiotauti ei ole seurausta esimerkiksi kylmettymisestä, liiasta vedosta, stressistä, valvomisesta, vitamiininpuutteesta tai huonosta syömisestä. Kyseisillä tekijöillä voi olla osuutensa oireiden voimakkuudessa ja erityisesti siinä, miten oireet koetaan. Aina tarvitaan kuitenkin aiheuttajamikrobi, joka yleisimmin tulee tartuntana ihmisestä toiseen (pisaratartunta, kosketustartunta) tai myös välillisesti mikrobien ”saastuttamista” esineistä. Käsien pesua pidetäänkin tämän vuoksi tärkeimpänä keinona estää infektioiden leviämistä.

Mikrobeja asustelee normaalistikin ihmisen limakalvoilla, kuten iholla, suussa, nielussa ja suolistossa ja melko usein kyse on ”oman” mikrobin aiheuttamasta tulehduksesta. Näin on tilanne erityisesti bakteeri-infektioiden kohdalla. Virusten osalta kyse on yleensä tuoreesta tartunnasta – tosin herpesryhmän virukset muodostavat tässä poikkeuksen (esimerkiksi yskänrokko ja vyöruusu).

Infektiotaudille ominaista on tulehdusreaktion syntyminen. Tämä voi ilmetä paikallisesti esimerkiksi hengitysteiden limakalvoilla tai yleisemmin verimuutoksina. Tulehdusreaktioon liittyy valkosolujen ilmaantuminen ja lisääntyminen infektiokohdassa ja verenkierrossa. Valkosolut erittävät tulehdushormoneja, sytokiineja, jotka aikaansaavat yleisoireina esimerkiksi kuumeen nousun, lihassärkyä ja huonon olon. Voidaankin sanoa, että useimmat infektiotautien oireet eivät johdu itse mikrobista, vaan sen aiheuttamasta elimistön reaktiosta.

Mitä virusinfektiot ovat?

Lapsen tulehdustaudin syynä on useimmiten virusinfektio. Virukset ovat millimetrin tuhannesosan läpimittaisia proteiineista ja geeneistä koostuvia pallomaisia rakenteita, jotka esimerkiksi hengitysteiden tai suoliston limakalvoon tunkeutuessaan saavat aikaan tulehdusreaktion. Kun virukset ovat tunkeutuneet hengitysteihin tai suolistoon, limakalvon solut alkavat erittää välittäjäaineita, josta on seurauksena nuhaa, yskää, ripulia tai oksentelua.

Limakalvon soluissa virukset kykenevät monistumaan, ja syntyvät uudet virukset tunkeutuvat viereisiin soluihin ja verenkiertoon. Näin alun perin esimerkiksi nenään paikallistunut tulehdus leviää tuntien ja päivien kuluessa laajemmalle elimistöön aiheuttaen kuumetta ja muita yleisoireita.

Lapselle infektioita aiheuttavia viruksia on useita kymmeniä. Eri nimisten virusten lisäksi tunnetaan runsaasti niiden alatyyppejä. Virukset kykenevät myös muuntautumaan ajan myötä niin, että erilaisia viruksia on milteipä loputtomasti.

Miten virusinfektioita hoidetaan?

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lääkkeitä virusinfektion parantamiseksi ei vielä ole. Parantumisessa olennaista onkin, että lapsen oma puolustusjärjestelmä tuhoaa viruksen. Virustautien hoito on siis pääosin ”oireenmukaista”. Esimerkiksi hengitystieinfektioiden osalta tulehduskipulääkkeitä voi tarvittaessa käyttää . Virusperäisen suolistotulehduksen hoidossa taas olennaista on ripulina ja oksenteluna menetetyn nesteen korvaaminen.

