Suusyövällä tarkoitetaan kielen, huulen ja suun limakalvon muiden alueiden syöpää. Suurin osa suun alueen syövistä on limakalvon levyepiteelisyöpää. Suomessa todetaan vuosittain keskimäärin 350 henkilöllä jokin suun alueen syöpä. Miehillä suusyöpää esiintyy hiukan enemmän kuin naisilla ja tavallisimmin tauti todetaan yli 60-vuotiailla.
Aiheuttajat
Suusyövän tärkeimmät riskitekijät ovat alkoholi ja tupakointi. On arvioitu, että nämä tekijät aiheuttavat noin 80 % kaikista suusyövistä. Tupakan ja alkoholin yhteiskäyttö moninkertaistaa sairastumisriskin. Pitkäaikaisesti käytettynä jo noin kaksi ravintola-annosta alkoholia päivittäin (kaksi lasia olutta, 24 cl viiniä tai 8 cl väkevää alkoholia) lisää suusyövän vaaraa huomattavasti ja riski on isompi, mikäli alkoholia käytetään päivittäin enemmän.
Suun infektioista papilloomaviruksilla (HPV) on osoitettu olevan yhteys suusyöpään. Kuitenkin HPV:n osuus suusyövän aiheuttajana on varsin vaatimaton toisin kuin nielun syövissä, joissa HPV on yksi tärkeimmistä aiheuttajista.
Suusyövän riskiä saattavat lisätä myös ulkoilmatyö, auringon ultraviolettisäteily, pitkään käytettynä suuvedet, joiden alkoholipitoisuus on vähintään 25 %, ja runsas lihan syöminen.
Suun limakalvomuutoksista suusyövän vaaraa lisääviä muutoksia ovat leukoplakia (ks. Leukoplakia) ja erytroplakia (ks. Erytroplakia). Lisäksi suun syöpävaaraa mahdollisesti lisää punajäkälä (lichen ruber planus; ks. Punajäkälä). Osa suusyövistä voi syntyä myös ilman edeltäviä limakalvomuutoksia.
Tunnistaminen
Alkuvaiheessa suusyöpä on vähäoireinen, mutta se voi lähettää jo varhain etäpesäkkeitä. Suusyövän oireina voi olla punoittava tai valkoinen limakalvomuutos, parantumaton haava suussa, kovareunainen haavauma, kyhmy suussa (kuva ) tai kaulalla, hankaloitunut proteesin käyttö tai suuhun kertyvä sylki ja muuntunut puhe. Kipu on yleensä myöhäisoire. Huulisyöpä ilmenee tavallisimmin parantumattomana haavana tai rupena.
Suusyöpä. Keski-ikäisen naisen kielessä vasemmalla näkyy granuloottinen, palpaatiossa kovahkolta tuntuva patti. Kyseessä on suusyöpä, joka levinneisyytensä takia edellyttää yhdistelmähoitoa: kielen puoliskon ja kaulan saman puolen imusolmukkeiden poistoa sekä tuumorialueen ja kaulan sädehoitoa. Kuva: Suusyöpä. Käypä hoito -suositus (2011).
Omahoito
Tärkeintä suusyövän ehkäisyssä on lopettaa tupakointi, vähentää alkoholin käyttöä, välttää alkoholia sisältävien suuvesien jatkuvaa käyttöä, syödä enemmän kasviksia, hedelmiä ja kalaa ja käyttää läpikuultamatonta huulipunaa tai aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on vähintään 15.
Mikäli suussa on todettavissa kyhmyjä, haavaumia, rupia tai laikkuja, jotka eivät parannu kahdessa viikossa, on syytä ottaa yhteyttä hammaslääkärin tai lääkärin vastaanotolle. Varhainen suusyövän tunnistaminen on tärkeää hoidon onnistumiselle.
Asiantuntijahoito
Suun limakalvojen säännöllinen tarkastus kuuluu jokaiseen suun terveystarkastukseen. Tarkastus on keskeistä suusyövän ehkäisyssä. Lisäksi varhainen tunnistus ja hoito parantavat suusyövän ennustetta ja potilaan kuntoutumista.
Mikäli potilaalla on todettu suusyöpä, sitä hoidetaan sairaalassa leikkaushoidolla, johon harkinnan mukaan lisätään sädehoitoa ja solunsalpaajia. Jokaisen potilaan hoito räätälöidään yksilöllisesti. Riittävä kipulääkitys annetaan hoidon kaikissa vaiheissa. Suusyöpähoidon jälkeiseen hoitoon kuuluu olennaisesti sädehoidon haittavaikutusten lievittäminen (mm. suun limakalvotulehduksen tai kuivan suun hoito), kuntoutus (mm. fysioterapia ja puheterapia) ja seuranta (ks. Suun terveystarkastus).
