Identiteetti ja minäkuva
Identiteetti tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetin perustana ovat ihmisten omat persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Nuoruusikä on identiteettikehityksen aktiivista aikaa. Identiteettikehitys etenee monien eri vaiheiden, pohdintojen ja hämmennyksen kautta. Kehitykseen kuuluvat vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien etsiminen sekä kokeileminen, valintojen tekeminen ja omiin valintoihin sitoutuminen. Tärkeitä identiteetin kehitysalueita ovat muun muassa seksuaalinen identiteetti ja sukupuoli-identiteetin kokemus.
Nuori rakentaa omaa identiteettiään sekä sisäisesti että sosiaalisesti toimimalla muiden kanssa. Keskustelu läheisten kanssa tärkeisiin elämänalueisiin liittyvistä ajatuksista ja pohdinnoista tukee identiteetin kokonaiskehitystä ja arvovalintoja aikuisuuden identiteetille. Perheenjäsenten välinen läheisyys, luottamus, tuki ja yhteenkuuluvuuden tunne sekä taidot kommunikoida edistävät nuoren kehitystä kohti pysyvämpää identiteettiä. Nuori saa mallin siihen, miten solmia tasapainoisia ystävyys- ja seurustelusuhteita. Identiteetistään epävarmat nuoret taas ovat alttiimpia seuraamaan samankaltaisia ikätovereitaan esimerkiksi päihteiden käytössä ja epäsosiaalisessa toiminnassa.
Ihmisellä on monia mahdollisuuksia määritellä itsensä. Hän voi määritellä itsensä kaveriporukan tai harrasteryhmän jäsenenä, sukupuolen kautta tai vaihtoehtoisesti olla sitoutumatta erityisesti mihinkään. Käsitys itsestä vaihtelee, eivätkä haaveet aina ole realistisia. Tähän saattaa liittyä nuoruusiässä myös kyseenalaistamattomuutta, toisin sanottuna nuori muuttaa itseään kyseenalaistamatta sitä, mitä häneltä pyydetään tai odotetaan. Identiteetti voi olla silloin ikään kuin lainattu, ja tämä voi johtaa kriiseihin.
Minäkuva eli minäkäsitys vastaa kysymykseen siitä, millainen minä olen. Toisaalta se vastaa myös kysymykseen: mikä minusta voi tulla? Se on käsitys omasta itsestä ja suhteesta ympäröivään maailmaan. Nuori on vieras vielä itselleen, minäkuva kehittyy ja muuttuu koko elämän ajan, kun nuori saa vuorovaikutuksessa muilta ihmisiltä palautetta omasta persoonastaan ja toiminnastaan.
Jos aikuisena on saavutettu vahva ja kypsä identiteetti, ihminen tuntee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elämään sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämänalueilla. Tällöin identiteetistä löytyy myös joustavuutta ja muutostensietokykyä esimerkiksi seksuaalisuuden ja sukupuolen suhteen.
Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti
Lapsella on oikeus kasvaa oman identiteettinsä mukaiseen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Kasvusuunta jätetään nykyisin pääsääntöisesti avoimeksi, ja lasta tai nuorta autetaan sietämään epäselvää tilannetta.
Kasvu etenee portaittain ja muokkaantuu vuorovaikutuksessa perheen ja ympäristön kanssa. Aikuisten suhtautuminen seksuaalisuuteen ja seksuaalisuuden sekä sukupuolen moninaisuuteen rakentaa tätä kuvaa. Nuori ei voi valita seksuaalista suuntautumistaan eikä sukupuoltaan. Nuori voi samaistua täysin tai osittain biologiseen sukupuoleensa tai toiseen sukupuoleen. Kyseessä voi olla myös ohimenevä vaihe tai persoonaan liittyvä pojan feminiinisyys, tytön maskuliinisuus tai androgyynisyys.
Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti ovat monimuotoisia, ja niillä on monia ilmenemistapoja. Henkilökohtainen oma kokemus näistä on tärkeä osa ihmisen minäkuvaa. Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta voi lukea lisää erillisestä artikkelista.
