Emätintulehduksen syistä saadaan tietoa jo oireiden perusteella ja valkovuotoa eli emätineritettä tarkastelemalla. Hiivan aiheuttaman tulehduksen erite on valkeaa, kokkaremaista ja kutisevaa, trikomonaksen (alkueläin) aiheuttaman kuplivaa ja vihertävää. Pahanhajuinen, harmahtava ja tahnamainen erite viittaa bakteerien aiheuttamaan tulehdukseen. Usein lääkäri pääsee diagnoosiin emätintä tutkiessaan näiden ulkoisten merkkien, valkovuodon ph:n sekä niin sanotun KOH-pikatestin avulla.

Tarvittaessa emätineritteestä voidaan ottaa natiivitutkimuspaketti (Fl-TrHINa) eli fluornatiivi (fluor tarkoittaa ammattikielellä valkovuotoa). Tutkmuksessa mikroskoopilla voidaan erottaa normaali emättimen erite tulehduksen aiheuttamasta ja päätellä tulehduksen aiheuttaja. Jos näytteestä löytyy trikomonasta, hiivaa tai clue-soluja (bakteereita), tulos ilmoitetaan yleensä asteikolla + (jonkin verran), ++ (kohtalaisesti) tai +++ (paljon).

Yleisin emätintulehdus on hiivan aiheuttama. Tyypillisen oireisen hiivatulehduksen naiset hoitavat yleensä nykyisin itse apteekista saatavin itsehoitovalmistein ilman lääkäriin hakeutumista tai näytteenottoa. Tarvittaessa voidaan ottaa Hiivaviljely (Fl-HiivaVi). Tulos ilmoitetaan asteikolla niukka (+), kohtalainen (++) tai runsas kasvu (+++). Emättimessä on normaalistikin hiivasientä, minkä vuoksi niukka löydös ei välttämättä merkitse varsinaista tulehdusta.

Sukupuolitautia epäiltäessä tutkitaan usein virtsanäytteestä tehtävä Chlamydia trachomatis -nukleiinihappotesti (U-ChtrNhO) tai tippuri (U-GcNhO). (U-CtGcNhO- tutkimuksessa on kumpikin). Ne voidaan tutkia myös emätineritteestä.

Emätineritteen bakteeriviljely tai värjäys eivät kuulu perustutkimuksiin. Erityistapauksissa, esimerkiksi toistuvissa tulehduksissa, voidaan tarvita bakteeriviljelyä, värjäystä emätineritteestä (Fl-BaktVr) tai sieniviljelyä (Sk-SienVi).