Transsukupuolisuudeksi kutsutaan tilannetta, jossa henkilöllä on vakaa, pitkäaikainen ja jäsentynyt kokemus siitä, että hän kuuluu itselleen syntymässä kehon rakenteen perusteella määritellyn sukupuolen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen. Syntymässään mieheksi määritelty henkilö kokee siis olevansa nainen tai päinvastoin.

Transsukupuolisuus on osa laajempaa sukupuolen moninaisuuden ilmiötä: ihmiset kokevat, kuvaavat ja ilmaisevat sukupuoltaan hyvin yksilöllisesti ja joskus syntymäsukupuolen määrittelystä poikkeavasti. Ks. myös Muunsukupuolisuus.

Historiaa

Vaikka transsukupuolisuuden käsite vakiintui vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla ja aiheen käsittely esimerkiksi mediassa on voimakkaasti kasvanut vasta viime vuosina, on itse ilmiö todennäköisesti yhtä vanha kuin ihminenkin. Siihen on eri kulttuureissa ja eri aikoina suhtauduttu varsin eri tavoin. Joissakin kulttuureissa transihmiset ovat nauttineet suurtakin arvostusta ja olleet korkeassa sosiaalisessa asemassa.

Länsimaissa transsukupuolisuus on aiemmin luokiteltu mielenterveyden häiriöksi samaan tapaan kuin homoseksuaalisuuskin. Tieteellisen tiedon lisääntyminen on muuttanut käsityksiä, ja transsukupuolisuutta pidetään osana normaalia luonnon ja ihmisen monimuotoisuutta. Koska kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö, myöskään identiteettikokemuksen muuttamiseen tähdänneet psykoterapeuttiset hoidot (ns. eheytysterapiat) eivät ole olleet tuloksellisia, vaan ne ovat päinvastoin aiheuttaneet kärsimystä ja psyykkistä kuormitusta kaikki ne vuosikymmenet, joina niiden tarjoaminen katsottiin tarkoituksenmukaiseksi.

Transsukupuolisuus on kuitenkin mukana kansainvälisessä diagnoosiluokituksessa (taulukko Transsukupuolisuus (ICD-10-luokituksen diagnoosikoodi F64) sen vuoksi, että joissakin tapauksissa henkilön sukupuoli-identiteetin ja kehon välinen ristiriita aiheuttaa siinä määrin kärsimystä, psykososiaalisen toimintakyvyn laskua ja jopa masennusta ja ahdistusta, että henkilö päätyy sukupuolenkorjaukseen ja toivoo tätä tukevia kehoon kohdistuvia lääketieteellisiä ns. sukupuolenkorjaushoitoja.

ICD-diagnoosiluokituksen seuraavan version käyttöönoton yhteydessä transsukupuolisuus tulee korvautumaan sukupuolen yhteensopimattomuudella (Gender Incongruence) ja siirtymään pois Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden pääluokasta.

Taulukko 1. Transsukupuolisuus (ICD-10-luokituksen diagnoosikoodi F64.0)
Tavallisesti henkilöllä on tunne oman anatomisen sukupuolen epämiellyttävyydestä tai epäasianmukaisuudesta.
Diagnostiset kriteerit:
  1. Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Tavallisesti tähän liittyy toive saada kirurgista ja hormonaalista hoitoa oman ruumiin muuttamiseksi mahdollisimman samankaltaiseksi kuin toivottu sukupuoli.
  2. Transsukupuolisen identiteetin kokemus on kestänyt vähintään kaksi vuotta.
  3. Kyseessä ei ole muun mielenterveyshäiriön, esimerkiksi skitsofrenian oire tai kromosomipoikkeavuus.

Sukupuoli-identiteetin tutkiminen ja hoito

Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimus ja korjautumishoitojen koordinaatio, kuten myös suuri osa niiden toteutuksesta, on keskitetty kahteen yliopistolliseen sairaalaan, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) ja Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoille. Keskittämisellä on haluttu varmistaa tutkimuksen ja hoidon laatu suhteellisen harvinaisen ja aiemmin vielä huonosti tunnetun ilmiön yhteydessä.