Sukupuoli-identiteetti
Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa kokemusta sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan. Ihminen voi kokea kuuluvansa toiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on syntymässä määritelty. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transihmiset, kuten transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja transvestiitit, sekä intersukupuoliset henkilöt.
Sukupuoli-identiteetin muodostumisesta on keskusteltu vilkkaasti viime vuosina ja sukupuoli-identiteetin tutkimukset ovat lisääntyneet merkittävästi. Nuoruusikään liittyy usein niin sanottu identiteettihajaannuksen tila, jolle tyypillistä on epäjohdonmukaisuus ja epävarmuus omasta itsestä. Nuori etsii itseään, kokeilee ja pohtii erilaisia asioita myös sukupuolen kokemuksen osalta. Tälle ajanjaksolle on hyvä antaa aikaa, jotta riittävä tasapaino löytyy ja identiteetti selkiytyy. Identiteettiä tyypillisesti myös haastetaan, ja se muokkautuu erilaisten elämäntapahtumien johdosta.
Sukupuoli-identiteetin kehittyminen on fyysinen, psyykkinen sekä sosiaalinen prosessi. Prosessiin vaikuttavat fysiologiset tekijät, geneettiset tekijät ja hormonitoiminta. Mikään yksittäinen tekijä ei määritä sitä, millaiseksi henkilö kokee sukupuolensa. Määrittelyyn liittyy myös jokaisen oikeus määritellä itse oma sukupuolensa, oman identiteettinsä sisältö sekä myös oikeus olla määrittelemättä itseään ja halutessaan muuttaa aikaisempaa määrittelyään.
Syntymässä määritelty sukupuoli ei siis aina vastaa henkilön omaa kokemusta sukupuolestaan. Tässä tilanteessa puhutaan sukupuoliristiriidasta. Osa sukupuoliristiriitaa kokevista haluaa hakeutua hoitoon siihen liittyen. Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimus ja hoito on pääosin keskitetty sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoihin.Lähetteen tutkimuksiin voi saada keneltä tahansa lääkäriltä. Mikäli tutkimukset johtavat jatkotoimenpiteisiin, prosessi sisältää hoidon ja seurannan, joilla pyritään vähentämään kehon aiheuttamaa ahdistusta eli kehodysforiaa.
Seksuaalinen identiteetti
Seksuaalinen identiteetti sisältää monia eri ulottuvuuksia, kuten tunnistetut seksuaaliset tarpeet, seksuaaliset arvot, seksuaaliseen toimintaan liittyvät mieltymykset ja ilmaisun tavat, seksuaalisen suuntautumisen ja kumppaniin liittyvät seksuaaliset mieltymykset. Toinen osa seksuaalista identiteettiä on sosiaalinen seksuaalinen identiteetti, jossa tärkeää on se, että ihminen kokee kuuluvansa ryhmään ja sen mukaiseen identiteettiin. Identiteettiin liittyy vahvasti myös kokemus oman, koetun seksuaalisuuden hyväksymisestä esimerkiksi läheisten keskuudessa ja myös laajemmin yhteiskunnassa. Hyväksyntä on myös itsetunnon merkittävä osa.
Seksuaalinen identiteetti vakiintuu vasta varhaisaikuisuudessa, mutta suurimmalla osalla on jonkinasteinen käsitys seksuaalisesta identiteetistään nuoruusikään mennessä. Nuorella täytyy olla mahdollisuus kasvurauhaan.
Seksuaalinen identiteetti ei ole joko tai -ilmiö, vaan ihmiset toteuttavat joustavasti omaa seksuaalisuuttaan hyvin eri tavoin. Seksuaalinen mielenkiinto ja halu voivat muuttua iän, itsevarmuuden ja elämänkokemuksen myötä. Itsemääräämisoikeus pätee myös seksuaaliseen identiteettiin, loukkaamatta kuitenkaan toisten oikeuksia.
Omaan sukupuolen kokemukseen ja seksuaali-identiteettiin liittyvä ristiriita – näkymättömyys, pelko, salaisuus
Nuorella saattaa olla monia ristiriitaisia tunteita omaa sukupuoltaan ja esimerkiksi seksuaalista suuntautumistaan kohtaan. Nämä ristiriidat ja tunteet ovat usein lähtöisin yhteiskunnan asenteista ja arvoista. Nuori saattaa kokea myös voimakasta ristiriitaa ja ahdistusta oman uskontonsa opetusten ja oman kokemuksensa ja identiteettinsä välillä.
