Syöpä on lisääntynyt, mutta suurin osa lisäyksestä johtuu väestön ikääntymisestä. Muutama syöpä on selvästi lisääntynyt, vaikka ikämuutoskin otetaan huomioon, eli lasketaan ikävakioitu ilmaantuvuus. Ilmeisimmät syövät, joiden lisääntymisen voisi periaatteessa pysäyttää, ovat ihomelanooma ja naisten keuhkosyöpä.
Syöpä lisääntyy länsimaissa koko ajan. Suomessa oli uusia syöpätapauksia 1950-luvun alussa, jolloin Suomen syöpärekisteri aloitti toimintansa, noin 8 000 vuodessa. Vuonna 2017 uusia syöpiä oli 34 261. Tätä voi hyvin sanoa räjähdysmäiseksi lisääntymiseksi, kolme ja puolikertaiseksi noin 65 vuodessa. Samanlainen suuntaus nähdään muissa maissa. Asiassa on kuitenkin yksi suuri mutta. Syövän mahdollisuus lisääntyy koko ajan iän lisääntyessä, ja alle 40-vuotiaalla syöpä on harvinainen. Sen sijaan 85 vuoden ikään ehtineistä noin joka kolmannella on todettu jokin syöpätauti.
Siten syöpä on ollut hyvin harvinainen väestössä, jonka keski-ikä on 20–30 vuotta, kuten se monissa alemmissa sosiaaliryhmissä oli vielä 1800-luvulla. Mitä enemmän vanhusväestö lisääntyy, sitä yleisemmäksi syöpä tulee. Tämä ei ole kuitenkaan "oikeaa" lisääntymistä, vaan kyse on ns. kilpailevista kuolinsyistä. Jos ihminen ei kuole johonkin kilpailevaan syyhyn kuten isorokkoon, tuberkuloosiin tai keuhkokuumeeseen, hänellä on suuri mahdollisuus saada syöpä 70–80-vuotiaana. Syöpärekisteri ennustaakin, että 0–64-vuotiailla todettujen syöpien määrä vähenee vuoteen 2030 mennessä 6 %, 65–75-vuotiailla lisääntyy 23 % ja yli 75-vuotiailla lisääntyy 89 %.
Ikävakiointi
Syöpää eri aikakausina voidaan verrata vain, jos sen esiintyminen ikävakioidaan. Syövän ilmaantuminen lasketaan erikseen jokaiselle ikäryhmälle. Ikäryhmäkohtaisista luvuista lasketaan painotettu keskiarvo esimerkiksi Suomen nykyisen väestön ikärakenteen mukaisesti myös vuoden 1950 tilastoista. Silloin vuoden 1950 syöpiä ja nykyisiä syöpiä voidaan verrata keskenään. Kansainvälisissä vertailuissa on tapana käyttää koko maailman väestön ikärakenteen mukaisia painokertoimia. Tällöin voidaan verrata eri maiden syöpäilmaantuvuutta, vaikka väestöjen ikärakenne olisi erilainen, kuten se teollisuusmaissa ja kehitysmaissa on.
Syövän ilmaantuvuus ja syövän aiheuttama kuolleisuus (100 000 henkilövuotta kohden ja ikävakioituna maailman vakioväestöön) sukupuolittain vuosina 1953–2017. Lähde: Syöpä 2017. Suomen Syöpärekisteri (2019) . Syöpään kuolleisuus pienenee jatkuvasti, Suomessa enemmän kuin muualla maailmassa. Tappavin syöpä oli vuonna 2017 keuhkosyöpä miehillä ja rintasyöpä naisilla.
