Yleistä

Monihermosairaus (polyneuropatia)

Monihermosairaudessa ääreishermojen vaurioon on jokin yleinen syy, esimerkiksi myrkyllinen aine, aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus tai tulehdussairaus.

Myrkyistä yleisin on alkoholi, ja viidesosalla alkoholisteista on monihermosairauden oireita. Myös eräät lääkkeet, etenkin syöpien hoidossa käytetyt solunsalpaajat, voivat aiheuttaa ääreishermojen toimintahäiriöitä.

Aineenvaihduntasairauksista tärkein aiheuttaja on diabetes, jossa monihermosairaus (ks. Diabeettinen neuropatia (diabeteksen hermovaurio)) kehittyy huonon hoitotasapainon aikana vuosien kuluessa, mutta toisinaan nopeamminkin. Myös munuaisen vajaatoiminnan yhteydessä esiintyy ääreishermosairautta neljäsosalla potilaista. Lisäksi B₁₂-vitamiinin puute voi aiheuttaa monihermosairautta.

Ikääntymiseen liittyy osalla ihmisistä ääreishermojen toiminnan hidasta heikentymistä ilman selittävää tekijää. Oirekuva on samanlainen kuin muutenkin polyneuropatioissa. Tärkeintä on tällöinkin haittaavien oireiden hillitseminen.

Perinnöllinen monihermosairaus on harvinainen, mutta sukulaisten samankaltaiset oireet huomioidaan jo oireselvittelyjen alussa.

Monihermosairaus ilmenee tavallisesti aluksi alaraajojen, joskus myös yläraajojen ääriosissa. Alaraajojen kärkiosiin ulottuvat hermot ovat elimistön pisimmät, ja sen vuoksi ne ovat myös alttiimpia vaurioille.

Oireina on molemminpuolinen sukka- tai hansikastyyppinen puutuminen, pistely ja särky varsinkin ilta- ja yöaikaan sekä tilanteen edetessä myös lihasvoiman heikentyminen. Usein voi lisäksi esiintyä tuntohäiriöitä, esimerkiksi kuuma vesi voi tuntua kylmältä tai päinvastoin ja toisinaan pienikin kosketus aistitaan kivuliaana. Jalkojen monihermosairauden yhteydessä monet kuvaavat ikään kuin kävelevänsä tyynyillä.

Oireet alkavat lievinä ja yleensä pahenevat hitaasti kuukausien tai tavallisimmin vuosien aikana.

Kun ilmenee monihermosairauden oireita, on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Aluksi selvitetään, mistä hermojen toimintahäiriö johtuu. Jos syy löytyy, pyritään luonnollisesti vähentämään sen vaikutuksia. Esimerkiksi alkoholineuropatiassa lopetetaan alkoholin käyttö ja diabetekseen liittyvässä neuropatiassa diabeteksen hoitoa tehostetaan. Näillä toimenpiteillä oireet yleensä lievittyvät, mutta jos ne ovat jatkuneet pitkään, kaikki häiriöt eivät palaudu.

Sairauteen liittyvä särky on yleensä niin sanottua neuropaattista eli hermoperäistä kipua, johon tavalliset särkylääkkeet tehoavat huonosti. Hoitona voidaan käyttää reseptilääkkeitä, joilla hoidetaan kroonista kipua. Yleisimmin käytetään tiettyjä epilepsialääkkeitä, jotka hillitsevät aivojen alueella liiallista kipuimpulssien välitystä, sekä kipukynnystä nostavia mielialalääkkeitä.

Yhden hermon sairaudet (mononeuropatiat)

Yleisin syy yhden hermon toiminnan häiriöön on yksittäisen hermon joutuminen puristukseen. Usein kyseessä on ääreishermon pinne, joka tarkoittaa hermon puristumista kudosrakenteiden väliin. Tällöin puhutaan pinneneuropatiasta.

Hermojen pinteitä syntyy helposti alueille, joissa hermo sijaitsee jo ennestään ahtaassa tai hankalassa paikassa. Oireet riippuvat pinteeseen joutuneen hermon tehtävästä, mutta tavallisesti esiintyy kipua ja särkyä, paikallista lihasheikkoutta tai molempia.

Seuraavassa esitetään yleisimpiä yhden hermon sairauksia.

