Ebola- ja Marburg-virukset vaativat suoran kontaktin tarttuakseen eläimestä ihmiseen tai ihmisestä toiseen. Virusten reservoaari ovat tietyt hedelmälepakkolajit. Tartunta saadaan verestä, muista elimistön nesteistä, kudoksista tai eritteistä, ja varsinaiset epidemiat ovat alkaneet lähinnä huonon hygieniatason sairaaloista, joissa virus on levinnyt kontaminoituneiden injektioneulojen ja -ruiskujen kautta. Itämisaika vaihtelee suuresti (Ebola 2–21 vrk, Marburg 3–9 vrk). Molemmat taudit ovat verenvuotokuumeita, jonka oireina ovat äkillinen kuume, ankara lihas- ja päänsärky, kurkkukipu, voimakas kasvoturvotus, ihottuma, oksennukset ja ripuli sekä hieman myöhemmin, noin viidentenä päivänä, vaikeat sisäiset ja ulkoiset verenvuodot ja sokki.

Ebola -epidemioita on esiintynyt rajoitetusti Keski- ja Itä-Afrikassa vuosina 1995–2012. Länsi-Afrikan Guineassa puhkesi vuoden 2014 maaliskuussa Ebola-epidemia, joka levisi naapurimaihin, Liberiaan ja Sierra Leoneen. Myös Nigeriassa, Senegalissa ja Malissa todettiin tartuntoja. Espanjassa ja Yhdysvalloissa todettiin tartuntoja terveydenhuoltohenkilöstöllä, jotka olivat hoitaneet sairaalassa Länsi-Afrikasta evakuoituja potilaita. Kongon demokraattinen tasavalta ilmoitti elokuussa 2018 maan tähän mennessä kymmenennestä ebolaepidemiasta, joka jatkuu yhä (tilanne heinäkuu 2019). Epidemia on maan historian suurin ja maailmanlaajuisesti toiseksi suurin. Ebolaa esiintyy luonnossa useissa Afrikan maissa, erityisesti trooppisten sademetsien lähialueilla ja epidemiat näillä alueilla ovat mahdollisia. Lisätietoa, ks. ja .