On paljon epävarmuutta, jota nuori joutuu sietämään, mutta hänen ei tarvitse alistua sille. Nuori on voinut kokea menetyksiä, surua ja kärsimystä seksuaaliseen suuntautumiseensa tai sukupuolen kokemukseensa liittyen. Hän on voinut kääntää aggression itseään vastaan, ikään kuin sisäänpäin.
Omaan sukupuoleen liittyvä sisäinen kokemus, joka aiheuttaa nuoressa hämmennystä, saattaa tehdä hänet ikään kuin muille näkymättömäksi. Nuori voi kokea voimakasta itseinhoa, pettymystä itseensä ja tunnetta oman ruumiin epämuodostuneisuudesta. Nuoren voi olla vaikea jäsentää omia kokemuksiaan ja löytää niille sanoja.
Nuori etsii selviytymiskeinoja pystyäkseen elämään esimerkiksi jatkuvan sukupuoliristiriidan kanssa. Monesti valitut selviytymiskeinot voivat vaarantaa nuoren kehitystä. Niitä voivat olla kehotietoisuuden häivyttäminen esimerkiksi jatkuvalla toiminnalla tai fantasiamaailman luomisella ja sinne vetäytymisellä. Nuori voi peitellä ja yrittää muokata kehon sukupuolipiirteitä esimerkiksi urheilulla ja rankalla ruokavaliolla.
Selviytymistä auttavia keinoja ovat asiallisen tiedon hankkiminen, vertaistuki ja aikuisten tuki. Nuoret tarvitsevat vanhempiensa ja muiden aikuisten tukea oman sukupuolen ja seksuaali-identiteetin etsimisessä ja ristiriitaisuuden käsittelyssä. Suomessa on paljon nuoria, joiden mahdollinen tuen tarve jää huomaamatta. Nuorisotutkimusseuran ja Setan Hyvinvoiva sateenkaarinuori -hankkeen mukaan sateenkaarinuorilla on kokemuksia sekä näkymättömyydestä että suoranaisesta syrjinnästä. Sateenkaarinuorten yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen edellyttää huomiointia ja toimenpiteitä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Pelon tunne on yleistä
Pelko on luonnollinen, selviytymistä tukeva tunne. Se on myös tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen. Tyypillisiä oireita ovat sisäinen jännitys, varovaisuus ja levottomuus. Pelko voi olla myös niin voimakas kauhun tai paniikin tunne, että se rajoittaa henkilön elämää. Tällöin kannattaa hakea apua.
Pelko kiusatuksi tai syrjityksi tulemisesta on todellista. Koulukiusaaminen ja kouluväkivalta ovat ryhmäilmiöitä ja ryhmäsuhteiden vakavia ongelmia. Erilaiset yksilölliset ja sosiaaliset riskitekijät altistavat kiusatuksi tulemiselle. Erilaisuus ylipäänsä ja myös erilaisuus seksuaalisessa suuntautuneisuudessa voivat altistaa sille. Kiusaamiseen ei uskalleta puuttua esimerkiksi puolustamalla kiusattua siinä pelossa, että tilanteeseen puuttumalla joutuisi itse kiusatuksi ja oma sosiaalinen status alenisi. Kiusaaminen on ongelma kaikille.
Nuorella voi olla myös henkilökohtainen pelko esimerkiksi omaa seksuaalisuuttaan tai sukupuolen kokemustaan kohtaan. Hän saattaa peittää pelon esimerkiksi voimakkaan vihamielisyyden taakse. Joskus pelon tunteet taas voivat kätkeytyä esimerkiksi jatkuvaan suorittamiseen ja täydellisyyden tavoitteluun koulutyössä.
