Yleistä

Aivokalvotulehdus eli meningiitti on pelätyimpiä lasten infektioita. Onneksi se on kuitenkin harvinainen. Meningiitissä kyse on aivoja peittävän kalvon, mutta ei aivokudoksen, tulehduksesta.

Aivokalvotulehduksen aiheuttajat

Lasten aivokalvotulehduksia aiheuttavat niin virukset kuin bakteeritkin. Viruksen aiheuttama aivokalvotulehdus on vaikeaa bakteerin aiheuttamaa aivokalvotulehdusta yleisempi.

Tällä hetkellä bakteeriperäistä aivokalvotulehdusta aiheuttavat lähinnä meningokokki- ja pneumokokkibakteerit. Vastasyntyneillä ja muutaman viikon ikäisillä lapsilla bakteerimeningiittiä voivat aiheuttaa myös B-ryhmän streptokokki ja joskus gramnegatiiviset sauvabakteerit sekä listeriabakteeri.

Aivokalvotulehduksen oireet

Bakteeriperäisen aivokalvotulehduksen oireita ovat korkea kuume, päänsärky, oksentelu, väsymys, tajunnantason häiriöt, valonarkuus ja niskajäykkyys. Imeväisillä ja pienillä lapsilla niskajäykkyys voi usein puuttua ja löydöksinä ovat lähinnä käsittelyarkuus, poikkeava itku, velttous ja poikkeava reagointi ympäristöön. Myös kouristus voi olla meningiitin ensimmäinen oire. Joskus iholle ilmaantuu pieniä (1–5 millimetriä) tai suurempia (useita senttimetrejä) punaisia verenpurkaumia. Tämä on tyypillistä erityisesti meningokokki-infektioissa.

Alle kolmen kuukauden ikäisten lasten oirekuva voi olla vaihteleva ja joskus epämääräinen. Tämän vuoksi alle 3 kuukauden ikäinen lapsi, jolla esiintyy kuumetta, on aina syytä tuoda nopeasti lääkärin arvioon.

Virusperäisen aivokalvotulehduksen oireita ovat kuume, päänsärky ja joskus myös niskajäykkyys. Lapset ovat yleensä hyväkuntoisia ja paranevat sairaudesta muutamassa päivässä itsestään. Virusperäistä aivokalvotulehdusta aiheuttavat erityisesti enterovirukset ja sitä esiintyy loppukesästä ja alkusyksystä. Sen ennuste on hyvä, mutta tauti täytyy erottaa vakavasta bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta.

Milloin hoitoon?

Aivokalvotulehdusta epäiltäessä on aina syytä hakeutua heti hoitoon sairaalapäivystykseen. Tauti voi edetä hyvin nopeasti eli muutamien tuntienkin kuluessa. Korkeakuumeisen lapsen yleistilan nopea huonontuminen, raajojen viileys ja ihonvärin vaihtelu edellyttävät pikaista hakeutumista tilannearvioon.

Koska oireiden perusteella ei voida erottaa vaikeaa bakteeriperäistä ja lievää viruksen aiheuttamaa taudinmuotoa, lapselta otetaan verikokeiden lisäksi selkäydinnestenäyte diagnoosin varmistamiseksi. Tämä edellyttää potilaan lähettämistä sairaalan poliklinikkaan, jossa lannepisto ja selkäydinnestenäytteen päivystyksellinen tutkiminen pystytään tekemään.

Aivokalvotulehduksen hoito

Bakteeriperäisen aivokalvotulehduksen hoidoksi aloitetaan sairaalassa suonensisäinen antibioottilääkitys sekä tarvittaessa tukihoito. Potilas otetaan yleensä tehovalvontaan ensimmäisiksi vuorokausiksi. Hoidon ansiosta valtaosa paranee hyvin.

Jos kyse on viruksen aiheuttamasta aivokalvotulehduksesta, hoitona käytetään tulehduskipulääkkeitä ja paraneminen sujuu hyvin myös kotona – kunhan ensin poissuljetaan bakteerin aiheuttama tulehdus.

Aivokalvotulehduksen ehkäisy

Vaikeita bakteerien aiheuttamia meningiittejä esiintyi vielä 1980-luvulla melko runsaasti, mutta hemofilus (Hib) -rokotusten myötä esiintyvyys pieneni nopeasti. Pneumokokkirokotteen liittäminen pienten lasten rokotusohjelmaan vuonna 2010 on edelleen vähentänyt aivokalvotulehdusten esiintyvyyttä. Pneumokokkirokote estää suurimman osan näiden bakteereiden aiheuttamista tulehduksista, mutta ei kaikkia. Vastasyntyneiden lasten tulehduksia ei ole vielä opittu ehkäisemään.

Kun lapsella todetaan meningokokin aiheuttama aivokalvotulehdus, otetaan sairaalasta perheen lisäksi yhteys lapsen päivähoitoyksikköön ja informoidaan tilanteesta. Lähipiirille määrätään tarvittaessa antibioottilääkitys estämään uusien tautitapausten ilmaantumista.

Virusperäisen infektion ehkäisyyn ei ole käytössä rokotteita.