Ebola

Ebola-virusten ryhmään kuuluu kuusi eri Ebola-viruslajia, joista Zairen Ebola-virus on aiheuttanut useimmat epidemiat ihmisissä. Ebola-viruksen varsinainen isäntäeläin luonnossa lienee hedelmälepakkolaji. Ihmisen tartunnat ovat yleensä alkaneet apinoista, mutta apina on viruksen uhri siinä missä ihminenkin. Ebola-virus on Marburg-viruksen tapaan filovirus. Se löydettiin ensimmäisen kerran Ebola-joen varrelta Zairesta ja Etelä-Sudanista vuonna 1976. Tällöin oli epidemia, jossa sairastui 318 henkilöä ja sairastuneista 88 % kuoli. Joukossa oli runsaasti potilaita sairaalassa hoitanutta henkilökuntaa. Tartunnan arveltiin tulleen potilaiden verestä, koska tavanomaiset varotoimet ja hygienia lopettivat sairaalatartunnat. Ebolatautia todetaan yksittäisinä tapauksina keskisessä Afrikassa vuosittain. Kymmenien tai muutaman sadan tapauksen epidemioita on ollut Sudanissa ja Zairessa (1979 ja 1995), Ugandassa (2000) ja Kongon demokraattisessa tasavallassa (2007). Vuosien kuluessa apinoista lähtöisin olleita yksittäisiä laboratoriotartuntoja on ollut Yhdysvalloissa ja entisessä Neuvostoliitossa, joissa Ebola-virusta on käsitelty bioasetutkimuksessa.

Vuonna 2014 alkoi historian siihen asti suurin epidemia Guineassa, josta se levisi Liberiaan ja Sierra Leoneen. Epidemia käynnisti WHO:n johdolla voimakkaat kansainvälisinkin voimin tehdyt toimet. Keskeisiä toimia olivat sairastuneiden nopea tunnistaminen, sekä eristäminen, vainajien turvallinen käsittely hautajaisissa ja verivarotoimien käyttö sairaaloissa. Aktiivisin toimin epidemia loppui kesäkuuhun 2016 mennessä. Kaikkiaan sairastui 28 600 henkilöä, joista 11 300 (40 %) kuoli. Sairastuneista noin 500 oli potilaita hoitaneita henkilöitä, jotka sairastuivat ennen kuin suojainten käyttö saatiin kattavaksi. Ebola ei uhannut levitä Afrikan ulkopuolella, ja alueella matkanneista länsimaalaisista vain seitsemän sai taudin ja yksi heistä kuoli.

Tämän suurimman epidemian jälkeen Afrikassa on esiintynyt useampiakin epidemioita, joissa sairastuneita on ollut reilusta kymmenestä noin 3500:aan. Nämä on saatu hallintaan tartunnan jäljityksillä, paikallisilla rajoituksilla, suojausten tehostamisella ja rokotuskampanjoilla. Viimeisin epidemia esiintyi Ugandassa, jossa syksystä 2022 alkuvuoteen 2023 kestäneessä epidemiassa sairastui 164 ihmistä ja kuoli 77. Tämän epidemian aiheutti Sudanin Ebola-virus, joka poikkeaa niin paljon Zairen Ebola-viruksesta, että Zairen virusta vastaan tehoavat rokotteet eivät tehoa Sudanin viruskantoja vastaan.

Euroopassa on hyväksytty kaksikin eri rokotetta Zairen ebola-virusta vastaan ja lisäksi Kiinassa yksi. Epidemiatilanteessa sairastuneen läheisille annettu Ebola Zaire rokote (Ervebo®) on osoittautunut tehokkaaksi ebolatautia vastaan. Rokotuksilla tuleekin olemaan merkitystä Ebola-epidemioiden torjunnassa ja sammuttamisessa. Sudanin Ebola-virustyyppiä vastaan on tutkittu ainakin kolmea eri rokotetta viimeisen Ugandan epidemian aikana.

Ebolan hoitoon on Yhdysvalloissa hyväksytty kaksikin eri lääkettä, jotka sisältävät ebola-zaire-virusta vastaan kohdistuvia vasta-aineita. Molemmat ovat osoittautuneet varsin tehokkaiksi Zairen Ebola-virustyypin infektioissa, jos hoito on aloitettu varhain oireiden ilmaantuessa. Niiden tehosta muita Ebola-viruksen alatyyppejä vastaan ei ole tutkittua tietoa.

Lassa-kuume

Lassa-kuumeen aiheuttaa arenavirusten ryhmään kuuluva virus, joka todettiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Nigeriassa amerikkalaisella sairaanhoitajalla sekä laboratoriotyöntekijällä, joka menehtyi tautiin. Viimeisin merkittävä epidemia oli Länsi-Afrikassa, Nigeria keskuksenaan. Siinä kuoli 160 henkilöä vuosina 2015–2017.

Virus on hyvin yleinen afrikkalaisessa rottalajissa (taulukko Yleisimmät verenvuotokuumeet). Jyrsijöillä virusta erittyy muun muassa virtsaan. Lievät taudit ovat varsin yleisiä laajalti päiväntasaajan tasolla Länsi-Afrikassa. Arvioidaan, että Lassa-kuumeeseen sairastuu esiintymisalueella vuosittain 100 000–300 000 henkeä ja kuolee noin 5000. Lievät Lassa-kuumeet ovat alueella aiempia arvioita yleisempiä ja sairastuneista vain 1–2 % kuolee infektion seurauksena. Ribaviriini-lääke voi lieventää taudin vakavuutta.

Marburgin tauti

Marburg-viruksen, samoin kuin Ebola-viruksenkin, varsinainen isäntäeläin luonnossa lienee hedelmälepakkolaji. Virus kuuluu filovirusten ryhmään. Ihmisen tartunnat ovat yleensä alkaneet apinoista, mutta apina on lepakoiden aiheuttamien tartuntojen uhri siinä missä ihminenkin. Virus todettiin vuonna 1967 Marburgin kaupunkiin Ugandasta koe-eläimiksi tuoduista viherapinoista, kun se aiheutti 32 laboratoriohenkilön sairastumisen. Sairastuneista seitsemän kuoli. Suurimmat epidemiat ovat esiintyneet 1999–2000, jolloin Kongon demokraattisessa tasavallassa oli 154 tapauksen epidemia, ja vuonna 2005 Angolassa sairastui yli 250 henkilöä. Kummassakin epidemiassa kuoli yli 80 % sairastuneista. Angolan epidemian jälkeen on maailmassa todettu vain pieniä alle 20-hengen ryppäitä Marburgin tautia. Viimeisin noin kahdenkymmenen sairastuneen epidemia todettiin päiväntasaajan Guineassa vuoden 2023 alkupuolella. Tehokasta hoitoa tai rokotetta ei ole.

Muut virukset

Muita verenvuotokuumeita ovat punkin levittämä Krimin–Kongon verenvuotokuume, jota esiintyy Itä- ja Etelä-Euroopassa, Keski- ja Länsi-Aasiassa sekä Afrikassa, sekä hyttysten levittämä puhtaasti afrikkalainen Rift Valley -kuume. Kumpikin virus siirtyy ihmiseen pikkunisäkkäistä. Etelä-Amerikassa Lassa-viruksen sukulaisviruksia (arenaviruksia) ja sen kanssa samankaltaisen taudin aiheuttajia ovat Junin- ja Machupo-virukset. Kaikki nämä taudit ovat harvinaisia, eikä niitä ole ollut matkailijoilla.