Nuori, joka kokee pelkoa, oirehtii ja muuttaa käyttäytymistään monella eri tavalla. Tyypillisiä käyttäytymismuutoksia ovat esimerkiksi haluttomuus mennä kouluun tai opiskelemaan. Nuori muuttuu vetäytyneeksi ja hiljaiseksi ja hänen itseluottamuksensa häviää. Stressi, ärtyneisyys, ahdistus ja ruokahalun sekä unen muutokset ovat myös tyypillisiä oireita. Nuori voi yrittää muokata kehon sukupuolipiirteitä jatkuvalla ja pakonomaisella urheilulla tai ankaralla ruokavaliolla. Hän kieltäytyy vastaamasta, kun aikuinen tai toinen nuori kysyy asiasta.
Salaisuuden kanssa eläminen
Heteroseksuaalisesta suuntautumisesta tai nais- tai miessukupuolen kokemuksesta poikkeava kokemus tai erityinen mieltymys halutaan usein salata. Lisäksi esimerkiksi intersukupuolisuutta on saatettu salata lapselta tai nuorelta itseltään pitkiäkin aikoja. Toisaalta nuori itse on usein salannut intersukupuolisuuttaan muilta ihmisiltä.
Seksuaalisuus on sosiaalisissa tilanteissa usein huomaamattamme arkisesti esillä. Nuori törmää arjessa tilanteisiin, joissa salaisuuden säilyttääkseen joutuu usein tekemään vaikeita päätöksiä ja joskus toimimaan vastoin omaa itseään tai parastaan.
Salaisuudet ovat sosiaalisiin suhteisiin liittyviä valintoja. Joskus salaisuuksien ylläpitämiseen liittyy pelko hylätyksi tulemisesta tai epäasiallisesta kohtelusta, kuten kiusaamisesta tai syrjinnästä. Toisinaan nuori ei vain ole löytänyt oikeita sanoja, joilla salaisuudesta voisi kertoa. Joku päättää olla kertomatta kenellekään.
Turvallinen kokemuksen jakaminen
Salaisuuden kanssa eläminen kuormittaa ihmistä, enemmän tai vähemmän. Seksuaaliset salaisuudet voivat tehdä psyykkisten ongelmien ja häpeän ja syyllisyyden tunteiden lisäksi fyysisesti sairaaksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän henkilöllä on seksuaalisuuteensa liittyviä salaisuuksia, sitä huonommin hän voi. Salaisuuksien kanssa eläminen aiheuttaa usein stressiä, salaisuuksien paljastaminen voi laukaista stressin ja tehdä näin ihmisen terveemmäksi. Nuori saattaa yliarvioida oman kykynsä selvitä yksin salaisuuden kanssa. On tärkeää, että nuori löytää luotettavaksi kokemansa henkilön, jolle on mahdollisuus kertoa salaisuudestaan tai salaisuuksistaan.
Turvallinen seksuaalisuuden ja sukupuolen kokemuksen jakaminen auttaa jäsentämään omaa kokemusta. On hyvä pohtia myös avoimuusasioita: kenelle kannattaa ensiksi avautua asiasta, jotta saa tarvitsemansa tuen?
Luova itseilmaisu sekä omaksi koetun seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen todeksi eläminen kaikissa niissä yhteyksissä, yhteisöissä ja esimerkiksi ryhmissä, joissa se on mahdollista, tukee identiteettikehitystä.
Ulostulosta annetaan usein liian "suureellinen" kuva. Ihanteellisinta on, jos yksilön ympärillä on arvostava ja kannatteleva yhteisö, jossa tietoon suhtauduttaisiin luontevasti.
Syrjintä, näkymättömyys ja pelko. Nuori kertoo -Aino Kanneljärven opistosta. Vertaisvideo.
Kaapista ulos? Asiantuntijana Anders Hulden Väestöliitosta.
Ohjeita identiteettiään pohtivalle
- On tärkeää, että pohdit omaa sukupuoltasi tai seksuaalisuuttasi rauhassa ajan kanssa.
- Voit valita luotettavan ystävän tai aikuisen, jonka kanssa voit pohtia tunteitasi tai huomioita, jotka jo ovat huojentaneet mieltäsi tai oloasi. On myös hyvä puhua kokemuksesta omaa itseäsi kohtaan tai asioista, jotka askarruttavat sinua.
