Ärtymys, masennus ja muut psyykkiset oireet
Mielialaoireet ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisellä. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. On kuitenkin virheellistä ajatella, että nämä oireet aina liittyvät vaihdevuosiin tai että ne ovat vaihdevuosien hormonimuutosten aiheuttamia. Kaikki eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista. Vaihdevuosiin liittyy usein unihäiriöitä, jotka voivat heijastua mielialaan.
Masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta esiintyy joidenkin tutkimusraporttien mukaan jopa puolella vaihdevuosi-ikäisistä naisista. Nämä oireet heikentävät myös kognitiivista suorituskykyä. Toisaalta ahdistus- ja masennusoireista kärsivillä on myös tavallista enemmän kuumotuksia ja sydämen tykyttelyä. Unettomuusoireiden ja masennuksen välillä on osoitettu olevan yhteyttä vaihdevuosivaiheessa. Moni kokee muistin huononemista ja hajamielisyyttä. Tutkimusten mukaan tilanne kuitenkin palautuu, kun pahimmat vaihdevuosien oireilut ovat ohi.
Psyykkisten vaihdevuosioireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on yhä epäselvä. Estrogeenitasot ovat matalat kaikilla vaihdevuosien jälkeen, mutta kaikille ei tule mielialamuutoksia. Jotkut kokevat jopa voivansa paremmin! Estrogeenihoidosta voi olla apua mielialaongelmiin, väsymyksen tunteeseen ja alakuloisuuteen. Todennäköisimmin hormonihoito auttaa niitä, joilla on myös unihäiriöitä ja muita haittaavia vaihdevuosioireita. Estrogeenihoitoon liittyvissä tutkimuksissa näkyy myös hoidon myönteinen vaikutus yleiseen elämänlaatuun.
Elintavoilla voidaan vaikuttaa vaihdevuosioireisiin ja niiden häiritsevyyteen. Samalla voidaan vaikuttaa tulevaan terveyteen. Riittävä liikunta, painonhallinta ja terveellinen ruokavalio ovat kulmakiviä.
Haluttomuus
Ainakin joka toinen vaihdevuosioireinen kärsii seksielämän ongelmista. Kumppani olisi hyvä ottaa mukaan asian selvittelyyn myös silloin, kun vaikeuksien syynä ovat vaihdevuosioireet.
Seksuaalisuutta ylläpitävät sekä androgeenit että estrogeenit. Haluttomuus on yksi tavallisimmista seksielämän ongelmista. Vaihdevuosiin liittyvä estrogeenin puute voi lisätä haluttomuutta. Myös testosteronitason laskun on epäilty aiheuttavan vaihdevuosien yhteydessä seksuaalista haluttomuutta, mutta olettamalle ei ole saatu luotettavaa näyttöä. Tutkimuksissa ei esimerkiksi ole pystytty selvästi löytämään yhteyttä veren testosteronipitoisuuden ja seksuaalisen halukkuuden välillä. Seksuaalisen halukkuuden väheneminen on kuitenkin yksilöllistä, eivätkä vaihdevuodet vaikuta läheskään kaikilla seksuaaliseen haluun. Joillakin seksielämä jopa kohenee.
Vaihdevuosien aikana tai niiden jälkeen esiintyvään haluttomuuteen kuuluu usein myös elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä. Oman vartalon muutokset voivat vaikuttaa itsetuntoon. Pelko seksuaalisen viehätysvoiman katoamisesta voi johtaa seksuaalisuuden kieltämiseen. Kumppanin kanssa kannattaa keskustella. Hankalassa tilanteessa kannattaa hakeutua seksuaaliterapeutille.
Emättimen limakalvojen oheneminen ja heikentynyt kostuminen saattavat vaikeuttaa seksuaalista nautintoa vaihdevuosien aikana. Tavallisesti nämä oireet tulevat esiin vasta 4–6 vuotta viimeisten kuukautisten jälkeen, mutta osa valittaa kuivuutta jo huomattavasti aikaisemmin.
