D-dimeeri on verihyytymää muodostamassa olevan valkuaisaineen, fibriinin, hajoamistuote, jota vapautuu verenkiertoon verihyytymän liuetessa.

Arvo on koholla monissa tilanteissa, esimerkiksi laskimotukosten ja laaja-alaisten valtimotukosten yhteydessä, vaikeissa tulehduksissa, eräiden syöpäsairauksien yhteydessä sekä tapaturmien, leikkauksien ja merkittävien verenvuotojen yhteydessä.

Tavallisin syy D-dimeeriverinäytteen otolle on jalan laskimotukosepäily. Sen avulla pystytään melko luotettavasti poissulkemaan laskimotukos ja keuhkoveritulppa silloin kun tukoksen todennäköisyys ei ole suuri. Normaalialueella oleva tulos poissulkee tukoksen n. 95 % todennäköisyydellä. Sen sijaan koholla oleva D-dimeeri ei läheskään aina merkitse, että potilaalla todella on tukos, sillä vain noin puolelta potilaista, joilla on koholla oleva D-dimeeripitoisuus, voidaan kuvantamismenetelmällä osoittaa tukos.

Raskauden aikana D-dimeeripitoisuus usein nousee raskaustilan vaikutuksesta, eikä tulosta siksi pysty tulkitsemaan luotettavasti suuntaan eikä toiseen. Siksi laskimoveritulppaepäily raskauden aikana tutkitaan tekemällä suoraan alaraajojen laskimoiden ultraäänitutkimus ilman edeltävää D-dimeerimääritystä.