- Sinulla on myös mahdollisuus jutella ammattihenkilön kanssa, hänellä on vaitiolovelvollisuus. Hänen kanssaan voit myös pohtia, miten, milloin ja kenelle on hyvä ensin kertoa kokemuksestasi.
- Hae asiasta luotettavaa tietoa.
- Netissä on myös saatavilla monipuolisia ja asiallisia palveluita ja ryhmiä, jotka voivat olla sinulle apuna.
- Suuri osa nuorista hakee tietoa ja apua vanhempien tai perheen aikuisten tietämättä. Pelko torjutuksi tulemisesta tai jopa hylkäämisestä estää asiasta kertomisen. Salaisuudesta syntyy usein ahdistuneisuutta, pelkoa paljastumisesta sekä toisinaan eristäytymistä muista omanikäisistä. On siis tärkeää, että tiedät: apua on saatavilla.
Asenteet ja ajattelutavat vaikuttavat
Asenteet rakentuvat uskomuksista ja tunteista. Asenteiden muuttaminen vaatii työtä tietojen, tunteiden ja toiminnan tasolla. Ihmisten asenteet vaativat tiedostamisen lisäksi korjaamista, jotta identiteettiään etsivän kohtaaminen tapahtuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikkien ihmisten tulisi tunnistaa ja tunnustaa myös omat rajansa.
Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat aina osa laajempaa elämänkokonaisuutta ja aina mukana todellisuudessa, jossa elämme. Ongelmien ja elämässä syntyneiden haasteellisten tilanteiden pohtiminen ja ratkaiseminen on kaikkien siihen osallistuvien yhdessä oppimista ja osa identiteettityötä.
Ajattelutavan muutos on aina mahdollinen. Sanojen, nimien ja asioiden muotoja ja merkityksiä on mahdollisuus muuttaa. Kieli, jota käytämme, luo maailmaa ja todellisuutta. Ajattelutavan muutos edellyttää, että meillä kaikilla on halu tunnistaa ja tunnustaa kulttuuriin sidoksissa olevat uskomukset ja rohkeus ajatella niin kuin itse näemme seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden.
On tärkeää huomioida sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuus mahdollisuutena ja voimavarana, ei uhkana. Ilo ja myönteisyys ovat myös osa arkea. Tiedoilla, taidoilla ja harjoittelulla on merkitystä siinä, miten käsitys omasta ja toisten sukupuolesta ja seksuaalisuudesta muodostuvat. Tätä voidaan kutsua elämäntaidoksi. Melkeinpä jokainen aikuinen on oppinut ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan, yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Lisäksi monet ajankuvaan liittyvät tiedonlähteet, kuten sosiaalinen media, internet ja mainokset, luovat kuvaa siitä, miten meidän odotetaan olevan sekä seksuaalisina olentoina että naisina ja miehinä tai jonakin siltä väliltä.
Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus voi olla myös haaste, joka saattaa horjuttaa joidenkin henkilöiden tai myös laajemmin joidenkin yhteisöjen käsitystä todellisuudesta. Moninaisuuden kieltäminen tai määritteleminen epänormaaliksi tavaksi elää, on raskas vaihtoehto ja elämäntaidon kehittymisen este.
Olisi tärkeää, että ihminen voisi kasvaa seksuaalisesti ja sukupuoleltaan omaehtoiseksi ihmiseksi. Omaehtoinen ihminen kykenee muun muassa kriittisesti arvioimaan toisen ihmisen, ryhmän ja yhteisön käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Hänellä on kyky toimia ja tehdä päätöksiä oman harkintansa mukaan. Hänellä on oikeus olla oma itsensä.
Aikuisen tuki identiteettiään etsivälle nuorelle
Perheen ja läheisten yksi tehtävä on tarjota lapselle tai nuorelle mahdollisuus harjoitella tunnevuorovaikutustaitoja. Jos lapsi tai nuori ei syystä tai toisesta voi ilmaista omaa itseään juuri sellaisena kuin on, muodostuu helposti kuilu perheen aikuisten ja lapsen tai nuoren välille. Tunnetason etääntyminen saattaa jäädä tavaksi toimia myös aikuisena ja haitata esimerkiksi parisuhteen muodostumista tai syvempää kehittymistä. Vanhemmilta ja muilta aikuisilta saatu hyväksyntä ja tuki on siis tärkeää. Toisaalta myös aikuisten kannattaa hakea tukea, mikäli heissä herää esimerkiksi avuttomuuden ja pelon tunteita. Tilanne voi tuoda ristiriitaa myös esimerkiksi perheen uskonnollisen arvomaailman ja lapsen tai nuoren kokemuksen välille, eikä lapsen tai nuoren vastuulle voi jättää tämän ristiriidan ratkaisemista.