Miehet
Ikävakioituna miesten syöpäilmaantuvuus ei ole 65 vuoden aikana kovin paljon muuttunut. Vuonna 1953 syöpiä todettiin noin 230 sataatuhatta asukasta kohti, vuonna 2017 noin 300. Sen sijaan yksittäisissä syövissä on suuria muutoksia. Eturauhassyöpä, suolistosyövät, virtsarakon syöpä, munuaissyöpä ja melanooma ovat selvästi lisääntyneet. Sen sijaan mahasyöpä, kurkunpääsyöpä ja huulisyöpä ovat selvästi vähentyneet. Keuhkosyöpä ensin lisääntyi 1970-luvulle saakka, sitten se on vähentynyt.
Miksi näin? Kaikkia syövän syitä ei tiedetä, mutta muutamia viitteitä syistä on. Eturauhassyöpä ja suolistosyövät ovat ns. "elintasosyöpiä", ne ovat yleisempiä ylemmissä sosiaaliryhmissä, ja yksi selittävä ero voisi olla ravinto, mutta eturauhassyövän "yleistymistä" selittää erityisesti lisääntynyt PSA-diagnostiikka. Melanooma liittyy selvästi auringonottoon ja ihon palamiseen ja on siten "lomanviettosyöpä". Keuhkosyöpävaara lisääntyy yli kahdenkymmenen vuoden viipeellä tupakoinnin aloittamisesta mutta alkaa vähentyä jo muutaman vuoden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta. Miesten tupakointi on vähentynyt 1960-luvulta alkaen. Munuaisten ja virtsarakon syövät voisivat periaatteessa liittyä teollisuuskemikaaleihin ja työaltistukseen, mutta ne liittyvät myös tupakointiin. Mahasyöpä lienee vähentynyt ruoan turvallisuuden parantuessa, kyse on pilaantumisesta ja esim. hometoksiinien pienemmästä saannista, mutta myös voimakkaasti suolattujen ja savustettujen elintarvikkeiden käytön vähenemisestä.
Naiset
Naisten kokonaissyöpä on 65 vuodessa lisääntynyt yli puolitoistakertaiseksi, noin 160:stä lähes 270:een uutta syöpää vuodessa 100 000 väestöä kohti (ikävakioituna). Suurin yksittäinen syöpä tämän lisääntymisen takana on rintasyöpä. Muita lisääntyneitä ovat suolistosyövät, keuhkosyöpä ja ihomelanooma. Mahasyöpä, kohdunkaulasyöpä ja ruokatorven syöpä ovat selvästi vähentyneet.
Rintasyöpä liittyy vähälapsisuuteen, aikaistuneeseen sukukypsyyteen ja myöhentyvään ensisynnytys- ja vaihdevuosi-ikään, samoin kuin ylipainoisuuteen ja liikunnan vähyyteen. Keuhkosyövässä on tapahtunut kiinnostava muutos, se oli aluksi korkean elintason tauti, mutta se muuttui 1980-luvulla matalan elintason taudiksi. Naisten tupakointihan yleistyi ensin ylemmissä sosiaaliluokissa, mutta haittojen tultua tiedostetuksi hyvin koulutettujen ylempien sosiaaliluokkien naisten tupakointi on vähentynyt. Nykyään sekä miesten että naisten tupakointi niin kuin keuhkosyöpäkin ovat yleisempiä vähän koulutetuissa alemmissa sosiaaliluokissa.
Naisten melanooma liittyy auringonottoon kuten miestenkin. Huolestuttavaa on, että melanooma kuten jotkut muutkin syövät ovat lisääntyneet sitä enemmän, mitä nuoremmasta ikäluokasta on kysymys. Niinpä 1950-luvulla syntyneillä naisilla oli 35-vuotiaana yhtä paljon melanoomaa kuin 1900-luvun alussa syntyneillä 70-vuotiaana. Melanooma ei siis pelkästään lisääntynyt, vaan se aikaistui.
Syöpään kuolleisuus pienenee jatkuvasti, Suomessa enemmän kuin muualla maailmassa. Tappavin syöpä oli vuonna 2017 keuhkosyöpä miehillä ja rintasyöpä naisilla.
