Typpidioksidia voidaan Suomessa pitää lähinnä tiettyjen sisätilojen terveysriskinä. Näitä aiheuttavat sisätiloissa toimivat polttomoottorit, kaasuliedet ja muut savupiiputtomat lämmityslaitteet.
Typen oksidit poikkeavat muista polttoperäisistä ilmansaasteista siinä, että palava typpi ei ole peräisin pelkästään polttoaineesta, vaan myös ilman typestä. Siten polttolämpötila vaikuttaa olennaisesti sen syntymiseen. Palaessa syntyy pääasiassa typpioksidia (typpimonoksidia, NO) ja lisäksi hieman typpidioksidia (NO2), näistä typpidioksidi on terveydelle haitallinen.
Ulkolähteet
Ulkoilman typpidioksidista vain pieni osa on peräisin suoraan poltosta, valtaosa muodostuu typpimonoksidista ilmakemiallisesti sen reagoidessa otsonin kanssa. Typpimonoksidin merkittävimmät ulkolähteet ovat samat polttoprosessit kuin häkäkaasunkin. Olennainen ero kuitenkin on, että kun häkää syntyy eniten polton ollessa epätäydellistä esim. polttoilman liian vähäisen määrän tai matalan polttolämpötilan vuoksi, typpimonoksidin muodostuminen on kiivaimmillaan tehokkaassa yli-ilmaisessa poltossa ja korkeassa lämpötilassa.
Typpimonoksidin ja hiilimonoksidin päästöjen yhtäaikainen hallinta edellyttääkin tarkkaa tasapainoilua kahden vastakkaissuuntaisen ilmiön välillä. Sekä keskitetyssä energiantuotannossa että liikennevälineiden moottoreissa tämä prosessi hallitaan jo hyvin, ja päästöt ovat vähentyneet murto-osaan vuosikymmenien takaisista. Samanaikaisesti kuitenkin sekä energian tuotannon että ennen kaikkea liikenteen lisääntyminen on suurimmaksi osaksi syönyt saavutetun hyödyn.
Typpidioksidin päästöistä puolet on peräisin energian tuotannosta, mutta altistumista kaupunki-ilmassa hallitsee katuliikenne, joka on ihmisiä paljon lähempänä kuin voimalaitosten satametriset piiput. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevan kaukokulkeuman osuus kaupunki-ilman typpidioksidipitoisuudesta on neljännes tai kolmannes. Helsingin keskustan ilman typpidioksidipitoisuudet – niin lyhytaikaiset huiput kuin vuosikeskiarvotkin – ovat pienentyneet merkittävästi 1990-luvulta alkaen autojen katalysaattoreiden myötä, ja 40 mikrogramman/m3 raja-arvo (vuosikeskiarvo) ylittyy harvoissa paikoissa. 15 viime vuoden aikana. Toisaalta laajentuva kaupungistuminen ja lisääntyvä tieliikenne laajentavat edelleen niitä alueita, joilla pitoisuudet ovat huomattavasti puhdasta maaseututaustaa suuremmat.
Muissa Suomen kaupungeissa vähenemiskehitys on ollut hitaampaa etenkin lähtötason ollessa matala. Vuosikeskiarvot ovat olleet lähellä Helsingin Töölön tasoa ainakin Turun, Lahden ja Oulun keskustoissa, Vantaan Tikkurilassa ja Espoon Leppävaarassa (25–35 mikrogrammaa/m3), ja niissä se on laskenut 20 mikgrogramman/m3 tienoille.
Sisälähteet
Typpidioksidin merkittävin sisälähde on kaasuliesi, mutta myös muu polttaminen, mm. tupakka, tuottaa sisäilmaan jonkin verran lisää typpidioksidia. Sisätiloissa käytettävät polttomoottorit, esim. jäänhoitokoneet tai kartingautot, saattavat myös aiheuttaa hyvin suuria sisäilmapitoisuuksia.
Altistumistasot
Typpidioksidi on siinä määrin muiden aineiden kanssa reagoiva kaasu, että sisäilmaan pääsee vain kolme neljäsosaa ulkoilman pitoisuudesta, ellei erityisiä sisälähteitä ole. Toisaalta henkilökohtainen altistumispitoisuus katuliikenteessä on kaupungin taustailman tasoa suurempi. Verrattaessa helsinkiläisten typpidioksidialtistuksia Baselin, Oxfordin ja Prahan asukkaiden altistuksiin keskitaso ja erityisesti huippualtistukset olivat Helsingissä pienimmät.
Terveysvaikutukset
Typpidioksidi on otsonin ohella alahengitysteitä (keuhkorakkulat, pienimmät keuhkoputket) ärsyttävä kaasu. Se voi suurina pitoisuuksina aiheuttaa äkillisen keuhkopöhön. Suurille sisäilman typpidioksidipitoisuuksille altistuminen lisää yleisiä hengityselinoireita kuten yskää ja nuhaa. Typpidioksidin merkitystä terveysriskinä ei kuitenkaan edes pääkaupunkiseudulla voi nykytietämyksen valossa pitää kovin suurena, erityisesti kun kaasuliesien määrä on pieni ja vähenevä.
Typpidioksidi saattaa voimistaa allergikkojen ja astmaatikkojen reaktioita siitepölyille, mutta on epävarmaa, voivatko Suomen kaupungeissa esiintyvät pitoisuudet aiheuttaa tällaisia oireita.
Mitä pitäisi tehdä?
Jos liikenteen typpidioksidipäästöt ja kaupunki-ilman typpidioksidipitoisuudet alenevat edelleen, ja kaasuliesien käyttö asunnoissa pysyy vähäisenä, typpidioksidia ei voi pitää kovin suurena ongelmana. Pahimmissa kaupungeissa (esim. Ateena) terveysvaikutukset ovat hyvin selviä. Ympäristöystävällisemmät autot auttavat vähitellen, mutta edistys on ollut paljon hitaampaa kuin rikkidioksidin päästöjen suhteen.
Vapaa-ajan asuntojen, matkailuperävaunujen ja veneiden kaasulämmittimet ja -liedet voivat pienissä ja suljetuissa tiloissa tuottaa huomattavan suuria typpidioksidipitoisuuksia, mikä käyttäjien kannattaa ottaa huomioon.
Jäähallien propaanilla toimivissa jäänhoitokoneissa käyttöönotetut kolmitoimikatalysaattorit ja ilmanvaihdon tehostaminen ovat vähentäneet typpidioksidin riskejä, mutta tilanne ratkeaa lopullisesti vasta sähkökäyttöisten koneiden myötä.
