Mutans-streptokokki on yksi kariesbakteereista, joka aiheuttaa hampaistossa reikiintymistä. Muita kariesbakteereja mutans-streptokokkien lisäksi ovat esimerkiksi tietyt laktobasillilajit ja niin sanotut nonmutans-streptokokit ja Actinomyces-lajit. Kariesbakteeri ei elä hampaattomassa suussa, joten lapsen suuhun bakteeri voi tarttua noin 6 kuukauden iässä, kun lapsi saa ensimmäiset maitohampaansa.
Mitä nuorempana lapsi saa kariesbakteeritartunnan ja mitä hiilihydraattipitoisempaa lapsen ravinto on, sitä enemmän bakteereita kertyy lapsen suuhun ja sitä aikaisemmin ja enemmän kariesta esiintyy. Lapsen riski saada kariesta hampaistoonsa pienenee, jos tartunta voidaan siirtää mahdollisimman myöhään ja lapsen ravinto- ja suuhygieniatottumuksia ohjataan suun terveyttä edistäviksi.
Tartunta
Tartunta tapahtuu yleensä syljen välityksellä. Vaikka äiti on lapsen pääasiallinen mutans-streptokokkien tartuntalähde, kuka tahansa henkilö voi toimia tartuttajana, esimerkiksi nuolemalla tutin puhtaaksi tai koemaistamalla ruokaa lapsen lusikalla. Mutans-streptokokkien tartuntaa on mahdollista vähentää siten, että äiti käyttää päivittäin ksylitolituotteita, lapselle ei anneta makeaa hampaiden puhjetessa eikä lapsen suuhun joudu muiden henkilöiden sylkeä.
Tutkimusten mukaan voidaan olettaa, että myös parodontaalisairauksien eli hampaan kiinnityskudossairauksien bakteerit voivat siirtyä yksilöltä toiselle yhteisen hammasharjan, ruoan maistamisen tai muun sylkikontaktin välityksellä.
