Viitearvot (HUSLAB) ks. Viitearvojen tulkinta
Sydänlihaksen venyttyminen saa aikaan sydänsolujen erittämän natriureettisen propeptidin plasmapitoisuuden nousun. Sen määritystä käytetään pääasiassa sydämen vajaatoiminnan laboratoriodiagnostiikassa kuvantamistutkimusten (sydämen ultraääni, keuhkokuva) ohella. Kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidon seurannassa sen merkitys on vähäinen; oireiden vakavuus on selkeämpi mittari.
ProBNP:n pitoisuus on naisilla suurempi kuin miehillä, ja pitoisuudet kasvavat iän myötä. Laboratoriot ilmoittavat yleensä viitearvot eri sukupuolille ja ikäryhmille erikseen. Voimakkaasti suurentunut pitoisuus viittaa suurella todennäköisyydellä sydämen vajaatoimintaan. Mitä vaikeampi sydämen vajaatoiminta, sitä korkeammalle proBNP nousee.
Pitoisuus nousee myös muissa tilanteissa, joissa sydämen kammioiden paine nousee tai kammiot venyttyvät, kuten käy sepelvaltimotautikohtauksessa, keuhkoveritulpassa, rytmihäiriöissä ja vaikeassa keuhkokuumeessa. Lievästi kohonneita proBNP-pitoisuuksia voidaan todeta myös esim. astmassa, keuhkoahtaumataudissa, aortan ahtaumassa, vasemman kammion paksuuntumisessa, munuaisten vajaatoiminnassa ja maksakirroosissa.
Kohonneita arvoja tulkitessa otetaan huomioon ikä. Päätösrajat eroavat aika lailla viitearvoista. Esimerkiksi jos yli 75-vuotiaalla proBNP on yli 1 800 ng/l, tulos viittaa äkilliseen sydämen vajaatoimintaan. Raja-alueelle 300–1 800 ng/l jäävän tuloksen tulkinnassa tulee ottaa huomioon edellä mainitut muut syyt. Toisaalta, kun proBNP on alle 300 ng/l minkä ikäisellä hyvänsä, voidaan olla varsin varmoja, ettei äkillinen hengenahdistus johdu sydämen vajaatoiminnasta.