Masennus ja ahdistus ovat tyypillisiä ongelmia lasten ja nuorten kohdalla. Vahvoista pahanolon tunteista ja itsetuhoisista ajatuksista tai yrityksistä on kysyttävä. Ammattihenkilön on tarvittaessa tehtävä lastensuojeluilmoitus. Väkivallan uhasta tai väkivallan kokemuksesta on kysyttävä ja tarvittaessa tehtävä rikosilmoitus.
Tärkeää on siis kuunnella nuoren huolia ja käydä läpi selviytymiskeinoja ja tukiverkostoja sekä tukea nuoren itseilmaisua.
Ohjeita nuoren tukemiseen
- Älä käännä selkääsi nuorelle, kun havaitset, että kaikki ei ole hyvin.
- Tilanteesta kertominen on usein vaikeaa sen aiheuttaman häpeän vuoksi. Pysähdy kuuntelemaan, äläkä mitätöi sitä, mitä nuori kertoo.
- Puutu kiusaamiseen heti, se on sinun tehtäväsi.
- Jos olet ammattilainen tai muutoin nuoren tukihenkilö, kerro nuorelle, että voit ottaa yhteyden hänen vanhempiinsa tai huoltajiinsa. Sovi nuoren kanssa, mikä on hyvä ja turvallinen tapa edetä asiassa ja lähestyä vanhempia tai huoltajia.
- Seuraa tilannetta valppaana ja toimi nuoren luottohenkilönä. Nuori saa mahdollisuuden puhua asioistaan ja sinä saat mahdollisuuden auttaa häntä muunkin avun piiriin.
- Osoita omalla käytökselläsi, että arvostat nuorta, itseäsi ja toisia ihmisiä.
Lisätietoa
Seta ry Setan jäsenjärjestöillä on noin 15 eri paikkakunnalla nuorten vertaisryhmätoimintaa, joihin nuoret voivat osallistua vapaasti. Tarkemmat tiedot ryhmistä löytyvät Setan nettisivuilta kohdasta Nuoret. Setan yhteydessä toimii myös Transtukipiste, joka tarjoaa sosiaalipalveluja sukupuolivähemmistöille ja heidän läheisilleen.
Potilasyhdistys Trasek ry on valtakunnallinen sukupuolivähemmistöjen yhdistys. Yhdistys ajaa sukupuolivähemmistöjen asiaa niin yhteiskunnallisen vaikuttamisen tasolla, sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden ihmisoikeus- ja syrjintäasioissa kuin lääketieteellisten hoitojen kehittämisenkin saralla.
Normipyöritys-menetelmä. Seta 2018
Hyvä Kysymys, verkkopalvelu. Väestöliitto ry
Poikien puhelin ja chattipalvelu. Väestöliitto ry
Kirjallisuutta
- Sudenkaarne T. Väitöstutkimus sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden filosofiasta laajentaa käsitystämme hyvästä elämästä ja ihmisyydestä. Turun ylisopisto 2021.
- Seta. Sukupuolen moninaisuus ja kehon kirjo -opas näkökulmista.2021. (tilattavissa sivustolta Seta, Oppaat ja esitteet)
- Seta. Opas Intersukupuolisille nuorille. 2019.
- Seta. Opas Intersukupuolisen lapsen perheille ja läheisille. 2019.
- Tuovinen L, Stålström O, Nissinen J, Hentil J, toim. Saanko olla totta. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Gaudeamus 2011.
- Vilkka H. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen. PS-Kustannus 2010.
- Jämsä J, toim. Sateenkaariperheet ja hyvinvointi. Käsikirja lasten ja perheiden kanssa työskenteleville. PS-Kustannus 2008.