Kaikkien virusten osalta emme kuitenkaan ole aseettomia. Herpesvirukset ovat tärkeä virusryhmä, johon kuuluvat mm. vesirokko-, yskänrokko-, sytomegalo-, herpes-6- ja Epstein-Barrin virukset. Näiden hoitoon on kehitelty jo useampiakin lääkkeitä, joista käytetyin on yskänrokkovirukseen (herpes simplex) hyvin tehoava asikloviiri. Myös muita herpesvirusinfektioita voidaan erityistilanteissa hoitaa asikloviirillä tai muilla lääkkeillä. Myös influenssaviruksiin on kehitelty lääke, jota erityistilanteissa voidaan käyttää lasten influenssan (mutta ei tavallisen flunssan) hoidossa. Myös lasten tärkeään RS-virukseen on lääke, jota voidaan sairaalassa käyttää esimerkiksi leukemialasten RS-infektion hoidossa.

Miten bakteerit eroavat viruksista?

Bakteerit ovat useita satoja kertoja suurempia kuin virukset ja muistuttavat rakenteeltaan ihmisen soluja. Erona ihmissoluun bakteerilla on mm. vahva seinämä, joka suojaa sitä ulkoisia olosuhteita vastaan. Bakteeriseinän tuhoaminen on tehokas tapa eliminoida bakteeri, minkä useat antibiootit, kuten penisilliini, juuri tekevätkin.

Toisin kuin viruksia bakteereita tunnetaan rajoitettu määrä. Tärkeimmät näistä ovat lasten infektioissa ”kolmen kopla” eli pneumokokki, hemofilus ja moraksella, jotka aiheuttavat erityisesti välikorva- ja poskiontelotulehduksia. Myös nielutulehdusta ja tulirokkoa aiheuttava streptokokki ja märkätulehduksia aiheuttava stafylokokki ovat merkittäviä lasten infektioiden aiheuttajia. Lasten virtsatieinfektioissa tärkein bakteeri on puolestaan suolistoperäinen kolibakteeri Escherichia coli.

Tärkeä ero bakteerien ja virusten välillä on se, että bakteeri-infektioita voidaan hoitaa antibiooteilla mutta useimpia virusinfektioita ei. Hoidon kannalta on siis tärkeää erottaa bakteeri- ja virusperäinen tauti toisistaan, mikä ei aina ole helppoa. Jos välikorvassa on runsaasti märkää ja tärykalvo pullottaa, kyse on todennäköisesti bakteeri-infektiosta ja antibioottilääkitys on paikallaan. Toisaalta esimerkiksi nielutulehdus voi olla yhtä hyvin viruksen kuin streptokokkibakteerin aiheuttama. Nieluun katsomalla ei usein voi erottaa, kummasta on kyse, ja silloin on tutkittava nielunäyte.

Bakteeri-infektiot seuraavat usein virusinfektiota. Esimerkkeinä tästä ovat välikorvatulehdus, poskiontelotulehdus ja silmän sidekalvotulehdus. On myös havaittu, että virusten ja bakteerien aiheuttamat sekainfektiot ovat melko yleisiä. Näin on esimerkiksi keuhkokuumeen kohdalla. Vaikka keuhkokuume leikki-ikäisellä lapsella usein onkin alun perin viruksen aiheuttama, paraneminen varmistetaan antamalla lapselle antibioottilääkitys.

Ovatko sienet ja parasiitit tärkeitä lasten infektioiden aiheuttajia?

Hiivasienet ja rihmasienet ovat bakteereitakin isompia mikrobeja, joita tavataan luonnostaan ihmisen iholla ja limakalvoilla – kuten bakteereitakin. Lapsilla tärkein sieni-infektion aiheuttaja on kandida, joka aikaansaa erityisesti suun limakalvon tulehdusta (sammas) ja ihoinfektioita, esimerkiksi vaippaihottuman pahenemista. Emättimen hiivatulehdus on puolestaan hyvin harvinainen alle murrosikäisillä tytöillä. Sienitulehduksia voidaan hoitaa lääkkeillä kuten bakteeritulehduksiakin.

Parasiitit eli loiset ovat Suomessa harvinainen mikrobiryhmä. Tärkeimmät ovat suolistoinfektioita aiheuttavat kihomato ja giardia, kutisevaa ihottumaa aiheuttava syyhypunkki, imusolmuketulehdusta aiheuttava toksoplasma sekä kuumetautia aiheuttava malaria, jota suomalaislapsilla esiintyy harvoin matkatuliaisena. Yleisesti ottaen parasiitti-infektioihin on olemassa tehokkaat lääkitykset.