Ohjeiden noudattaminen

Monissa eri yhteyksissä on käynyt ilmi, että kuluttajat perehtyvät kuluttajatuotteiden käyttöohjeisiin ja varoituksiin keskimäärin melko välinpitämättömästi – jopa silloin, kun kyseessä on mahdollisesti vaarallinen tuote. Tämä käy hyvin ilmi Isossa-Britanniassa tehdyssä pienten lasten vanhempien haastattelututkimuksessa, jossa selvitettiin torjunta-aineiden käyttötapoja kotitalouksissa.

Kolmannes vanhemmista ilmoitti, etteivät he noudata tarkkaan käyttöohjeita ja varoituksia käyttäessään torjunta-ainetta ja 10 % vanhemmista ei lukenut ohjeita lainkaan. Puolet haastatelluista oli sitä mieltä, että käyttöohjeet olivat sekä riittämättömiä että vaikeasti ymmärrettäviä. Vähemmän kuin puolet vanhemmista käytti suojakäsineitä torjunta-ainetta levittäessään. Vaikka vastaavaa tutkimusta ei ole tehty Suomessa, on syytä olettaa, että meilläkin kuluttajan turvallisuuden kannalta keskeisen informaation välittymisessä on toivomisen varaa.

Toinen brittiläinen tutkimus osoitti, että yli 60 % epäillyistä torjunta-ainealtistuksista kohdistui alle 2-vuotiaisiin lapsiin. Tavallisin syy lapsen äkilliseen altistumiseen vahingossa oli joko pääsy juuri ruiskutetulle alueelle tai huolimaton varastointi. Noin 95 %:ssa tapauksista kyse oli ei-ammattimaiseen käyttöön tarkoitetut tuotteet kotona tai puutarhassa. Hämmästyttävää kyllä, usein ainetta erehdyttiin luulemaan lääkkeeksi. Tyypillinen valmiste oli täiden hävittämiseen tarkoitettu hyönteismyrkky, jota luultiin kuumeen hoitoon tarkoitetuksi parasetamoliksi. Suomessa sai suurta julkisuutta antiseptisen aineen luuleminen sokeriliuokseksi sairaalassa, mutta ilmeisesti erehdykset ovat paljon yleisempiä kodeissa.

Harrastukset

Monien eri harrastusten yhteydessä tavallinen kuluttaja voi altistua kemikaaleille tiedostamatta altistumista ja osaamatta suojautua asiaankuuluvilla suojaimilla. Tyypillisesti harrastustilat ovat ahtaita ja huonosti tuulettuvia tiloja (esim. kellarit, autotallit, varastot), joita ei ole suunniteltu haihtuvien ja vaarallisten kemikaalien käsittelyyn (ks. Aiheuttavatko harrastukset vaatimuksia ilmanvaihdolle?).

Väärinkäyttö

Kuluttajatuotteisiin liittyvästä väärinkäytöstä on esimerkki herkästi haihtuvien liuotinten haisteleminen päihtymistarkoituksessa eli imppaus. Imppausta harrastavat tyypillisesti 10–17-vuotiaat nuoret, jotka eivät vielä saa alkoholia. Siihen on käytetty lähes kaikkia kemikaaleja, jotka ovat haihtuvia ja aiheuttavat päihtymistä hengitettynä.

Eniten käytettyjä ovat tolueeni, trikloorietyleeni, ksyleeni ja n-heksaani (liimoissa, maaleissa, tahranpoistoaineissa, liuottimissa), asetoni (esim. kynsilakan poistoaineissa), bensiini, bentseeni, butaani ja propaani (tupakansytyttimissä, retkikeittimissä), ilmanraikasteet ja deodorantit. Nämä ovat tavallisia vähittäismyynnissä olevia ja kotikäyttöön tarkoitettuja aineita, joiden hankkiminen on helppoa.

Imppauksen vaikutukset ovat verrattavissa alkoholihumalaan (päihtymys, pahoinvointi), mutta ne ovat yleensä lyhytaikaisempia. Aineen määrää on vaikea säädellä hengittämällä, joten liika-annoksen riski on suuri. Liika-annoksesta voi seurata tajuttomuus ja jopa äkkikuolema. Kuolemanriski on erityisen suuri, jos ainetta hengitetään muovipussista, koska hapenpuute voi aiheuttaa tukehtumisen. Tukehtumiskuolema voi seurata myös siitä, että käyttäjä oksentaa tajuttomana ollessaan.

Päihtymystilaan liittyy sekavuutta, heikentynyttä impulssikontrollia, muistikatkoja, aistiharhoja ja raivotiloja. Pysyviä vaurioita voi jäädä esim. keskus- ja ääreishermostoon, maksaan, munuaisiin ja sydämeen. Vieroitusoireena on alkoholikrapulaa muistuttava tila, johon liittyy pahoinvointia, päänsärkyä ja voimattomuutta, jotka voivat kestää useita päiviä.

Ilotulitteet

Ilotulitteet ovat tarkkaan säännelty kuluttajatuoteryhmä, jonka suurimmat riskit ovat räjähdys- ja palovammat. Erityisen tavallisia ovat silmävammat. Ilotulitteita käytetään usein suuria määriä kerrallaan, mutta sallittu käyttöaika on erittäin rajoitettu. Koska ilotulitteiden käyttö tapahtuu ulkoilmassa, kokonaisaltistuminen jää yleensä vähäiseksi, vaikka potentiaalisesti altistuva yleisömäärä on usein huomattava. Niistä vapautuu ulkoilmaan palokaasuja, pienhiukkasia ja huomattava määrä eri metallioksideja. Silmävammat ovat onneksi valistuksen ja tiukentuneiden rajoituksien takia vähentyneet.