Viime vuosina molempien yksiköiden lähetemäärät ovat olleet voimakkaassa kasvussa, ja nykyisin lähemmäs 2 000 ihmistä vuosittain hakeutuu sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin. Samanlainen kasvu tutkimuksiin ja hoitoon hakeutuvien määrässä on havaittu koko läntisessä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Onkin todennäköistä, että transsukupuolisuus on paljon aiemmin luultua yleisempää, mutta luotettavia väestötutkimuksia aiheesta ei ole.

Sukupuoli-identiteetin tutkimukset toteutetaan Suomessa moniammatillisesti, psykiatrin johdolla. Näin siksi, että transsukupuolisuuden diagnoosi (taulukko 1) edellyttää identiteettikokemuksen kannalta oleellisten psykiatristen häiriöiden poissulkua. Sukupuoli-identiteetin tutkimuksessa käytetään psykiatriassa ja psykologiassa yleisesti käytössä olevia tutkimusmenetelmiä. Keskeisin osa tutkimuksissa on kuitenkin henkilön omilla kokemuksilla, ajatuksilla ja elämäntarinalla.

Sukupuolenkorjaushoidot

Jos sukupuoli-identiteetin tutkimus johtaa transsukupuolisuuden diagnoosin asettamiseen ja jos henkilö itse sitä toivoo, identiteetin tutkinut yksikkö ohjaa hänet sukupuolenkorjaushoitoihin. Näillä hoidoilla tarkoitetaan kehoon kohdistuvia lääketieteellisiä hoitoja, jotka muokkaavat kehoa lähemmäksi oman identiteettikokemuksen mukaista ilmiasua ja siten vähentävät kehon aiheuttamaa ahdistusta eli kehodysforiaa.

Hoidot valitaan yksilöllisesti kokonaistilanteen ja tavoitteiden mukaan. On hyvä huomioida, että julkinen palvelujärjestelmä kattaa ainoastaan osan sellaisista hoidoista, joita henkilö saattaa toivoa; esimerkiksi kosmeettiseen kirurgiaan laskettavat mahdolliset kasvojen kauneusleikkaukset on henkilön kustannettava itse (ks. Palko:n hoitosuositus).

Transnaiset

Transnaiset toivovat yleensä feminisoivaa hormonihoitoa, suun ympäryksen karvoituksen epilaatio-käsittelyä sekä puheterapiaa. Feminisoivan hormonihoidon vaikutuksesta iho ohenee ja heleytyy, kasvonpiirteet pyöristyvät ja rasva jakautuu kehossa uudelleen kohti lantiota ja reisiä. Feminisoiva hormonihoito käynnistää myös rintarauhasten kasvun. Sen sijaan hormonihoito ei vaikuta äänenmurroksessa madaltuneeseen ääneen, vaan naisellinen äänenkorkeus ja puheen rytmitys on opeteltava puheterapeutin avustuksella. Ellei tämä onnistu, voidaan valikoiduissa tapauksissa tarvita äänihuuliin kohdistuvia leikkauksia. Myös kilpirustoa (aataminomenaa) voidaan höylätä siten, että se sulautuu paremmin ympäristöönsä.

Useimmat transnaiset toivovat myös sukupuolielin- eli genitaalikirurgiaa, jossa penis ja kivekset poistetaan ja lantioon muovataan naisen emätintä vastaava rakenne, joka vuorataan peniksen varren iholla. Kivespusseista puolestaan muotoillaan häpyhuulet. Osa terskan tyven kudoksesta säästetään ja muotoillaan uudelleen häpykieleksi. Transnaisten genitaalikirurgian leikkaustulos on ulkoisesti varsin luonnollisen näköinen, ja myös tyydyttävä seksielämä onnistuu erotogeenisen tunnon säilyessä. Raskaaksi transnainen ei kuitenkaan voi tulla kohdun ja munasarjojen puuttuessa.

Transmiehet

Transmiesten hoitotoiveisiin kuuluvat yleensä maskulinisoiva hormonihoito ja rintakehän maskulinisaatio eli rintojen poisto. Maskulinisoivan hormonihoidon ansiosta transmiesten iho paksuuntuu ja rasva jakautuu kehossa uudelleen, kohti keskivartaloa. Testosteroni voimistaa myös lihaksia ja käynnistää parran kasvun sekä toisaalta kaljuuntumisen, jos tämä on henkilön perimän mukaista. Testosteroni aiheuttaa myös äänenmurroksen, joka johtaa matalampaan puheääneen.

