Mahdollisia Crohnin tautiin (krooniseen tulehdukselliseen suolistosairauteen) liittyviä suuoireita ovat huulten ja kasvojen turvotus, poskien limakalvojen paksuuntuminen, aftat (kuva Afta alahuulen sisäpinnalla) ja ientulehdus (ks. Ientulehdus (gingiviitti)). Lisäksi on raportoitu ikenen ja suun limakalvon kääntöpoimuihin muodostuneita helttamaisia kudoksia, jotka ärtyvät helposti hampaita harjatessa ja syödessä.
Hammastulehdusten ja Crohnin taudin välillä on osoitettu olevan yhteys: aktiivista Crohnin tautia sairastavilla on havaittu enemmän hammasperäisiä tulehduspesäkkeitä kuin niillä, joilla tauti on lievä. Crohnin taudin aiheuttamia suumuutoksia voi esiintyä jopa vuosia ennen kuin suolisto-oireita ilmaantuu. Osa Crohnin tautia sairastavista lapsista ja aikuisista tuleekin lääkärin tutkimuksiin hammaslääkärin lähettämänä.
Crohnin tauti esiintyy yleisimmin ohutsuolen loppuosassa, mutta voi esiintyä missä tahansa muussakin ruuansulatuskanavan osassa. Oireina ovat ripuli, vatsakipu, kuumeilu, väsymys, laihtuminen ja anemia (raudan puute tai B12-vitamiinin imeytymisen häiriö). Suoliston toiminnallinen häiriö (ripuli) saattaa aiheuttaa jopa kymmeniä WC-käyntejä vuorokaudessa. Ripuloinnista voi seurata nestetasapainon häiriöitä, mikä puolestaan voi aiheuttaa pahoinvointia, heikotusta ja huimausta.
Crohnin taudin lääkehoidon suuvaikutukset
Crohnin tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta lääkehoidolla voidaan vähentää sairauden aiheuttamia oireita. Hoitona käytetään sulfasalatsiinia tai 5-aminosalisyylihappoa ja kortikosteroideja. Lisäksi voidaan käyttää solunsalpaajia, metronidatsolia ja siprofoksasilliinia. Lääkehoidon haittavaikutuksina (taulukko Suun terveys ja lääkkeet) suussa voidaan havaita limakalvomuutoksia, suun kuivumista (ks. Kuiva suu) ja sienitulehduksia (ks. Suun sienitulehdukset).
Vaikeassa aktiivisessa tai oireisessa fistuloivassa Crohnin taudissa voidaan käyttää biologisia lääkkeitä, jos tavanomainen kortikosteroidin ja immunosuppressiivisen lääkehoidon (solunsalpaajien) yhdistelmä ei tehoa tai aiheuttaa liikaa haittavaikutuksia tai jos leikkaushoito ei ole mahdollinen. Tuumorinekroositekijän estäjien (TNF-alfa-salpaajat) vasta-aineilla (kuten infliksimabi, adalimumabi ja sertolitsumabi) voidaan lievittää tulehdusta. Niiden käytön haittavaikutuksena voi ilmetä suu- ja huulitulehduksia.
Suun hoito
Crohnin taudin kannalta hyvä suun omahoito (erityisesti suuhygienia- ja ravintotottumukset) on avainasemassa (ks. Hampaiden puhdistaminen, Hampaiden välipintojen puhdistus, Ravinto ja suun terveys). Suun terveydenhoito-ongelmia ilmaantuu erityisesti vaikea-asteista tautia sairastavilla, jolloin immunosuppressiivinen hoito ja suun kuivuminen vaikeuttavat hyvän suuhygienian ylläpitämistä. Fluorihammastahnan (ks. Hammastahnat) ja ksylitolituotteiden (ks. Ksylitoli) säännöllinen käyttö on suositeltavaa hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi.
Mahdolliset suun alueen tulehduspesäkkeet tulee hoitaa välittömästi, ettei perussairaus pahene. Sairauden hoidossa käytettävä suun kautta nautittava kortisonihoito helpottaa myös suuoireita. Tulehtuneisiin ikeniin ja suun haavaumiin voidaan laittaa kortisonivoidetta. Säännölliset hammaslääkärin tarkastukset ovat aiheelliset ja yhteistyö hoitavan lääkärin kanssa on tärkeää. Hammaslääkäri poistaa tarvittaessa kirurgisesti helttamaisen limakalvokasvuston.
Keliakia (ks. Keliakia ja suun terveys) ja laktoosi-intoleranssi (ks. Laktoosi-intoleranssi ja suun terveys) ovat yleisiä Crohnin tautia sairastavilla. Laktoositon, runsaasti proteiineja ja vähän kuituja sisältävä ruokavalio voi auttaa aktiivivaiheen hoidossa ja remission ylläpidossa. Maitotuotteiden rajoittamisen ja pitkäaikaisen kortisonilääkityksen takia on huolehdittava kalsiumin ja D-vitamiinin saannista tarvittaessa lisäravintein hampaiden mineralisaation turvaamiseksi.
Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Crohnin tauti ja suun terveys Crohnin tauti ja suun terveys.
