Nämä taudit ovat ennen tunnistamattomien eläimistä peräisin olevien koronavirusten 2000-luvulla ihmisille aiheuttamia vakavia hengitystieinfektioita. Ne ovat toisilleen sukua olevia viruksia ja sukua myös uusimmalle pandeemiselle koronavirukselle, jonka aiheuttamia infektiota ja rokotuksia on käsitelty erillisissä artikkeleissa.

SARS

Jo pitkään tunnetut ja Suomessakin yleiset ihmisten koronavirukset ovat yleensä lievien nuhakuumeiden eli flunssien aiheuttajia. SARS (Severe Acute Respiratory Syndrome) oli uutena ilmaantunut ja henkeä uhkaava tauti, joka aiheutti epidemian vuosina 2002–2003. Sen aiheutti aiemmin tuntematon eläinkunnan koronavirus. Kyseessä on siis zoonoosi eli eläimestä ihmiseen tarttuva tauti.

SARS lähti liikkeelle Guangdongin alueelta Kiinasta marraskuussa 2002. Varsinainen epidemia levisi vuoden 2003 keväällä muutamien kuukausien aikana Kaakkois-Aasiassa. Kiinassa matkanneet eri maiden kansalaiset saivat yksittäisiä tartuntoja, mutta Kiinan lisäksi tauti levisi vain Kanadassa kiinalaisyhteisössä. Tautiin sairastui maailmanlaajuisesti noin 8 500 henkeä, joista noin joka kymmenes kuoli. Kuolleisuus painottui vanhempiin ikäryhmiin. Lapsilla tauti oli lievä. Ainutlaatuista oli, että sairastuneista 20 % oli sairaalassa potilaita hoitaneita (sama osuus kuin MERSin kohdalla). Taudin aiheuttaja tunnistettiin runsaan kuukauden tutkimusten jälkeen kansainvälisen yhteistyön avulla. Samalla sen levinneisyysreitit kartoitettiin. Virus lienee peräisin Kiinassa ruoaksi käytetyistä sivettikissoista (ovat näätäeläimiä), joilla on havaittu samantyyppisiä viruksia.

SARS tarttui käsien välityksellä ja pisaratartuntana lähikontaktissa. Sen itämisaika oli noin 5 vuorokautta, enintään 10 vuorokautta. Tyypillinen tauti alkoi korkealla kuumeella, päänsäryllä ja lihaskivuilla. Myöhemmin keuhkokuume ja sen paheneminen vaativat osalla potilaista hengityskonehoitoa. SARS-potilaat eristettiin taudin leviämisen estämiseksi. Samoin potilaaseen lähikontaktissa olleet eristettiin, kunnes oli varmaa, ettei heillä ole tartuntaa.

Diagnoosi varmistettiin laboratoriokokeilla. SARSiin kokeiltiin erilaisia viruslääkkeitä huonohkolla menestyksellä. Tautiin on myöhemmin pyritty kehittämään rokotetta, mutta sen tehosta ei ole vielä kokemusta, koska SARS-tapauksia ei ole ilmaantunut vuoden 2003 jälkeen. Sitä ei tarvitse enää epäillä, sairastuipa hengitystieinfektioon missä päin maailmaa hyvänsä. SARS-virukselle on kehitetty nopeasti tuloksen antava geenitesti, mutta sille ei ole nyt käyttöä. SARS-virusta säilytetään useissa laboratorioissa tutkimustyötä varten. Todennäköisesti virus piileskelee edelleen eläinkunnassa.

MERS

MERS (Middle East Respiratory Syndrome) on tautina samankaltainen kuin SARS ja henkeä uhkaava influenssa (esimerkiksi lintuinfluenssa). Näitä ei voi erottaa toisistaan ilman laboratoriotutkimusta. Hengitystieinfektion oireet alkavat keskimäärin 5 päivää (3–14 päivää) tartunnasta. Kuolemaan johtava kehitys kulkee keuhkopöhön ja hengitysvaikeuksien ja joskus maksan ja munuaisten pettämisen kautta.

MERSin aiheuttaa, aivan kuten SARSinkin, eläimistä ihmisten taudinaiheuttajaksi siirtynyt, aiemmin tuntematon koronavirus. Virus on luontaisesti kamelien (dromedaarien, "yksikyttyräisten kamelien") infektio. Kamelit ovat terveitä tai sairastuvat vain lievästi mutta erittävät silti virusta. Ensimmäinen taudin tapaus ihmisellä todettiin Jordaniassa huhtikuussa 2012. Syyskuuhun 2023 mennessä laboratorioissa on varmistettu 2 605 tautitapausta, joista valtaosa Saudi-Arabiassa. Syyskuun 2022 ja elokuun 2023 lopun välillä maailmassa todettiin vain kolme varmistettua MERS-tartuntaa. Tämä lienee vain pieni osa tavallisista taudeista, koska lieviä ei tunnisteta. Infektioon on kuollut noin 35 % sairastuneista. Eniten tautiin ovat sairastuneet yli 50-vuotiaat miehet, ja tappavin se on ollut yli 60-vuotiailla, joilla on kroonisia sairauksia. Päinvastoin kuin SARSin, MERSin tapauksia todetaan edelleen ihmisillä, mutta sairastuneiden määrä on vähentynyt merkittävästi huippuvuodesta 2014. Kun kaikkiaan sairastuneita on todettu 27 maassa Saudi-Arabiasta Iraniin, vuoden 2015 jälkeen niitä on todettu Saudi-Arabian lisäksi vain muutamia yksittäisinä Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja Jordaniassa.

Lähi-Idän ulkopuolella runsaampaa leviämistä on ollut vain Etelä-Koreassa. Korean tapaukset liittyivät Lähi-Idästä tulleen potilaan käynnistämään sairaalaepidemiaan. Vain 16 tuontitapausta on todettu Euroopassa (8 maassa, ei Suomessa). Sairastuneet matkailijat ovat olleet yleensä pyhiinvaellusmatkalla.

MERS-virus ei ole aiheuttanut missään laajempaa epidemiaa, millä tarkoitetaan taudin leviämistä laajemmin väestössä. Kosketus dromedaariin tai MERS-tautia sairastavaan henkilöön on ollut tiedossa yli 90 %:lla sairastuneista. Sairaalasyntyisiä tartuntoja on ollut noin neljännes ja joka viidennessä tapauksessa uhri on ollut terveydenhuollossa työskentelevä. Ellei virus muunnu nykyisestä, MERS-viruksen ei oletetakaan kykenevän laajaan leviämiseen, koska sen leviämiskerroin on pienempi kuin 1 (R₀ = 0,50; ks. Infektioiden tartunta, taudin synty ja leviäminen).