Kasvohermon halvaus

Ääreishermoperäinen halvaus

Aivoista lähtevä kasvohermo kulkee mutkikasta luukanavaa pitkin lähellä sisäkorvaa ja on ilmeisesti tästä syystä altis vaurioille. Kun hermon aivojen ulkoisen osan toiminta häiriintyy, toisen kasvopuoliskon lihakset eivät toimi. Tämän seurauksena kasvojen sairas puoli on ilmeetön: otsa ei rypisty, puhuessa toinen puoli suusta ei liiku eikä silmäluomi sulkeudu kunnolla. Kasvohalvauksesta on erillinen artikkeli.

Aivoperäinen halvaus

Kasvohalvaus voi johtua myös aivoista, jos aivohalvaus vaurioittaa kasvolihaksia säätelevää aluetta aivoissa. Tällöin kasvojen yläosan hermotus toimii ja halvauksen oireena havaitaan vain toispuoleinen suupielen roikkuminen. Siten on tavallisesti helppoa erottaa aivoperäinen ja ääreishermoperäinen kasvojen alueen halvaus toisistaan.

Rannekanavaoireyhtymä

Sairaus liittyy keskihermon puristukseen. Hermo kulkee ahtaassa kohdassa ranteessa kämmenen puolella.

Tyypillinen oire on toisen käden peukalon, etu- ja keskisormen puutuminen varsinkin yöaikaan. Usein vaiva alkaa etusormesta. Puutuminen herättää muutaman tunnin unen jälkeen ravistelemaan kättä. Pinnetilan kestettyä pidempään puutumisoireita ja mahdollisesti myös särkyä voi esiintyä käsivarressa aina olkapäähän asti, vaikka häiriö on ranteen tasolla. Peukalossa voi ilmetä lihasheikkoutta ja kömpelyyttä. Oire on usein molemmissa käsissä, mutta eri vahvuisena.

Vaivaa esiintyy eniten työikäisillä naisilla, ja se hoidetaan tavallisesti leikkauksella.

Rannekanavaoireyhtymästä on erillinen artikkeli.

Kyynärhermon oireet

Kyynärhermo kulkee kyynärpään alueella lähellä ihoa olevassa luu-uurteessa ja on altis täräyksille tai puristuksille. Kun kyynärpään iskee johonkin, isku voi osua kyynärhermoon eli ”kiukkuhermoon”, jolloin tuntuu voimakas sähköiskumainen kipu kämmenen sivussa, pikkusormessa ja nimettömässä.

Jos iskut hermoon ovat toistuvia tai jos hermo on muusta syystä puristuksessa, käteen voi ilmaantua pitkäaikaisia oireita. Tyypillinen vaiva on pikkusormen ja nimettömän puutuminen, aluksi lähinnä kättä käytettäessä ja yöaikaan.

Kotihoitona on kyynärnivelen käytön vähentäminen ja nukkumisasennon muuttaminen. Vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita leikkaushoitoa.

Pohjehermon pinne

Pohjehermo kulkee jalan sivulla polven alapuolella olevan pohjeluun pään tienoilla. Se voi joutua lihaskalvojen puristukseen etenkin tietyissä asennoissa, kuten pitkään kyykyssä työskennellessä (”marjanpoimijan halvaus”). Puristusta voi ilmetä myös polvileikkausten ja jalan kipsauksen yhteydessä.

Selvän hermopinteen oireena on jalkaterän roikkuminen, riippujalka. Koska jalkaterä ei kävellessä nouse, se läpsähtää joka askelella maahan.

Jos pinnetilan syynä on ohimenevä puristus, esimerkiksi väliaikainen kyykkytyö, se yleensä paranee itsestään viikkojen kuluessa. Pidempään pinteessä ollut hermo täytyy hoitaa leikkauksella, jossa kirurgi tekee tilaa hermolle. Oireenmukaisena hoitona käytetään lastaa, joka pitää jalkaterän oikeassa asennossa kävellessä.

Reisisärky (meralgia)

Meralgia eli reisisärky liittyy reiden ihohermon pinteeseen. Hermo kulkee nivusen seudun kautta ja joutuu reitillään helposti puristukseen etenkin kävellessä tai pitkään istuessa. Kiristävät vaatteet ja ylipaino voivat myös aiheuttaa oireen.

Näissä tilanteissa reiden etuosassa ja sivulla tuntuu särkyä, pistelyä ja puutumista (ks. kuva ).

Tavallisia hoitokeinoja ovat laihdutus, ulkoisten kiristävien tekijöiden poistaminen (väljemmät vaatteet), tulehduskipulääke, lepo tai pinnekohtaan pistettävä kortisoni, jotka usein auttavat hyvin. Jos vaiva ei näillä keinoilla asetu puolessa vuodessa, on aiheellista harkita hermon vapauttamista leikkauksella.