Yleistä
Yöllinen kauhukohtaus on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Kauhukohtaukset eroavat painajaisunista siinä suhteessa, että lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta.
Yölliset kauhukohtaukset ovat suhteellisen harvinaisia ja ilmenevät yleensä 4–12-vuotiailla lapsilla, mutta niitä voi esiintyä joskus myös aikuisilla.
Yöllisen kauhukohtauksen riskitekijät
Stressi, väsymys, univaje, ahdistuneisuus, kuume, outo paikka ja häly voivat lisätä kohtausten ilmenemistä. Migreeniin, aivovammoihin ja uniapneaan voi liittyä tavallista enemmän yöllisiä kauhukohtauksia. Kauhukohtauksia saavan lähisukulaisilla on keskimääräistä enemmän kauhukohtauksia.
Yöllisen kauhukohtauksen oireet
Yöllinen kauhukohtaus ilmenee iltayöstä syvän unen aikana. Kohtauksen aikana syvässä unessa oleva lapsi voi nousta istumaan, huutaa tai kirkua, potkia tai huitoa, hikoilla tai hengittää voimakkaasti, nousta sängystä ja kulkea ympäri huonetta. Häntä on vaikea herättää tai rauhoittaa, vaikka hänen silmänsä ovat auki. Kauhukohtaus kestää yleensä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin.
Yöllisen kauhukohtauksen itsehoito ja ehkäisy
Kauhukohtaukset ovat yleensä vaarattomia eivätkä edellytä mitään hoitoa, ellei niihin liity unissakävelyä tai huitomista, jotka voivat altistaa loukkaantumisille. Tiheästi toistuvina ne voivat häiritä lapsen tai muiden perheen jäsenten unta ja aiheuttaa päiväväsymystä.
Kauhukohtausten toistuessa on tärkeää tehdä makuuhuoneesta turvallinen. Kannattaa esimerkiksi sulkea ovet ja ikkunat sekä poistaa teräväkulmaiset huonekalut. Säännöllinen uni-valverytmi ja illan rauhoittaminen turhalta hälinältä vähentävät kohtauksia. Jos lapsella esiintyy kohtauksia usein ja säännöllisesti samaan aikaan, kohtausten ajankohdasta kannattaa pitää kirjaa ja herättää lapsi noin 15 minuuttia ennen kohtauksen tavallista ajankohtaa ja nukuttaa sen jälkeen uudelleen. Tärkeintä on olla rauhallinen ja myönteinen.
Kohtauksen aikana lapsen herättäminen voi olla vaikeaa ja herättyään lapsi voi olla sekava, minkä vuoksi herättämistä ei usein yleensä suositella. Yölliset kauhukohtaukset eivät ole vaarallisia, ja iän myötä ne lähes aina häviävät.
Milloin hoitoon?
Jos kauhukohtaukset alkavat vasta murrosiässä tai aikuisuudessa, voi olla syytä tehdä tarkempia tutkimuksia esimerkiksi yöllisen epilepsian poissulkemiseksi. Yölliseen epilepsiaan liittyy usein samankaltaisena toistuvia eli stereotyyppisiä epätarkoituksenmukaisia liikkeitä tai esimerkiksi raajojen jäykistymistä, ojentumista tai poikkeavia asentoja.
Kirjallisuutta
- 1.Partonen T, Lauerma H. Unihäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. 12. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2017, s. 423-443.