Estrogeenihoidolla voidaan hoitaa emättimen limakalvoja ja helpottaa muun muassa yhdyntöihin mahdollisesti liittyvää kipua. Liukuvoiteiden käyttö on suositeltavaa. Sen sijaan on ristiriitaista, voidaanko estrogeenihoidolla tai androgeenihoidolla vaikuttaa haluttomuuteen.
Vaihdevuodet ja androgeenit (mieshormonit)
Naisen verenkierrossa on androgeeneja eli mieshormoneja. Voimakkain androgeeni elimistössä on testosteroni. Ennen vaihdevuosia nainen tuottaa noin 250 µg testosteronia päivässä, mikä on noin 5 % miehen testosteronintuotannosta. Munasarjat ja lisämunuaiset tuottavat yhteensä noin puolet verenkierrossa olevasta testosteronista. Toinen puolikas syntyy kudoksissa, erityisesti rasvassa, munasarjojen tai lisämunuaisen tuottamista niin sanotuista esihormoneista. Lisämunuaisten erittämä testosteronin esiaste on dehydroepiandrosteenidioni (DHEA), josta suurin osa erittyy sulfaattimuodossa (DHEAS). Munasarjojen erittämä pääasiallinen testosteronin esiaste on androsteenidioni. Itsessään nämä esihormonit ovat heikkotehoisia.
Yksi vaihdevuosioireiden hoidon ohessa joskus käytetty valmiste on DHEA, joka siis on heikkovaikutteinen testosteronin esiaste. Tutkimustulokset DHEA:n merkityksestä lääkkeenä ovat kuitenkin olleet varsin vaihtelevia, eikä ole vakuuttavaa näyttöä sen hyödystä esimerkiksi vaihdevuosioireiden hoidossa. Yhdessä kuusi kuukautta kestäneessä tutkimuksessa DHEA yhdistettynä liikuntaan kohensi hauraiden, keskimäärin 76-vuotiaiden naisten alaraajojen voimaa ja toimintakykyä.
DHEA:n lisäksi on tutkittu testosteronin käyttöä. Joissakin tutkimuksissa sen on kuvattu kohentavan libidoa ja vaikuttavan mielialaan. Vaikutus nähdään lähinnä niillä, joilta munasarjat on poistettu nuorena, ennen luonnollista menopaussi-ikää. On muistettava, että testosteroni lisää karvankasvua ja aiheuttaa muitakin haittoja, esimerkiksi haitallisia vaikutuksia kolesterolitasoihin. Useissa maissa testosteronia käytetään laajastikin myyntiluvasta poikkeavasti. Suomessa se ei ole vakiintunut hoitomuodoksi pitkäaikaiskäytön turvallisuusnäytön puuttuessa, eikä Suomessa toistaiseksi ole markkinoilla vaihdevuosioireiden hormonihoitoon liitettävää testosteronivalmistetta.
Emättimen limakalvojen kuivuuden hoitoon on käytettävissä paikallinen DHEA-valmiste, prasteroni. Sen käytön aikana veren estrogeeni- ja testosteronipitoisuudet voivat hieman suurentua, mutta pysyvät normaalilla vaihdevuosi-ikäisen tasolla.
Monet tutkimukset tukevat estrogeenihoidon positiivista vaikutusta seksuaaliseen toimintaan, mikäli vaihdevuosioireet ovat yleisesti häiritseviä. Tällöin vaikutus kohdistuu kuitenkin lähinnä elämänlaadun paranemisen kautta myös seksielämään.
Kirjallisuutta
- Kero K, Väisälä L, Brusila P. Voiko naisen seksuaalista haluttomuutta hoitaa lääkkeillä? Duodecim 2016;132(15):1307–9
- Tiihonen M, Tiitinen A. Testosteronia menopaussin jälkeen? Suom Lääkäril 2010;65(23):2085–90.