Rintakehän maskulinisaatiossa transmiehen feminiiniset rinnat poistetaan, mikä helpottaa ratkaisevasti miehen sosiaaliseen rooliin siirtymistä ja on monelle transmiehelle kaikkein merkityksellisin korjaushoitotoimenpide. Sen sijaan läheskään kaikki transmiehet eivät toivo genitaalikirurgiaa sen monimutkaisuuden ja toiminnallisesti vaatimattomien tulosten vuoksi.

Transmiesten genitaalikirurgia suoritetaan kahdessa osassa, joista ensimmäisessä poistetaan kohtu ja munasarjat sekä suljetaan emätin. Tästä leikkauksesta toipumisen jälkeen transmiehelle voidaan rakentaa hänen omasta ihostaan ja ihonalaiskudoksesta sekä tarvittaessa lihaksesta ns. neopenis, jonka keskelle muovataan virtsaputki. Neopenis on ulkoisesti varsin luonnollisen näköinen ja yleensä mahdollistaa myös virtsaamisen seisaaltaan, mutta erektioon neopenis ei pysty paisuvaiskudoksen puutteen vuoksi. Kivesten puuttuessa transmies ei myöskään voi siittää lasta. Häpyhuulista muotoiltuihin kivespusseihin laitetaankin pienet silikoni-implantit.

Sukupuolen juridinen vahvistaminen

Aiemmin transsukupuoliset tarvitsivat sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoiden apua myös oikeaksi koetun sukupuolen juridisessa vahvistamisessa. 3.4.2023 voimaan tulleen uudistetun lain mukaan Suomessa vakituisesti asuva täysi-ikäinen henkilö voi vahvistaa sukupuolensa Digi- ja Väestötietoviraston palveluissa omalla hakemuksellaan, ilman diagnooseja tai lääkärinlausuntoja.

Hoitotulokset

Valtaosa sukupuolenkorjausprosessiin lähteneistä henkilöistä kokee itsetuntonsa kohenevan, sosiaalisten tilanteiden helpottuvan ja elämänlaatunsa paranevan. Jos sukupuoliristiriita on aiheuttanut henkilölle masennusta tai ahdistusta, nämä lievittyvät onnistuneen sukupuolenkorjauksen edetessä ja toimintakyky paranee.

Oikein kohdistetut sukupuolenkorjaushoidot näyttävät vähentävän myös itsetuhoisia ajatuksia ja itsemurhayrityksiä, joskin itsemurhakuolleisuus jää muuta väestöä korkeammaksi sukupuolenkorjauksen jälkeenkin. Mahdollisten transsukupuolisuuden rinnalla esiintyvien psykiatristen häiriöiden asianmukainen hoito onkin ensiarvoisen tärkeää.

Pieni vähemmistö kuitenkin katuu päätöstään ja toivoo esimerkiksi juridisen sukupuolensa takaisinkorjausta. Näitä henkilöitä oli saksalaisessa tutkimuksessa 0,4 % ja Ruotsissa 2,2 % juridisen sukupuolensa korjanneista. Useimmilla katuminen liittyy sosiaalisen lähiverkoston tuen puutteeseen tai jopa sukupuolenkorjauksen vastustukseen. Myös ympäröivän yhteiskunnan asenteilla ja sukupuolenkorjaushoidoilla aikaansaadulla lopputuloksella on merkitystä katumisen kannalta, sen sijaan identiteettikokemuksen muutokset katumisen syynä ovat harvinaisempia.

Lisää tietoa transsukupuolisuudesta

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus, Seta ry

Vertaisyhdistys Trasek ry.

Kirjallisuutta

  1. Uusi-Mäkelä N, Kärnä T. Transsukupuolisuus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 12.04.2021
  2. Kärnä T, Das P, Mikkola A, Uusi-Mäkelä N. Sukupuolenkorjauksen katuminen, pettymys ja takaisinkorjautumisen mahdollisuudet. Suomen Lääkärilehti 2021; 76: 1478 - 1482.
  3. Kärnä T, Uusi-Mäkelä N, Mattila A. Sukupuolen moninaisuus – lähestymistapa sukupuoleen muuttumassa? Suomen Lääkärilehti 2018; 73: 2631 - 2635.